tag:blogger.com,1999:blog-27082510660777844332024-02-02T10:14:20.727-08:00Santeri Aikio- Koillismaan hisu-mies -Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.comBlogger144125tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-8218931974224172942023-01-27T05:20:00.001-08:002023-01-27T08:44:34.300-08:00Urheilu Putinin pelikirjassa<div>Matkustan parhaillani kilpailunvalvojan roolisa kohti hiihtosuunnistuksen EM-kilpailuja Latviassa, ja pohdin maailman tilaa ja urheilun roolia siinä. Helsingin Sanomien <a href="https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009351097.html?share=4ce31261efeb75b1235a42e97c8a53af">uutisessa</a> kerrottiin 25.1. että Kansainvälinen Olympiakomitea olisi sallimassa venäläisurheilijoiden paluun kilpakentille, mahdollisesti jo seuraavissa olympialaisissa Pariisissa 2024. Onneksi Suomen Olympiakomiteasta tämä ajatus <a href="https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009351249.html?share=cde23b84a15962f6dd1f5d0577d3c264">tyrmättiin</a> saman tien. Sanamuodosta oma kantani on varmaankin hyvin pääteltävissä: venäläisiä ei tule päästää mihinkään kansainväliseen urheilutoimintaan ennen kuin sota Ukrainassa on päättynyt Venäjän vetäytymiseen, sotarikollisten tuomitsemiseen ja kansainvälisen oikeuden sekä valtioiden suvereniteetin kunnioittamiseen on sitouduttu. Nämä kaikki vaaditaan.<br></div><div><br></div>Viime keväänä alkaneen hyökkäyksen jälkeen <a href="https://yle.fi/a/3-12628548">YLE uutisoi suomalaisurheilijoiden näkemyksistä venäläisurheilijoiden mahdolliseen osallistumiseen</a> kansainvälisiin kilpailuihin. Artikkelin luettuani minulle jäi tunne, etteivät kaikki urheilijat täällä meilläkään aivan ymmärrä, millainen voima heillä on mielipidevaikuttajina ja esimerkkinä. Suomessakin olympiavoittaja Iivo Niskanen saa esimerkillään koko joukon nuoria innostumaan ladulle lähdöstä, eikä vaikutus jää pelkkiin lapsiin. Myös ladulla tavattavan aikuisväestön määrässä on havaittavissa selkeä kasvu aina silloin kun menestystä tulee. <div><br></div><div>Entisenä kansainvälisen tason urheilijana ymmärrän kyllä myös mentaliteetin, että tämähän on vain kilpaurheilua. Urheilija keskittyy harjoittelemaan ja kehottämään itseään ollakseen oikealla hetkeellä parhaassa mahdollisessa kunnossa ja parempi kuin kaikki muut. Siinä on pakko asettaa itsensä etusijalle ja miettiä asioita juuri omasta perspektiivistä. Ei siinä oma rooli kansainvälisessä politiikassa käy mielessäkään. Urheilu ei kuitenkaan tapahdu tyhjiössä, vaan urheilija on vain pieni ratas isossa koneistossa, jossa politiikka - ja nimenomaan kansainvälinen valtapolitiikka - näyttelee suurta roolia. "Pidetään urheilu irti politiikasta" on täysin mahdoton utopia, sellaista tilannetta ei ole koskaan ollut.</div><div><br></div><div>Suomessa, jossa demokraattiset instituutiot toimivat hyvin, ja kansalaisilla on verrattain hyvät mahdollisuudet vaikuttaa asioihin, kiinnostus politiikkaan ja vaikuttamiseen on silti keskimäärin vähäistä. Venäjällä, jossa kansalaisyhteiskuntaa ei käytännössä ole, tai se on tukahdutettu pelkäksi kulissiksi, kynnys poliittiseen kannanottamiseen ja vaikuttamiseen on vielä korkeampi. Demokratian ja todellisten vaihtoehtojen puuttuessa Vladimir Putinin hallinto on riippuvainen vain siitä, etteivät kansan syvät rivit lähde laajamittaisesti kyseenalaistamaan sitä. Esikuvien ja kansallissankareiden voima mielipiteiden muokkaajina on moninkertainen, kun väestöä valtakunnallisesti indoktrinoidaan yltiönationalistiseen ja johtajakeskeiseen maailmankatsomukseen. Suomessa urheilijat eivät säännönmukaisesti poseeraa presidentin tai pääministerin kyljessä vaalikampanjoiden yhteydessä, mutta Venäjällä tämä on arkipäivää. Mekanismia avasi viime keväänä <a href="https://areena.yle.fi/1-50950490">YLEn Perjantai-ohjelmassa</a> erinomaisesti venäläistaustainen Antti Kurhinen, joka kertoi olleensa aikaisemmin Putinin kannattaja. Urheilevat esikuvat ovat monelle venäläiselle tärkein syy tukea Putinia.</div><div><br></div><div>KOK:n esityksen mukaan venäläiset saisivat urheilla "neutraaleina" urheilijoina. Samaa termiä tai sitätarkoittavia ilmauksia on käytetty muuallakin, myös yllämainitussa YLEn suomalaisurheilijoiden haastatteluihin pohjaavassa artikkelissa. Mitä se tarkoittaa? Maatunnusten puuttumista ja jotain kenties kirjallista sitoumusta siitä, että urheilija ei kannata Putinin sotapolitiikkaa. Tosiasia on, että lähes kaikki venläisurhilijat urheilevat valtion palkkaamina ammattilaisina, suuri joukko on vieläpä armeijan levissä. Tekeekö Venäjän lipun puuttuminen heistä neutraaleja? Enpä usko. Estääkö länsimaiden rauhoittamiseksi kirjoitettu lomake Putinia käyttämästä jokaista meestynyttä urheilijaa oman kuvansa kiillottamiseksi? Enpä usko. Entä kaikkien muiden maatunnukset, jotka liehuisivat olympialippua kantavien venäläisten ympärillä - Putinko ei käyttäisi tätäkin propagadana lännen vihamielisyyden korostamiseksi? Enpä usko.</div><div><br></div><div>Niin pitkään kuin puhutaan kansainvälisestä urheilusta, ei sitä voida kytkeä irti kansainvälisestä politiikasta. Valtiolliset lajiliitot, valtion tuki urheilulle, kansallislaulut, valtiojohtajien vierailut tapahtumiin ja ministeriöiden osallistuminen niiden anomiseen ja järjestelyihin tekevät urheilusta politiikkaa. Depolitisoituminen vaatisi, että kansainvälisyyden (<i>international</i>) sijaan urheilusta tehtäisiin ylikansallista tai poikkikansallista (<i>transnational</i>). Maajoukkueiden sijaan koottaisiin ylikansallisia talleja, jotka rahoitettaisiin kansainvälisten yritysten ja yksityishenkilöiden rahoin. Valtiot eivät saisi sekaantua millään tavoin. Jotain sen kaltaista on joissain kilpailusarjoissa ja globaaleissa liigasarjoissa, mutta vielä ollaan toistaiseksi kaukana todellisesta ylikansallisesta urheilusta. Sellainen saattaa kyllä olla urheilun suunta ainakin jossain määrin. Tämän suunnan myötä kuitenkin myös menetettäisiin jotain, mitä nykyisessä urheilussa voidaan myös pitää arvokkaana; se positiivinen kansallisen yhteenkuuluvuuden henki, jota vaikkapa Niskasen olympiavoitto ruokkii. Aihe kuuluu kuitenkin laajuutensa vuoksi keskusteltavaksi toisaalla. Tällä hetkellä elämme kansainvälisen urheilun maailmassa.</div><div><br></div><div>Nyt Euroopassa on sota. Se on ainakin toistaiseksi rajoitettu Ukrainaan, jossa Venäjä huseeraa onneksi aika säälittävällä tavalla, ja Ukraina puolustautuu sankarillisesti vähän kuin Suomi talvisodassa ikään. Asia lienee kaikille selvä, mutta todetaan se vielä kerran: Venäjä on valmis ylittämään minkä tahansa rajan, jos se voi saada siitä hyötyä. Siksi on selvää, että jos Venäjä menestyy Ukrainassa, se tulee toistamaan tekemänsä rikokset myös muualla, ja lisäksi innoittaa muitakin valtioita toimimaan samoin. Näin ollen Venäjä on torjuttava Ukrainassa ja sen yritykset tunkeutua Eurooppaan padottava. Tämä on Euroopan kaikkien valtioiden intresseissä, mistä seutraa että olemme sodassa mukana, vaikkemme ole sen suora osapuoli. Sodat voitetaan vain määrätietoisella toiminnalla kaikilla rintamilla, ja kansainvälinen urhelu on sellainen.</div><div><br></div><div>Jos venäläisurheilijat päästetään mukaan vaikkapa olympialaisiin, se on Putinille propagandavoitto, joka pitkittää sotaa, lisää ukrainalaisten siviiliuhrien määrää, epävakauttaa eurooppalaista turvallisuusjärjestelmää ja heikentää myös talous- ja matkustuspakotteiden purevuutta. Siksi KOK:n ehdotusta on vastustettava ja se on tyrmättävä, ja mikäli se menee läpi, on Euroopan maiden laajasti boikotoitava kisoja. Yksittäisen urheilijan kannalta se olisi suuri asia: neljä vuotta harjoittelua päätavoitteen eteen ja kisoja ei olisikaan. Se on kuitenkin pieni hinta verrattuna hintaan, jota ukrainalaiset urheilijat maksavat Dnepr-joen rantamilla. Presidentti <a href="https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009350637.html?share=f0146aee21a9f556300b1a581456dc54">Zelenskyin mukaan</a> 184 ukrainalaisurheilijaa ei enää koskaan palaa kilpakentille. Rauhaa ja yhteistyötä korostava urheiluyhteisö ei voi sivuuttaa sitä olankohautuksella.</div>Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-58348206898095439422018-12-13T12:02:00.001-08:002018-12-13T12:02:12.668-08:00Myöhäisen syksyn itkupotkuraivari<div style="text-align: justify;">
