Niin, SM-pitkät kisattiin tänään Jämillä, viime viikonlopun SM-hiihtojen näyttämöllä. Omalta kohdaltani tämä kisa oli mielessä sellaisena revanssiotteluna, nimittäin vuonna 2009 aloitin hisun SM-urani samaisessa maastossa, enkä tuolloin menestynyt erityisen hyvin. Sijoitus oli silloin jossain lähellä kolmeakymmentä. Niin, sen jälkeen on menty eteenpäin aika harppaus, kun jo kolmena vuonna mitalisija on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Mutta jossain vaiheessahan pitää alkaa vastustamaan, ettei liian helpolla pääse. Se tapahtui nyt.
Viime keskiviikkona alkoi olla iltalenkillä havaittavissa merkkejä, että joku on nyt pielessä, kun oli vähän vetämätön olo. No, suoraan kotiin, suihkuun, syömään ja nukkumaan, mutta ei auttanut, torstaina sain hoksata että kurkku oli tullut karheaksi yön aikana, ja iltaan mennessä se oli ihan kunnolla kipeä. Jee! Jos koulussa olisi normaali viikko, olisin varmaan ottanut vähän sairaslomaa, vaan koeviikolla ei kehtaa, täytyy puolikuntoisena herätä ja lähteä pinnistämään väsyneet aivosolunsa äärimmilleen. Kurssit on nimittäin kuitenkin kiva päästä läpi.
Eli kun perjantaina saksan kokeen ja ranskan kuuntelukokeen jälkeen lähdin autoon istumaan, oli mieli vähän mustana, sillä autossa istumalla parantuminen on, jos ei nyt ennenkuulumatonta niin ainakin harvinaista. Majoitus olisi kuitenkin Kankaanpäässä kuntoutuskeskuksessa, joten oli mielestäni loogista lähteä mukaan sinne kuntoutumaan. Toistaiseksi kuntoutuminen on lähinnä tarkoittanut, että kurkkukivun lisäksi nenä on tukossa, mutta se oli vasta ensimmäinen yö, joka sekin alkoi vasta tämän vuorokauden puolella. Perille saavuttiin puoli yhden aikoihin.
Mitä SM-kisoihin oman sarjani H20 osalta tulee, ei lopputuloksia olisi kyllä veikkaamalla osannut arvata. Voittajaksi selviytyi Misa Tuomala, joka olikin sitten ainoa niistä kuudesta, joita mitaleille odoteltiin. Muut viisi olisivat olleet SK Vuoksen Lauri Nenonen ja Tuomas Kotro, Pellon Ponnen Jyri Uusitalo, sekä minä itse. Vaan sekä minä että Jyri jättäydyimme samankaltaisista "herkistelysyistä" pois lähtöviivalta ja Vuoksen pojat.... Niin, olisi ihan hauska tietää että mitäs siellä oikein touhuiltiin, kun molemmille tipahti loppupeleissä hylsy.
No jaa, MM-joukkueesta siis Misa oli kultamitalisti, ja Karppisen Aleksi oman sarjansa (H18) kakkonen. Mitä tästä pitää päätellä? No tietysti oletamme joukkueen iskun olevan niin hyvä, että sitä pitää vähän piilotella ennen h-hetkeä, jottei ruotsalainen arvaa mitä on tulossa!!
Kun ketuttaa niin ketuttaa, ja nyt ketuttaa, mutta ei auta itku markkinoilla, vain lepo ja kuuman juoma.
Ja niitä sitä nyt täytyy harjoittaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti