maanantai 26. tammikuuta 2015

Valoa näkyvissä! Mutta onpahan varjoakin...

Samaan aikaan kun Helsingin kaupunki on ajamassa lasten ja nuorten urheilua alas lopettamalla koulujen väliset urheilukisat, meikäläisellä alkaa pikkuhiljaa taas suksi liikkua. Reilu viikko sitten Luumäellä käyty kisaviikonloppu oli nousujohteinen, ja samalla linjalla jatkui meno Oulussa viime viikonloppuna. 

Ei vieläkään aivan terävintä menoa, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa. Lauantaina oli sellainen jääkeli, että välillä pelotti. Parhaiten taisi pärjätä se, joka osasi hiihtää tiheässä kuusikossa hitaimmin, koska kovavauhtisessa hiihdossa suksia ei jäämöykkelikössä pystynyt ohjaamaan mihinkään suuntaan, ja tuloksena oli vain jatkuvaa kompurointia, kaatulua, ohi hiihtoja ja muita tapahtumia, jotka alkoivat niin sanotusti kyrsiä aika nopeasti.



Sunnuntain keskimatkalla keli oli jo hiukkasen kivempi, koska yöllä satanut märkä lumi oli pehmittänyt hangen pintaa, ja suksiin sai jonkin näköistä uratuntumaa. Itsellä hiihto kulki vielä sprinttiäkin paremmin, mutta nyt lankesin muutaman kerran ratamestarin erikoisiin. Pitemmillä väleillä oli reitinvalinnan tekeminen hukassa, ja tein muutaman aika ison kämmin (omalla mittapuullani). Rata oli todella hyvä, kiitos järjestäjät ja ratamestari! 



Mutta pari pointtia! Golfkentän alueella oli hiihtokelpoisia teitä, jotka oli merkitty luistelu-uran merkillä. Tiet kuuluu piirtää mustalla viivalla karttaan, koska hiihtäminen jäisellä tiellä on ihan eri asia kuin tampparilla ajettu baana. Toinen juttu, kartan värijärjestys. Urien kuuluu jäädä tulostuksessa päälimmäiseksi, sunnuntaina oli pari paikkaa, joissa ratapainatus peitti kartasta oleellisia risteyksiä ja kokonaisia uria, yhden luistelubaanankin! Hyvä rata saadaan helposti pilalle jos reitinvalintavaihtoehdot peittyvät. Lisäksi hisussa kannattaa rastiympyrässä käyttää kohdistuspistettä. Tämä ei kyllä taida ocadin rataohjelmassa edes onnistua... Mutta kartasta on välillä vaikea erottaa, millä uralla lippu roikkuu, jos pistettä ei ole.




No niin, joka tapauksessa nautin kilpailemisesta silloin kun kulkee, ja nyt tuntuu, että pikkuhiljaa taas kulkee. Oma kilpaurani on saanut alkunsa hiihtokisoista, ensin hippohiihdoissa ja ainakin KEV:n seuraperinteestä jo kadonneissa sarjahiihdoissa. Kouluaikana jatkumoa tuli koulujen välisten ja koulun omien hiihtokisojen kautta. Koulussa tuettiin urheilua - jokaisella tasolla. Ikinä ei ole tarvinnut tehdä isoja kompromisseja urheilun ja koulun kesken, mutta sen suhteen tulevaisuus alkaa vaikuttaa uhkaavalta.

Helsinki siis lopettaa koulujen väliset urheilukilpailut kokonaan?! Onneksi olkoon, hieno homma. Olette te fiksuja ihmisiä siellä pääkaupungissa. Toivottavasti täällä maalla maalaisjärkeä käyttäviä päättäjiä on enemmän kuin fiksuja... Mutta tällainen suorastaan urheilun vastainen linja on ollut havaittavissa jo jonkin aikaa. Urheilun rahallinen tuki pienenee, opetusministeri aikoo pakottaa lukiolaiset valmistumaan kolmessa vuodessa (kuolemantuomio urheilijoille), korkeakoulu-uudistuksen myötä halutaan rajoittaa urheilijoiden mahdollisuutta keskittyä urheilemiseen opiskelujen aikana, ja viimeisimpänä taisi muuan oikeusasiamies lausahtaa jotain viisasta puolustusvoimien urheilukoulusta. 