On pian joulukuun puoliväli. Jouluun on aikaa kaksi viikkoa. Olen viettänyt marraskuun alkupuolelta saakka monta viikkoa pohjoisessa harjoittelemassa. Leirivuorokausia on tullut enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kuusamosta pois muuttoni jälkeen en ole ollut alkutalvesta näin pitkiä aikoja pohjoisessa. Leiriä on ollut Rovaniemellä ja Rukalla/Kuusamossa. Kuitenkin hiihtoa on tullut määrällisesti niinikään vähemmän kuin koskaan. Olosuhteet ovat puuttuneet jopa täältä. Talvi on rankasti myöhässä, enkä ole valmis kutsumaan edes tämänhetkistä säätilaa talveksi. Kuusamossa lunta on maassa 10 - 15 senttiä paikasta riippuen. Lämpötila on ollut juuri ja juuri pakkasella eilistä ja tätä päivää lukuunottamatta. Nyt oli ensimmäistä kertaa reilusti miinusasteita, kun aamusta mittarissa seisoi -16. Ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pelkään pahoin, että tällaiset "talvet" yleistyvät. Ovat yleistyneet jo nyt, mikäli lyhyen elämäni kokemusten perusteella on mahdollista tehdä minkäänlaisia yhteenvetoja niin laajoista asioista kuin ilmasto. Siihen vanhaan hyvään aikaan, kun minulla oli vielä päivisin aikaa ja moraalinen oikeutus moiseen ajanvietteeseen, oli näihin aikoihin tapanani jo kaivaa kotitontin metsikön kinoksiin taisteluhautoja ja leikkiä talvisotaa. Nyt kuvitteellisen vastustajani (olkoon se sitten vaikka "Suuri Keltainen valtio idässä") ei olisi vaikea sijoittaa kuulaa kallooni riippumatta siitä, miten tiukasti maata vasten ryömisin. Niin vähän lunta on, että juoksuhaudoista olisi turha haaveilla edes silloisissa mitoissani.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toinen tyypillinen harraste, joka näihin aikoihin on perinteisesti onnistunut ongelmitta, on ollut hiihtosuunnistus. Isäukko on yleensä pystynyt ajelemaan uraston kangasmaastoihin jo joulukuun alussa, ja välillä jopa Tolpanniemen peitteiseen ikikuusikkoon on jo jouluna päästy pitämään vauhtia sukset jalassa. Tänä vuonna ei päästä, jollei ensi viikon aikana ilmesty "lumi-infernoa". Kuusamon valaistuja latujakaan ei nimittäin ole pystytty ajamaan tampparilla. Ei siis ihme, että hiihtosuunnistuskauden avauskilpailut, joiden piti olla itsenäisyyspäivää seuraavana viikonloppuna täällä Kuusamossa, jouduttiin perumaan. Onneksi tuo vajaa 15 senttiä riitti kuitenkin juuri ja juuri jonkinlaisen uraston ajamiseen Ronkonlampien viereiselle kankaalle. Niinpä lajiharjoittelu on sentään saatu käyntiin, vaikka lajin kilpailustartit näyttävät jäävän taas kerran vähiin. Trendi on ollut huono koko 2010-luvun: kisoja on järjestetty vuosi vuodelta vähemmän, ja osanottajamäärät ovat laskeneet. Seurat kun eivät uskalla anoa kilpailuja kalenteriin, koska lumen tulo on niin epävarmaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tätä kurjuutta seuratessa tuntee itsensä melkolailla voimattomaksi. Ilmasto lämpenee jo nyt vähintään 1,5 astetta vuoteen 2050 mennessä. Sille emme voi enää mitään. Ja on todennäköistä, sanoisin suorastaan varmaa, että se lämpenee enemmän. Kovasti puhutaan nyt, kuinka jokainen meistä voi vaikuttaa, ja kuinka pienet teot ratkaisevat ja niillä on merkitystä. Valitettavasti tosiasia on, että pienet teot vaikuttavat todella vähän isossa kuvassa. Liikenteen ja teollisuuden päästöt ovat suurimpia ilmastomme lämmittäjiä. Liikenteen päästöistä useammankin leijonanosan tuottavat lento- ja laivaliikenne, joista edelleen suurin osa on seurausta kaupankäynnistä. Puhelimet, vaatteet ja muu perus kampe rahdataan Kiinasta tai muualta kaukomailta, missä niiden tuottaminen aiheuttaa moninkertaiset päästöt kotimaiseen tai edes eurooppalaiseen teollisuuteen verrattuna. Mutta jos hallitus tukee kotimaista teollisuutta, joka ei vapailla markkinoilla pärjää kilpailussa kiinalaisen halpatuotantojätin kanssa, astuu monikansallisten toimijoiden (WTO/IMF/EU...) säätämä vapaakauppasopimusten rikoslaki voimaan kaikessa ankaruudessaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vapaakauppasopimuksia kyllä solmitaan sangen menestyksekkäästi, mutta ilmastokysymyksissä ei päästä edes pieniin kansainvälisiin kompromisseihin. Tämän oikeastaan ainoan todella tärken kansainvälisen teeman sijaan keskustelu pyörii sellaisten lillukanvarsien kuin ihmisten kansallisuuksien ja uskontojen, Brexitin tai NATOn ja Venäjän valtapiirien ympärillä. Ihan kuin katsoisi Game of Thronesia, mutta huomaa kesken kaiken kyseessä olevankin kymppiuutiset. Rehellisesti sanoen tympäisee, jos ei tästä vielä ole käynyt selväksi, etteivät johtajamme saa aikaiseksi oikeita asioita. Ja näistäkin seikoista on ollut aivan riittävästi tietoa koko sekamelskan estämiseksi jo 70-luvulta saakka. Olen siis hivenen katkera edeltävälle sukupolvelle, joka ei ole tarttunut asiaan. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minä haluan vain hiihtosuunnistaa hyvissä olosuhteissa. Ja samoilla puhtaassa luonnossa, kesäisin yöttömän yön auringossa ja talvisin revontulten räiskyessä, paksun hangen narskuessa lumikenkien tai metsäsuksien alla. Koetan toki itse tehdä valintoja, joilla voisin saada niitä pieniä vaikutuksia aikaiseksi. Se vain on aika pirun vaikeaa, kun esimerkiksi Kuusamosta Helsinkiin matkustaminen on junalla täysin mahdotonta, ja bussin ja junan yhdistelmälläkin hintaa tulee saman verran kuin lentolipulle. Niinpä olen tästä huolestani huolimatta tulevana viikonloppuna, tahtomattani ja olosuhteiden pakosta, ilmaileva ympäristöterroristi. Anna anteeksi luontoäiti. Ja anna meille lunta!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-50159254480139412992018-11-24T06:36:00.002-08:002018-11-24T06:36:34.412-08:00Sittenkin tavallinen urheilija<div style="text-align: justify;">
Ruka Nordic avasi jälleen maastohiihdon maailman cupin. Tänään kisattiin sprinttikilpailu, jossa suomalaisista jymy-yllätyksistä ei päästy nauttimaan. Hyvältä vaikutti siitä huolimatta, paljon menestystä kilpailukauteen koko joukkueelle! Molemmissa finaaleissa nähtiin kuitenkin draamaa kärkipäässä. Stina Nilsson kompuroi loppusuoran alussa vahvalta kakkospaikalta viimeiseksi. Miehissä Johannes Hoesflot Klaebo puolestaan hölläsi liian aikaisin ja joutui tyytymään kakkossijaan Alexander Bolshunovin yllättäessä ns. ulkolatua. Luonnollisesti tappio korpesi nuorta norjalaista vietävästi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Finaali näytti hetkellisesti olevan ohitse jo stadionin nousussa, kun Klaebo karkasi muutaman metrin verran tuttuun tapaan juoksemalla räjähtävästi jyrkän penkan päälle. Bolshunov hiihti viimeisen mutkan ja loppusuoran todella hienosti ja olisi saattanut päästä ohi jopa ilman Klaebon virheellistä tilannearviota. Varsinainen jännitys alkoi kohdallani kuitenkin vasta draamaa sisältäneen ratkaisun jälkeen. Mitäkö tarkoitan? Tämä oli nähdäkseni ensimmäinen todellinen tappio, jonka nuori norjalainen joutui kokemaan kansainvälisellä tasolla hurjan, pari vuotta sitten tapahtuneen läpimurtonsa jälkeen. Toisin sanoen halusin nähdä, miten Klaebo käsittelee pettymyksensä. Ja tässä prosessissa hän täytti odotukset, eli tuotti tavallaan pettymyksen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nuorena huipulle nousevat urheilijat ovat todella inspiroivia, heidän tarinansa kiinnostaa. He ovat myös tärkeitä esikuvia, sillä nykyiset juniorit samaistuvat nuoriin tähtiin helpommin kuin kokeneempiin karpaaseihin. Myös penkkiurheilija kokee helposti ylivoimaisen nuoren jollain tavalla yli-inhimilliseksi supertähdeksi. Tänään Klaebo osoitti olevansa ihan tavallinen urheilija. Tällä en tarkoita jäämistä toiseksi. Kakkossija on ihan saatanan kova veto maailman cupissa, ja Klaebon arvoa ei vähennä se, että Bolshunov oli tänään kovempi. Eikä se, että Klaebo teki loppusuoralla selvän virheen ja vaikutti hivenen ylimieliseltä jättäessään voitonvarmana hiihtonsa kesken. Toiminta tämän jälkeen ratkaisi kaiken.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Klaebo istui mainosaidan vieressä lamaantuneen näköisenä, kun huoltaja tuli patistelemaan häntä liikkeelle. Hetken verran toivoin ja uskoin, että kun hän nousi siitä ylös, hän olisi lähtenyt mukaan kunniakierrokselle, käynyt taputtamassa voittajaksi noussutta Bolshunovia olalle, kiittänyt tätä saamastaan opetuksesta ja suunnannut sen jälkeen vaatteiden vaihtoon ja jatkamaan murehtimista. Näin hän olisi osoittanut olevansa todellinen mestari, kypsä urheilija, joka ymmärtää virheensä ja on siitä pettynyt, mutta kykenee kunnioittamaan sitä, joka oli päivän paras, sekä yleisöä, joka on kannustanut häntä ja kaikkia muita pitkän päivän. Samalla hän olisi ylittänyt odotukset, ainakin omani, ja noussut kiistatta kunnioittamieni urheilijoiden listalla kärkipäähän. Toiminta olisi antanut mallin, jota kenen tahansa nuoren urheilijan kelpaisi seurata. Sen sijaan Klaebo lunasti odotukseni, ja painui pois maalialueelta ennen kuin kärkikolmikosta oli ehditty ottaa kuvat lehdistölle, kaivoi puhelimensa esiin ja aloitti vuodatuksen YouTuben livekanavallaan. Palkintojenjakoon hän ilmestyi aurinkolasit päässä ja yrmeä ilme kasvoillaan. Klaebo toimi niinkuin saattaa odottaa kovan pettymyken kokeneelta urheilijalta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Todellinen suuruus urheilumaailmassa ei ole välttämättä se, joka voittaa eniten ja tyylikkäimmin. Häviäminen on keskimäärin paljon suurempi osa urheilua kuin voittaminen. Kukaan ei voita aina, sillä väistämättä joskus sattuu huonompi päivä, jolloin maailman kokoisesta paikasta löytyy nopeampi, voimakkaampi, räjähtävämpi, kestävämpi tai kylmähermoisempi ihminen. Näin on käynyt Michael Phelpsille, Usain Boltille, Tove Alexanderssonille, Petter Northugille ja kaikille muille. Tänään se tapahtui Klaebolle. Tämä tuskin tulee olemaan myöskään norjalaisen tähden viimeinen tappio. Mutta toivottavasti hän osaa käyttää sitä opetuksena paitsi kilpailullisesti, myös henkisen kasvun kannalta. Suuri urheilija osaa voittaa tyylikkäästi ja pysyä kovassa tuloskunnossa pitkään, usein ja etenkin tärkeinpinä päivinä. Todelliset suuruudet osaavat kuitenkin myös hävitä tyylikkäästi. Todellisen esikuvan ja supertähden tunnistaa kirvelevän tappion hetkellä. Klaebollakin on vielä aikaa kehittyä tällaiseksi. </div>
Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-76783826419606404812018-02-01T12:10:00.002-08:002018-02-01T12:10:28.404-08:00Aktiivisesti aktivoitumaan aktiivimallin deaktivoimiseksi<div style="text-align: justify;">
Molskis! Hiljaista on ollut pidemmän aikaa, mutta kyllä minä nyt taas niin mieleni pahoitin, että pakko on päästä ihan julkisesti sitä ilmoittamaan. Enkä pahoittanut mieltäni hisun EM-kisajoukkueen valinnoista, joihin oma nimeni ei taaskaan listalle ilmestynyt - ihmekös tuo, kun ainoat katsastuskisat loppiaisviikonloppuna suunnistin läpi ainoastaan mielikuvissa peittojen ja huopien välissä flunssaa potien - enkä myöskään lumettomuudesta, joka uhkaa kauden päätavoitettani opiskelijoiden MM-kisoissa, enkä siitä että edellisessä maukkatreenissä kulki huonosti, enkä muistakaan urheiluun liittyvistä asioista. Tämä mielensäpahoittaja pahoitti mielensä siitä, miten huonoja suomalaiset ovat pahoittamaan mielensä oikeista syistä, ja miten helposti mieli pahoitetaan aivan vääristä syistä. Ai häh...?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuten uutisissa on sivumennen kerrottu, huomenna (ainakin) SAK menee lakkoon. Lakkoiluhan ei ole mikään uusi juttu Suomessa. Pohjoismaalaisittain meillä on vahva AY-liike ja paljon lakkoja. Aina vähän väliä joku ammattiliitto on lakossa, kun halutaan pikkuisen enemmän euroja vastineeksi hyvin tehdystä työstä. Lakot ovat yleensä aika ikäviä, koska niiden vaikutukset kohdistuvat kunkin alan palveluiden käyttäjiin: lentojen peruminen tympäisee lomamatkalaista, rahtipalvelujen pysähtyminen jokaista joka odottaa saapuvaksi verkkokaupasta halvalla tilaamaansa tuotetta ja niin edelleen. Yleisesti ottaen lakkoilu on aika tyhjänpäiväiseltä tuntuvaa touhua nyky-yhteiskunnassa, jossa asiat ovat kaikkineen hyvin. Itsekästä hommaa semmoinen että palkankorotuksen nimessä pistetään koko maan talous uhan alle ja kanssaihmisten elämää vaikeutetaan. Hyi hyi! En tykkää minäkään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
MUTTA! Tällä kertaapas ei olekaan kyse mistään itsekkäästä palkankorotuksesta! Kuten ehkä joku muistaa kaiken lakkoilun kielteisten vaikutusten rummutuksen lomassa, syynä lakkoon on hallituksen "aktiivimallin" vastustaminen. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että ammattiliikkeet tukevat työttömiä, niitä suomalaisia, joita ei tue kukaan. Pitäisi kyllä tukea: valtion tehtävä on huolehtia kansalaisistaan. Työvoimatoimiston henki on kuitenkin jo nykyään se, että tukevan ilmapiirin sijaan halutaan potkia, kyykyttää, kyylätä ja kiristää niin paljon kuin ehditään. Nyt sitten lisäksi vielä tämä "aktiivimalli" on isku vasten työttömän kasvoja, ja sen henki on epäoikeudenmukainen, vaikka lähtöajatus ehkä on sinänsä hyvin perusteltu. Jokaisella tukijärjestelmällä on hyväksikäyttäjänsä, sitä tuskin kukaan kiistää. Kuitenkin, jos tätäkin mallia valmisteltaessa jokainen taho, joka sitä on kommentoinut ja antanut siitä lausuntoja päättäjille, on sanonut jotain sellaista kuin: "tämä ei ole hyvä", "tässä on kovasti puutteita", "tämä on ongelmallinen jo perustuslain näkökulmasta", "tässä syyllistetään tarpeettomasti työttömiä omasta tilanteestaan"...!!! Niin luulisi menevän perille, että tällaisenaan sitä ei kannata hyväksyä ja saattaa voimaan! Mitä sanoo hallitus? "No huonohan tämä on, mutta laitetaan nyt silti käyntiin ja katsotaan mitä tapahtuu, ja sitten kun se kosahtaa niin korjataan - jos jaksetaan tai viitsitään". No mitäs helevettiä?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toisin kuin yleensä tavallisten työtaisteluiden kohdalla, tämän lakon takana seison minäkin täydestä sydämestäni! Niin luulisi suurimman osan suomalaisista tekevän, koska meidän kansallamme on oikeustajua, meillä on yhteiskunta, joka huolehtii jäsenistään, ja luulisi olevan tajua myös huomata, milloin kaikki ei mene niinkuin pitää. Kuitenkin ainakin valtavirtamedia on asettunut tässä vahvasti vastustamaan lakkoa siitä päätellen, että uutisointi KESKITTYY demonisoimaan lakkoilijoita, syyllistämään heitä talouden jarruttamisesta, jopa uhkailemaan työpaikkojen menettämisellä negatiivisten talousvaikutusten seurauksena. Kansan riveistäkin on noussut runsaasti soraääniä sosiaalisen median kautta: valitetaan perinteiseen tapaan, että "lakkoilu kohdistuu sivullisiin ihmisiin", ja "ei pääse halukkaatkaan töihin kun stadin bussit ja metro ei toimi". Lakkoilijoita sanotaan itsekeskeisiksi ja ahneiksi, kiusantekijöiksi. Muistutellaan tekopyhästi, että demokratiassa pitää tyytyä enemmistön päätöksiin, ja vaikuttaa voi kerran neljässä vuodessa kun on eduskuntavaalit, tai silloin kun alotteita käsitellään ja lakiesitykset ovat lausuntokierroksella.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