Suomi on urheilukansaa, ja sen ei kuulu torpata urheilua kansantalouden nimissä. Ei urheilua, eikä muutakaan kulttuuria. Paitsi nuo tietokonepelit... Omasta puolestani kriminalisoisin sellaisten sanojen kuin E-URHEILU käytön. Mikään ei ole niin pönttöä kuin näyttää YLEn kanavilta Counter Striken MM-kisoja (ihan oikeasti niitä näytetään) kun samaan aikaan olisi suunnistuksen SM-kisoja tai muuta oikeaa urheilua tarjolla.

Kylläpä taas mieleni pahoitin. Mutta ensi viikonloppuna kilpailen taas, hisun SM-sprinteissä. Toivoisin, että mahdollisimman moni suomalainen lapsi saisi mahdollisuuden kilpailla ja innostua kilpailemisesta. Ei peesata Helsinkiä tässäkään asiassa.


lauantai 17. tammikuuta 2015

Ja parempaa loppuvuotta!

Näin ainakin toivon... Ihan huippumeiningeissä ei 2014 loppunut, vaikka terveenä sentään pysyttiin. Joku ihmeen velttous iski tekemiseen, ja suunnitelmia sotki vielä perinteiseen tyyliin välipäivien kova pakkanen. Tosin tavallisesti nekin pakkaset kestävät viikkotolkulla, eli ei ehkä pitäisi valittaa... Laadukkaiden hisutreenien sijaan pistelin sitten pk-mättöä metsäsuksilla kunnon umpihankia myöten.

Nykyinen vuosi lähti käyntiin vähän vastaavissa merkeissä, ja koko ajan on ollut jollain tapaa tahmeaa. Treenimäärät eivät ole päätähuimaavia, mutta olisiko tekeminen sitten ollut liian yksipuolista, kun herkkyys tuntuu taas hävinneen. Hiihtosuunnistuskausi vaikutti alkuun huolestuttavalta, kun Joutsenon Rieskarastit siirrettiin helmikuulle, ja Bodenista peruttiin kisat, joihin kuului muunmuassa pohjoismainen nuorten maaottelu (eipä meikäläisellä enää sinne asiaa olekaan, tämmöinen vanhus...) 

Niin tapahtui, että Aki-isä järjesti sitten kotopuolessa avoimet SM-kisat. Siis seuranmestaruus, jossa osanottajamäärä kohosi 25:een, ja ulkopaikkakuntalaisia yli puolet eli kysyntää hisukisoille oli. Silloin minullakin oli edes kohtalaista kulkua, vaikkakin virheitä suunnistuspuolella syntyi reilusti. Ainakin osasin hiihtää, mikä taito tuntui hävinneen tänä viikonloppuna Luumäellä järjestetyissä kisoissa.

Lauantaina oli aamupäivällä sprintti ja iltapäivällä vuorostaan keskimatka. Heti sprintin startista alkaen tuntui, kuin en olisi ikinä edes hiihtänyt aiemmin... Suunnistuksen virheettömyydestä huolimatta taivuin kärjelle minuuttitolkulla! Keskimatkalla kroppa sentään toimi jo vähän patemmin, mutta 12. rasti oli jäädä huomaamatta kartasta, ja jouduin palailemaan hyvän matkaa sitä hakemaan. Eroa kärkeen kyseisellä lyhyellä välillä kertyi kaksi minuuttia. Huolellisuus auttaisi... Lisäksi tuli muutamaan otteeseen pientä sekoilua tiukoissa risteyksissä, eli jälkikäteen voi sanoa, ettei ennakointi vielä pelannut.

Sunnuntaina suunnistettiin sitten pitkän matkan kisaa. Hiihto parani jälleen, ja myös urilla mutkittelu sujui paremmin kuin lauantaina. Jälleen tuli pari pientä lapsusta, kun en keskittynyt olennaiseen kriittisessä kohdassa, mutta jospa näistä virheistä opittaisiin. Ensi viikonloppuna haetaan vielä kisatuntumaa Oulusta, ja kahden viikon päästä onkin jo aika aloittaa SM-kausi Padasjoella sprintin merkeissä - jos vain yläkerta ei päätä palauttaa koko eteläistä Suomea juhannuksen sääoloihin ennen sitä, kisapäivinä oltiin jo suurinpiirtein huhtikuun tunnelmissa...

Toivon mukaan koko loppuvuosi olisi niin säiden kuin olotilankin puolesta vähän parempi, kuin yleinen trendi viimevuonna, ja tämän vuoden ensimmäisinä viikkoina.