NYT VITTU! Ensin pari asiaa demokratiasta. Se tarkoittaa perinteisesti kansanvaltaa. Edustuksellisessa demokratiassa kansa valitsee joukon ihmisiä käyttämään nimissään omaa valtaansa, kansanvaltaa. Tämä tapahtuu Suomessa kerran neljässä vuodessa - ihan oikein!- eduskuntavaaleissa. Kuitenkin Suomessa äänestetään ennen kaikkea puoluetta, jolla on oma arvopohjansa, oma linjansa ja agendansa ajettavana, eikä niinkään sitä parasta ehdokasta, koska se yksittäinen varsin viksu heppu ei pysty oikeasti saamaan mitään yksinään aikaan. Kansa ei kuitenkaan koe puolueita enää omakseen; jäsenmäärät ja äänestysprosentti laskevat, ja epävarmojen äänestäjien osuus kasvaa. Eduskuntavaaleissa äänestysprosentti on pyörinyt 2000-luvulla noin 66% paikkeilla (<a href="https://www.vaalitutkimus.fi/fi/aanestysaktiivisuus/aanestysprosentit_eduskuntavaaleissa.html" target="_blank">vaalitutkimus.fi</a>), mikä tarkoittaa, että kansan tahdosta noin kolmasosa jää piiloon. Jos äänestysaktiivisuus kovinkaan paljon tästä enää putoaa, ei voida puhua kansanvallasta. Helppo on sanoa että oma vika, mahdollisuus on ja sitä pitäisi käyttää. Olen samaa mieltä että pitäisi, mutta itsekin tunnistan ongelman, joka varmasti vaivaa useita ihmisiä: Puolueet eivät erotu toisistaan, poliitikot puhuvat vaalien alla kauniisti ja ovat muun osan ajasta hiljaa, eikä mikään taho valvo sitä, millaisia asioita äänestäjille luvataan, ja millaisia asioita sitten oikeasti edistetään. Toisin sanoen koko poliitikkojen uskottavuus kansan todellisina edustajina kyseenalaistuu. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaalit ovat siis oikeastaan aika kelvoton keino vaikuttaa siihen, millaisia päätöksiä todella tehdään. Ne antavat suunnan, mutta politiikka on kompromisseja. Toisena vaikuttamisen keinona on mainittu ne lausunnot ennen lain säätämistä. Tämä onkin sitä oikeaa vaikuttamista. Lobbaus on keino, jolla voidaan saavuttaa tuloksia. Ja nyt muunmuassa EK:sta (Elinkeinoelämän keskusliitto) moititaan että näitä keinoja olisi pitänyt muistaa käyttää. Öhöm. Aktiivimallista nimenomaan annettiin lausuntoja. Niitä annettiin runsaasti, ja yritettiin vihjata melko selvästikin, että nyt kannattaisi vielä vähän viilata ja miettiä. Demokratiaan kuuluu sekin, että tällaista enemmistön ääntä kuunnellaan. Näin ei ole kyllä minun nähdäkseni nyt tehty. Lakiesitys on viety kiireellä eteenpäin ja se on runnottu läpi. Ja nytkö sen pitäisi vain antaa olla? Uusimpana vaikuttamisen keinona tullut kansalaisaloite on aktiivimallin kumoamiseksi laadittu, ja sen on allekirjoittanut "muutama" kansalainen (140 000 ja rapiat päälle: <a href="https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2730" target="_blank">aloite</a>). Hieno juttu, mutta samat kaverithan tämänkin aloitteen käsittelevät, joten mikä takaa meille kansalaisille sen, että siellä edes suhtaudutaan vakavasti koko asiaan? Painottaakseen tämän asian tärkeyttä SAK on päättänyt mennä poliittiseen lakkoon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
EK:n työelämä-vastuualueen johtaja Ilkka Oksala kuvaa twitterissään lakkoa ylimitoiteuksi, Kunta-alan työmarkkinajohtaja Markku Jalonen pitää sitä kohtuuttomana, kun se kohdistuu syyttömiin kaupunkilaisiin ja estää työhön pääsyn. Lakkoa nimitetään somessa "höpöhöpölakoksi" ja kovasti valitellaan, että sen pitäisi kohdistua pelkästään eduskuntaan eikä yrityksiin ja yksityishenkilöihin. Olisihan se ihan kiva jos joku tämmöinen selkeä konsti ruoskia päättäjiä saamattomuudestaan saataisiin käyttöön. Tai jos meidän koko kansan Sauli vois heti näin virkaanastujaisten kunniaksi potkaista koko eduskunnan kerralla pihalle ja kumota kaikki huonot lait takautuvasti. Mutta kun ei voi (eikä tekisi sitä vaikka voisi), niin kansalaisten pitää käyttää niitä keinoja joita on. Poliittinen lakko on demokratian vaikuttavimpiin keinoja. Se ei ole kuulunut itsenäisen Suomen poliittiseen kulttuuriin kovinkaan usein, mutta esimerkiksi 1800-1900-lukujen taitteessa sen voimaa käytettiin muunmuassa Venäjän sortotoimia vastaan. Yleislakolla kansa voi ilmaista mielipiteensä voimakkaasti. Jos se, että julkiset kulkuneuvot ovat huomenna lakossa, estää joitain ihmisiä pääsemästä töihin ja kouluun, pidän sitä tässä tilanteessa suorastaan hyvänä asiana. Mitä laajemmin valtio seisahtuu, sitä suurempi säväys se on eduskunnalle ja hallitukselle. Ja jos taas haluatte tukea valtion sortovaltaa ja työttömien ja köyhien kyykyttämistä, voitte vapaasti tehdä sen kävellen tai pyörällä!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiedoksi niille, jotka valittavat, ettei lakko ole mukava asia: ei sen ole tarkoituskaan olla. Sen on tarkoitus olla mahdollisimman vittumaista ja ikävää, ja sillä on tarkoitus saada aikaan jonkinasteinen herääminen Arkadianmäen huipulla. Herääminen siihen, että jokin asia ei nyt ole hyvin. Ja tuo asia on se, että valtio ei ole oikeudenmukainen. Absolutismin aikana hallitsijan oli asettanut taivaallinen Jumala, jonka nimessä maallista valtaa käytettiin alamaisten parhaaksi. Demokratian aikana päättäjät on myöskin asettanut Jumala käyttämään valtaa KANSALAISTEN parhaaksi. Tuo Jumala, Poliitikon ainoa Jumala, jolle hän on vastuussa, on kansa itse. Jos samanaikaisesti sekä kansa että päättäjät unohtavat tämän kansanvallan perusperiaatteen, silloin jonkun pitää ravistella kaikkia hereille. Tällä kertaa sen teki SAK. En olisi vielä jokin aika sitten uskonut, että olisin vielä joskus tyytyväinen AY-liikkeen olemassaoloon, kun se on viime aikoina vain jarruttanut työelämän kehitystä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
PS. Ne eduskuntavaalit ovat vuoden päästä, alkakaahan jokainen miettiä, mihin suuntaan tätä maata pitäisi viedä, ja kuka siihen suuntaan VOISI viedä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
PPS. Niille jotka halusivat lukea urheilukuulumisisani, tiedoksi että viikonloppuna kisaan AM-kisoissa, kun EM-kisalippu jäi sairastellessa lunastamatta. Kiitos ja anteeksi!</div>
Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-79480767086342489182017-07-05T11:17:00.000-07:002017-07-05T11:17:18.702-07:00Kesäharjoittelun kulmakiviä<div style="text-align: justify;">
Hiihtolajien urheilijoiden tärkein harjoituskausi on hyvässä vauhdissa, vaikka kesä on kelien puolesta ollut vähintäänkin katkonainen. Oma harjoitteluni on sujunut verrattain mallikkaasti: asioita on tehty oikein, määrät ovat olleet nousujohteisia ja terveys on kestänyt enimmäkseen hyvin. Kevään ja alkukesän aikana pari nuhaista jaksoa katkoivat hieman treenikauden alkua. Jälkimmäinen flunssa sattui kesäkuun alkuun ja häiritsi hieman valmistautumista Jukolan viestiin. Tästä huolimatta fyysinen tila oli suunnistuksen suurviestissä hyvä, ja oma osuuteni sujui suunnistuksellisesti positiivisissa merkeissä. KEV 1:n viesti sai kuitenkin surkean käänteen jo avausosuudella väärän leiman ja hylsyn seurauksena, ja näin ollen Jukolaa on turha liikoja muistella. Jospa taas muistamme muutaman vuoden ajan perusjutun: ne koodit...</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minun valmentautumisessani tämän kauden linjaukseen otettiin muutama selkeä pääkohde: 1) aerobisen kapasiteetin kasvattaminen uudelle tasolle elokuuhun mennessä, 2) maksimaalisen hapenottokyvyn nostaminen uudelle tasolle syksyn aikana, 3) luisteluhiihdon jalkatyöskentelyn saattaminen kuntoon tekniikkaa hiomalla ja lantion toimintaa tehostamalla, sekä 4) tasatyöntöominaisuuksien kehittäminen huippuunsa yhdessä kapean uran muiden hiihtotapojen kanssa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kesä-heinäkuu menee näin ollen vahvasti määrän keräilyn merkeissä nousujohteisesti kuormitusta lisäämällä. Pitkiä harjoituksia juosten, sauvakävellen ja pyöräillen, rullahiihtoharjoituksia reippaammalla vaudilla tekniikkaan keskittyen, suunnistusta VK- ja jalkojen lihaskestävyysharjoituksina, sopivasti voimaa, väliin palauttavaa uintia ja ennen kaikkea näiden kaikkien toistoja. Harjoittelun jaksottaminen tapahtuu kesäkuun lopun Vuokatin Aateli-racen, Heinäkuun puolivälin NUTS Pallas (55km) -juoksun, sekä heinäkuun lopun Kainuun Rastiviikon ympärille.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vuokatin Aateli-race kisattiin viikko sitten. Täytyy myöntää, että rullahiihtäminen kilpaa menee rajusti omalle epämukavuusalueelleni, eikä talvelle tyypillinen kilpailuinto ollut osaltani läsnä Aateliviikolla. Numerolapun lyöminen päälle aiheuttaa kuitenkin sen verran painetta, että kaikki ajatus rullahiihdon tekniikasta hajoaa. Aatelin prologina toimiva Vaaran maili hajotti taas tekniikkani aivan täydellisesti, ja nousun puolivälissä keskivartalo oli poissa pelistä. Yön aikana väsynyt selkä jämähti makeaan jumiin, jonka kanssa seuraavan aamupäivän maastojuoksuosakilpailustakaan ei tullut mitään. Näin ollen päätin jättää Aatelin kesken ja keskittyä loppuviikon opettelemaan teknisesti hyvää vauhdikasta rullahiihtoa. Sillä tiellä jatketaan pitkin kesää, ja nyt huomiota kiinnitetään nimenomaan lantion toimintaan luisteluhiihdossa. Kun lantio ja jalat pelaavat, hiihtovauhtini pitäisi lisääntyä jo pelkästään sillä huomattavasti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Leiri oli kisoja lukuunottamatta hyvä viikko. Kuusamoon palattuani kävin vielä räväyttämässä parit testit, ja tulosten valossa olo on positiivinen. Vuoden takaiseen tilanteeseen nähden olen mennyt hurjasti eteenpäin. NUTSin lähestyessä voi myhäillä, sillä kunto on nousussa ja treeni kulkee hyvin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Loppuun lienee paikallaan mainostaa vielä Koillismaan rastipäiviä 19.-23.7. Posiolla ja Kuusamossa. Posion osakilpailuissa on käytössä todella haastava Nilovaaran alue, jonka uusi kartta on valmistunut viime kesänä. Kuusamossa juostaan monipuolisessa maastossa, jossa välillä tarjoillaan sileää mäntykangasta, välillä kivisempää vaaran rinnettä. Voin taata, että haasteet ovat monipuolisia, ja maastoissa on mahdollisuus nauttia suunnistuksesta. Ilmottautua ehtii vielä hyvin, nyt kaikki seuraavaksi osoitteeseen <a href="https://irma.suunnistusliitto.fi:8443/irma/public/competition/view;jsessionid=03C5D5CF3EFE0C13420F30FD70DD7391?id=23269&pageuuid=643e989a-1725-473f-a781-a6f1f1c30b09" target="_blank">https://irma.suunnistusliitto.fi:8443/irma/public/competition/view;jsessionid=03C5D5CF3EFE0C13420F30FD70DD7391?id=23269&pageuuid=643e989a-1725-473f-a781-a6f1f1c30b09</a> ja nimiä listalle! Tarjolla on myös kuntosuunnistusta, johon voi ilmoittautua myös paikanpäällä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-21724743542437991382017-04-04T11:41:00.002-07:002017-04-04T11:41:57.110-07:00Ens kauel:<div style="text-align: justify;">
Otsikon fraasi on saanut viimeisten parin vuoden aikana kulttilausahduksen aseman urheilupiireissä. Kun tämä kausi ei tuottanut toivottua tulosta, tai haluttu taso jäi saavuttamatta, voidaan todeta sen tapahtuvan sitten seuraavalla kisakaudella, "ens kauel". Toiset käyttävät lausahdusta pieleen menneen pääkisan jälkeisessä some-päivityksessään, toiset ylikunnon tai urheiluvamman sattuessa kohdalleen pilaamaan meneillään olevan kauden lopullisesti. Joku tuomitsee oman kautensa jo harjoituskauden alkupuolella yksittäisen ylilyöntiharjoituksen jälkeen, ehkä kuitenkin vitsillä. Olkoonkin, että "ens kauel" viittaa usein siihen, että tällä hetkellä asiat eivät ole niin hyvin, se on kuitenkin merkki siitä, että parempaan uskotaan, ja motivaatiota on yhä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oma kisakauteni ei edes ollut mikään totaali epäonnistuminen tai katastrofi. Kehitystä tapahtui ainakin kahteen aiempaan vuoteen nähden: kaikista viesteistä saatiin KEV Ski-O Teamille menestystä, henkilökohtaisissa SM-kisoissa olin plaketeilla sprinttiä lukuun ottamatta aina, eikä sekään miesten kisoissa ole mitenkään mitätön asia. Niin ja sprintissä irtosi side suunnistussuorituksen hipoessa muutoin täydellisyyttä. Väliaikojen valossa se olisi ollut mitalikisa, mutta jossittelu on tietysti tyhjänpäiväistä. Toisaalta olisin voinut tehdä enemmän virheitä, jollei matkanteko olisi ollut suhteellisen paineetonta minuutin kestäneen varikkostopin jälkeen. Joka tapauksessa tuloksellisesti viime kausi oli huomattavasti tasaisempi kuin aiemmat miesten sarjassa, ja siitä on syytä olla hyvillään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oleellinen tekijä on tietysti ero kansallisiin kärkimiehiin, toisinsanoen A-maajoukkueeseen. Jyri Uusitalo teki koko kauden keskiarvoltaan kovinta (oma mielipide tarkistamatta ranking-listoja) tulosta Suomen miehistä; Ensilumen rasteilla ja Lapin Lumirasteilla kovin luu, välissä katsastusvoittoa, SM-mitalia, ja EM-mitalia. Kruununa MM-viestipronssi yhdessä Tero Linnainmaan ja Ville-Petteri Saarelan kanssa. Jyrihän on ikätoverini, jonka kanssa on kalisteltu taistelukirvestä vuosien ajan samoissa mittelöissä. Nyt Jyri on ottanut ison harppauksen eteenpäin, ja sama harppaus on pystyttävä tekemään itsekin, jos aikoo kahinoida jatkossakin samoissa karkeloissa. Kauden aikana ero A-miesten vauhtiin kutistui, mutta samaan joukkoon tunkeutumisen mahdollistava "pöljä päivä" ei sattunut tällä kertaa katsastuksiin tai henkilökohtaisille SM-matkoille. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
"Ens kauel" pitää saada oma perustaso hilattua sinne, missä se on A-maajoukkueen miehillä nyt. Itsensä ylittämisen varassa urheilemalla ei varsmisteta tuloksia. Päätavoitteeni on vuoden 2019 talviuniversiadeissa, mutta ensi talvena pitäisi jo pystyä ilmoittautumaan mitalikandidaatiksi, jotta tavoitteena ei tarvitsisi pitää pelkkää universiadeihin pääsemistä. Vuoden 2019 MM-kisat ovat lisäksi viimeiset nykymallin kisat, joten hinku olla siellä hakemassa menestystä on niinikään kova. Perinteiset matkat ovat kuitenkin suosikkejani lajivalikoimassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mitä ens kauel sitten tehdään, jotta silloin oltaisiin valmiina voittamaan? </div>
<div style="text-align: justify;">
Treenataan ENEMMÄN määrää ja tehoa. Jokainen harjoitus tehdään aikaisempaa LAADUKKAAMMIN, jotta harjoittelusta olisi myös hyötyä. Palautumisen ja kehittymisen SEURANTAA tehostetaan, jotta ei tarvitse elää epätietoisuudessa omasta tilanteestaan. Tässä tärkeimpänä apuna on valmentaja Kari Miettunen. Lisäksi olosuhteet harjoittelulle pyritään RAKENTAMAAN entistä paremmiksi. Tämä tarkoittaa osallistumista maajoukkueen leiriryhmän toimintaan kuten aiemmin, KEV Ski-O Teamin yhteistyön syventämistä, sekä oman perusharjoittelun leiriluontoista toteuttamista Jyväskylän ja Kuusamo-Rukan valmennuskeskuksissa. Tämän ohessa minua sparraavat Jyri Uusitalo ja Misa Tuomala, sekä Aleksi Karppinen, joiden kanssa olemme muodostaneet oman epävirallisen ja epäsäännöllisen "tallimme" varusmiespalveluksen jälkeen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lisäksi haluan vielä tässä yhteydessä lausua kiitokset tukijoille, jotka ovat olleet pitkään mukana auttamassa urheilu-urallani: </div>
<div style="text-align: justify;">
Pölkky Oy, Kuusamo Hirsitalot Oy, Noname, Normark Suomi Oyj; eli Peltonen, Rex ja Alpina.</div>
<div style="text-align: justify;">
Ja kotiseura Kuusamon Erä-Veikoille, niin seurajohdolle kuin talkooaktiiveille ja tiimikavereillekin!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lopuksi Ellalle. Koska sinä olet siinä vieressä koko ajan - kestämässä, tukemassa ja antamassa näkemystä, jota ei muilta saa.</div>
Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-87647066355689843752017-02-12T23:43:00.000-08:002017-02-12T23:43:20.618-08:00Open letter concerning the rules of ski-orienteering<div style="text-align: justify;">
European ski-orienteering championships were arranged by SK Vuoksi in Imatra this year. This ESOC (plus JWSOS, EYSOS and WMSOC) was the ski-o event of all times with over 700 participants, magnificent Ukonniemi stadium as competition center and an enthusiastic atmosphere among the crowd and teams. This year I didn't get to compete myself, there were 8 tougher guys in the Finnish team who earned the honor, but I was there to enjoy the last competition day with relays. Finland had a marvelous ending for home event, with a medal from every single class, three of them gold, one silver and two bronze. The organizer was thanked about a great event by other teams as well and for a good reason too - even though the snow situation was difficult, the courses were good, specially the middle distance was thanked for it's difficulty and technical nature. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sadly the middle distance was also a fiasco when it comes to the official results of the men's class. By this I don't mean that some nation would have performed particularly bad or anything like that. Neither it was a fault of the organizer. Most of people know what I'm referring to. The leg 7-8 offered good variety of route-choices. Some athletes found an option that wasn't an option: using the ice of lake Saimaa, which was marked quite clearly forbidden by symbol 301.2 of the up-to-date version of the IOF ISSkiOM (<i>International Specification for Ski-Orienteering Maps</i>). These athletes were - as the rule goes - disqualified for crossing a forbidden area. A protest was made, which is understandable as we're all human and don't always want to recognize our own mistakes made during the race, but when our heads get calm again, we know that we must take responsibility for our actions and errors. Without valid arguments this protest was accepted by the jury.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYvnLTP1xDA-FquBBy9xqDg-cUQonYwp32mT_FkxU0MxH0HMl0a2vzzWZ2BDSktIQPaF6VFjHoSXak5A8t_RddurTPNh-4BHPIHhKwhPsktdOT1Q_LsVt5bL6j6xnD-Ft4CI2iaxeWu2Ag/s1600/IMG_2562.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYvnLTP1xDA-FquBBy9xqDg-cUQonYwp32mT_FkxU0MxH0HMl0a2vzzWZ2BDSktIQPaF6VFjHoSXak5A8t_RddurTPNh-4BHPIHhKwhPsktdOT1Q_LsVt5bL6j6xnD-Ft4CI2iaxeWu2Ag/s320/IMG_2562.PNG" width="180" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">This picture from the instagram account of the Swedish national team men<br />(skidohunk) sums well what happened. </td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Crossing the forbidden area was not the thing that has upset me. Neither was it the protest that was made. What really makes me feel bad is how jury handled the situation. It is their only job to guarantee that all athletes are in equal position and race is played fairly. Rules about this kind of situation in ski-o aren't too complicated; if some road, track or area is forbidden, you can't use it in the race. The same is applied in all other orienteering sports. Every professional athlete should know the rules (map symbols at least), but if they still happen to cross an out-of-bounds area, there should be a jury that knows the rules and gives a just decision. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
The decision to drop the leg 7-8 out of the race and that way qualify the athletes who had broken the rules was not a just one. It was a crime against those who actually did follow the rules. Situation would be different had there been a major mistake made by the organizer but that was not the case. Excuses are always made by athletes, in this case they were something like this: "<b>It was allowed to ski on the ice in the rest day</b>" (this has got nothing to do with the competition), "<b>In the model event people used the lake</b>" (for your information, the lake was marked in the model maps by the same forbidden-area symbol, so be thankful people don't get disqualified on base of the model event!), "<b>In Mid-Europe we don't have this symbol</b>" (Yes you do, there usually runs a stream or river in the bottom of every valley, and it is marked by exactly the same black line around dark blue), "<b>The lake wasn't dangerous and the symbol indicates it should be dangerous</b>" (The fact remains, that the lake was marked forbidden, and it isn't competitor's task to question the authority of the map. The same goes with the roads: they are marked forbidden because there MAY be car traffic which doesn't mean that car traffic necessarily takes place during the event. That way it is the same conditions for every one!) Yeah, it should have been the same for every one...</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
By the decision of the jury concerning this particular leg in M21 ESOC middle distance the rule about forbidden areas has been undermined. At least the Finnish team has made a request to the IOF council to fix this matter. If the jury decision remains valid, it practically means that in the future it is allowed to cross any forbidden area in any race and demand that section of the course deleted from the race. Or the organizer has to start explaining in every single event and every single race separately all the map symbols and their meaning for the teams. This hardly seems reasonable. It would be so simple if everyone just checks the list of symbols indicating a forbidden area, and stops making their own evaluations about the rules. Lars Moholdt put it well in the interview after the race: <b>it took half a second to exclude the lake from consideration, since it was clearly forbidden</b>. And if anyway someone is so tired or just doesn't notice and crosses embargoed areas, there is an equitable jury that dares to make right decisions, and the rule breaker suffers the consequences like a proper athlete does.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
For the future of ski-orienteering, the best winter sport there is, and for fair play, and for our reputation as a seriously taken sport - please! Put an end to this nonsense.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Santeri Aikio </i></div>
Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-74506183172260630522016-11-29T11:57:00.000-08:002016-11-29T11:57:03.581-08:00Treenikauden koontia<div style="text-align: justify;">
Noniin, hiihtosuunnistuksen kisakausi alkaa ensi lauantaina Luostolla, joten voisin vetää yhteen, mitä viime kesän ja syksyn aikana suurinpiirtein on tehty, jotta tänä talvena kulkisi suksi ja löytyisi lippu. Lupasin taannoin sen tehdä, ja kun nyt istuksin Tievatuvalla sisällä pakollisen kiintiönuhan kourissa muiden treenatessa urastolla talvisissa unelmaolosuhteissa, ei minulla parempaakaan tekemistä ole - joten tässäpä analyysia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Määrällisesti olen harjoitellut suurinpiirtein entiseen malliin. Mikäli harjoittelu sujuu kilpailuun valmistavan ja kisakauden osalta suunnitellusti, saldoksi tulee noin 600 tuntia. Silmiinpistävää muutosta aiempiin vuosiin nähden ei ole myöskään tehojakaumassa, mutta kovien harjoitusten sisältö on toisaalta muuttunut paljonkin. Aiemmin kesäkauden kova harjoittelu on perustunut lähinnä suunnistuskisoihin ja suunnistukseen, tänä vuonna sitä muutettiin matkustelun vähentämiseksi. Tein jo alkukesästä maksimitehoisia sauvarinteitä, mäkijuoksuvetoja ja rullahiihtointervalleja. Tarkoituksena oli tällä tavoin ensin nostaa maitohaponsietokykyä, sekä siirtää voimaharjoittelussa tehtyä voimaa lajisuorituksiin, mikä mahdollistaisi myöhemmin harjoituskaudella VK-harjoitusten tekemisen aiempaa kovemmalla vauhdilla. Ajatusmaailma on tehoharjoittelun suhteen ikäänkuin käänteinen perinteiseen PK-VK-MK-kisat kausirytmitykseen, joka löytyy monista valmennusoppaista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toisaalta PK-harjoittelussa muutettiin harjoitustapaa lenkeillä. Rullahiihtoa en suosinut pitkillä, hitailla lenkeillä, vaan lajinomaiset treenit tein aina, ainakin osittain, reippaalla vauhdilla. Pyöräily ja sauvakävely tekivät paluun pitkien lenkkien etenemismuodoiksi juoksun oheen. Sauvakävelyt pyrin tekemään aina paljon korkeuseroa käsittävissä maastoissa, kuten Vuokatin vaaramaisemissa tai Lapin tunturimaastoissa. Hiihdonomaisten suoritusten tekeminen ala-VK tehoisesti tai kovempaa perustui ajatukseen, että tekniikka pitäisi pyrkiä pitämään aina hyvänä, mikä usein PK1 lenkkeillessä unohtuu. Tällöin liikkeistä tulee hitaita ja väärät lihakset tekevät töitä. Rauhallisempaa hiihtomäärää tuli sitten syksystä mukaan lisää, kun päästiin lumille ja oikeille suksille.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Voimaharjoittelu onnistui tänä vuonna hyvin, ja aiempiin vuosiin nähden merkittävää on, että olen onnistunut säilyttämään sen osana viikko-ohjelmaa lähes tauoitta. Voimantuotolliseen kehitykseen painottuneen kaudn jälkeen Rukalla toteutetusta rullahiihtotestin ajasta lohkesi noin minuutti pois heinäkuun lopusta syyskuun alkupuolelle mennessä. Voimaharjoittelu siis jatkui koko kesän ajan yhtenä painopisteenä, kevään oltua enemmänkin valmistautumista voimaharjoitteluun. Syyskuusta eteenpäin punttitreenit ovat olleet luonteeltaan enemmän ylläpitäviä, ja painopiste on ollut voiman siirtämisessä hiihtoon, ja hiihdon taloudellisuuden rakentamisessa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Leirit ovat tärkeitä harjoittelun kannalta motivaation, olosuhteiden, ja palautumisen optimoinnin suhteen. Maajoukkueleirit ovat luoneet leirityksen pohjan: Vuokatti, Otepää, Ramsau, Vuokatti, Saariselkä ja nyt viimein on vuorossa Tievatuvan maastoissa varsinainen taitoleiri. Näiden väleissä on ollut omia leirejä Saariselällä ja Vuokatissa, sekä perusharjoittelua ja lepoa kotopuolessa (eli Kuusamossa ja Jyväskylässä). Harjoittelun rytmitys viikkotasolla on onnistunut paria viimevuotta huomattavasti paremmin, ja osaltaan sen takia varmasti olen pysynyt hyvin terveenä, mikä puolestaan on taannut harjoittelun jatkuvuuden. Nyt se terveenä olemisen mukava kierre sitten katkesi, juuri kun pitäisi olla nauttimassa hiihtosuunnistuksesta itsestään hyvällä uraverkostolla, josta ovat vastanneet maajoukkuekoutsit Tapsa ja Jake, sekä Jaken kotijoukot arvokkaalla panoksellaan. Kiitos! </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka nuhassa oleminen korpeaakin vietävästi, tiedän tehneeni oikeita asioita kesän ja syksyn aikana ja kehittyneeni, ja tiedän että tässä on vielä reilusti aikaa tärkeisiin kisoihin, jotka alkavat loppiaisena Keminmaassa katsastuksilla. Näin ollen ei tarvitse huolestua ja synkistyä, vaan koetan ajatella, että leirillä on paras mahdollisuus toipua kaikessa rauhassa takaisin kuntoon, kun ei tarvitse kuormittua muilla asioilla, kuten koulujutuilla tai arjen askareilla. Tästä eteenpäin on syytä keskittyä positiivisen mentaliteetin ylläpitämiseen ja kehittämiseen, vahvuuksien viilaamiseen ja hisusta nauttimiseen, jotta eväät huippusuorituksille ovat olemassa. Väkisin vääntämällä niitä ei synny. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja helmikuussa ollaan sellaisessa kunnossa, että Imatran EM-kisoissa ollaan muutenkin kuin kisaturistina mukana. Tähän sisältyy myös mediassa pyörinyt kisaturistin käsite esimerkiksi olympialaisista käydyn keskustelun yhteydessä.</div>
Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-3903536947503248652016-11-11T05:40:00.002-08:002016-11-11T06:11:20.631-08:00Historiaa etsimässä<div style="text-align: justify;">
Tällä rintamalla on ollut taas hiljaista. Kiireinen opiskelusyksy on vienyt miestä - toki jos verrataan opintosuorituksiani ja meneillään olevia opintojani muiden historian pääaineryhmän fuksien suorittamiin, ei varmaan pystytä käsittämään, miten syksyni muka on voinut olla kiireinen. Kuten historian tutkimuksessa yleensä, tässäkin asiassa täytyy kokonaisuutta ymmärtääkseen tutkia useampia lähteitä ja ajatella monesta näkökulmasta. No, tätä blogia aiemmin lukeneet varmaan ymmärtävät kiireisyyden kumpuavan niin urheilu- kuin koulumaailmasta, ja etenkin niiden yhteensovittamisesta. Onneksi historian opiskelijat ovat avointa, rentoa ja leppoisaa porukkaa, johon on päässyt helposti mukaan tällainen urheilumaailmaan tiiviisti kietoutunut menijäkin. En ole ehtinyt osallistua ensimmäiseenkään yhteiseen opiskelijatapahtumaan koko syksyn aikana, ja sama meno tulee jatkumaan, mutta silti koen olevani osa porukkaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä syksy on pistänyt miettimään pariinkin kertaan, mikä minun suhteeni historiaan on. Ensimmäisen kerran lukion jälkeen sitä piti miettiä viime keväänä kun hain yhteishaussa Jyväskylään historiaa lukemaan. Kun opiskelupaikka oli otettu vastaan ja opinnot alkoivat, samaa asiaa pääsi pohtimaan muille opiskelijoille ja myös opettajille esittäytyessä. HISP011 -kurssin alussa kirjoiteltiin pohdintaa otsikolla "Minä ja historia". Tänään ko. kurssin luennoitsija professori Simo Mikkonen laittoi sähköpostilla linkin (<a href="http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=792" target="_blank">http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=792</a>) tutkimusartikkeliin, jonka hän yhdessä Anna Veijolan kanssa oli työstänyt vastaavien opiskelijatöiden pohjalta vuosi aiemmin. Artikkelin tutkimusaiheena oli historian opiskelijoiden käsitys historiasta opintojen alkuvaiheessa. Niinpä aloin jälleen pohtia, mikä on oma suhteeni historiaan, ja mikä on oma käsitykseni historiasta oppiaineena ja tieteen alana.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Artikkelissa nousee esiin, että suurin osa historian opiskelijoista kokee opintojen alkuvaiheessa kiinnostuksensa kumpuavan populaarin historiakulttuurin tuotoksista, sekä hyvien, innostavien historianopettajien esimerkistä, ja isovanhempien kertomuksista sotaan ja evakkoon liittyen. Kun pohdin niitä argumentteja, joita itse kirjoitin motivaatiokirjeeseeni valintahaastatteluun liittyen, taisivat nuo kaikki asiat löytyä sieltä. Jollain tapaa ne linkittyivät myös "Minä ja historia"-kirjoitelmaani. Vuosi sitten kirjoitettujen kirjoitelmien pohjalta Mikkonen ja Veijola olivat koostaneet kolme esimerkkitarinaa, joista jonkinlaisen tyypillinen opiskelija voisi kirjoittaa omasta suhteestaan historiaan. 27 opiskelijasta kolme kirjoittaa pohdinnon, jossa nousee esille historian tulkinnallinen luonne ja lähteiden ristiriitaisuus, sekä mahdollisuus oppia kriittistä ajattelua. Loput 24 jakautuvat melko tasaisesti kahteen ryhmään, jotka korostavat historian olevan joko kertomuksia menneestä ajasta tai menneen ajan tapahtumia, jotka muodostavat syy-seuraussuhteita. Kun peilaan omia mietteitäni "Minä ja historia"-kirjoitelmastani noihin teksteihin, huomaan sijoittuvani vahvasti näihin molempiin, enkä mainitse sanallakaan mitään mikä nostaisi minut niiden kolmen opiskelijan joukkoon, jotka ovat hiffanneet mitä historia tieteenä tarkoittaa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Artikkelin mukaan historian opettajan ammatti näkyy monien opiskelijoiden suunnitelmissa jo alkuvaiheessa, ja historian opettaminen yleisesti nähdään tulevien sukupolvien sivistämisenä, ohjaamisena nykypävän ymmärtämiseen historian tapahtumien kautta, ja opettajan oman historiantietämyksen jakamisena. Sivistäminenhän tietysti on opettajan työn pointti, mutta tarkoittaako sivistäminen sitä, että paasataan tapahtumia historian oppikirjasta ja sen ulkopuolelta, jotta mahdollisimman moni tietäisi mahdollisimman paljon ja tarkasti asioita, joita menneisyydessä on tapahtunut? Kun lukaisen oman pohdintoni uudestaan, huomaan itsekin kirjoittaneeni että on tärkeää opettaa, miten menneisyyden tapahtumat vaikuttavat tähän päivään, jotta vanhoja virheitä ei toistettaisi. Ei sanaakaan lähdekriittisyydestä tai tulkinnallisuudesta, saati oppikirjahistorian kyseenalaistamisesta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mieleen alkaa nousta kammottava ajatus: olenko minä, joka olen pitänyt itseäni jotenkin kohtuullisen viksuna ja vilmaattisena, ja vieläpä historian luonnetta ymmärtävänä heppuna, todellisuudessa niin (anteeksi provosoiva ja radikaali, jopa loukkaava ilmaus:) helvetin tyhmä, että pidänkin historiaa ulkoaopeteltavina faktoina, joita on ärkeää toistaa sukupolvesta toiseen koulussa, jotta jokainen ymmärtää, että Suomi on nykyään sellainen ja sellainen hyvinvointiyhteiskunta, koska menneisyydessämme sodat ja sotakorvaukset ja jälleenrakentaminen ja Nokia ja blaablaaablaaaaaaa...</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On minulla kuitenkin yksi pelastusrengas! Jos en ole ähnyt aivan tolkuttoman todentuntuista unta, joka on pyyhkinyt todelliset tapahtumat muististani, tiedän varmasti vastanneeni valintahaastattelussa kysymykseen "Mitä historia on?", selväsanaisesti sen olevan tulkintaa. Nimenomaan tulkintaa erilaisten lähteiden pohjalta, ottaen huomioon ajan ilmiöiden ja aatteiden vaikutuksen taustalla. Haastattelu on tietääkseni nauhoitettu, en tiedä kuinka pitkään tallenteita on tarkoitus säilyttää, mutta toivottavasti pitkään, jotta joku voi joskus monipuolistaa Mikkosen ja Veijolan tutkimusta lähteiden osalta. Koska olen kuitenkin aika varma, että sepostukseni tulkinnasta oli totta eikä unta, voin huokaista helpotuksesta: olen sittenkin käsittänyt historian luonteen. Kysymys kuuluu, miksi ihmeessä se ei näy missään kirjoittamissani, luettavissa olevissa dokumenteissa??!!?!?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kiintoisa on myös se tosiasia, että enemmistö muistakaan historian opiskelut aloittavista pääaineopiskelijoista ei kirjoita pohdinnoissaan historialle luonteenomaisista tulkinnallisuudesta, ristiriitaisuudesta ja kyseenalaistamisesta, vaikka käytännössä kaikki opiskelupaikan saaneet ovat, kuten Mikkonen ja Veijolakin toteavat, valintamenettelystä johtuen lukiolaisten eliittiä historian osaajina. Olettaisin kuitenkin, että kuten minä itse, moni muukin laudaturin kirjoittanut ylioppilas kuitenkin ymmärtää, ettei oppikirjahistoria ole sen kummempaa kuin historiantutkijoiden lähteisiin perustuvista tulkinnoista kirjoitettua yleistystä ja yksinkertaistusta - siis tulkintaa menneisyydestä. Homman juju on luultavasti siinä, että vaikka historian luonnetta ehkä ymmärretään, luonteen merkitystä ei ymmärretä ottaa esille, koska sitä ei ole ikinä korostettu kouluhistoriassa. Ei ala- eikä yläkoulussa, eikä lukiossa. Kolme opiskelijaa 27stä on niin edistyneitä ajattelijoita, että he pohtivat historiaa boksin ulkopuolelta, tai sitten heille on sattunut opettajiksi joku niistä harvoista historian opettajista, joka on sisäistänyt historian opetussuunnitelman tavoitteen opettaa lähdekritiikkiä ja tulkinnallista otetta asiasisältöjen sijaan tai vähintään lisäksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Haasteellista on opettajan tapojansa muuttaa, tai valmistuvan opettajan aloittaa tyhjästä uutta opetuslinjaa, kun ympäröivä maailma niin kovin hitaasti kääntyy uudelle tielle. Vilkuilin vielä piruuttani viimeisten kolmen vuoden YO-kokeet läpi. Kysymykset olivat aika harvoissa tapauksissa sellaisia, joissa olisi tarvinnut eritellä tutkimusta asiasisältöjen sijaan. Mieluummin YO-kokeessa kysytään yhä, "miksi Rooman valtakunta hajosi?" kuin vaikkapa "millaiset asiat ovat vaikuttaneet historiantutkijoiden käsityksiin Rooman valtakunnan hajoamisen syistä?" Ensimmäiseen kysymykseen on helppo vastata lukion historian ensimmäisen kurssin oppikirjan noin puolivälissä olevan Antiikki-kappaleen jälkimmäisen puoliskon avulla, ei vaadi paljon vaivaa. Jälkimmäinen vaatii jotain muuta kuin lukion nykyistä oppikirjaa vastauksen pohjaksi. Ei minulla ole mitään hajua siitä, kuka Rooman hajoamisen syyt on lanseerannut, ja millaisissa oloissa kyseinen historiantutkija on työskennellyt. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Juu, siinäpä pohdintaa historiasta ja käsityksistäni sekä niiden vaikuttimista. Tämä teksti ei nyt hirveästi avannut urheilullista tilannettani. Sitä kaipaaville tiedoksi: terveenä ollaan oltu, tällä hetkellä leireilen Saariselällä hiihtokilometrejä keräilemässä, ja hisukausi alkaa 3.12. Luostolla. Lupaan pistää yhteenvetoa kesäkauden harjoittelusta lähiaikoina tänne ihasteltavaksenne. Tunnin päästä hierojan pöydälle huoltamaan, ja huomenna taas hiihdetään kovaa. Kiitti ja moi!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-56662564345547939062016-07-13T04:53:00.000-07:002016-07-13T04:53:25.687-07:00Ärsykettä<div style="text-align: justify;">
Pitkä aika on ehtinyt taas kulua edellisestä päivityksestä, ja kuulumisia on ehtinyt tässä välissä olla monenlaisia. Koulu Vuokatin urheiluopistolla loppui, käteen jäi hierojan ammatti ja upea opintomatka Rhodoksen lämpöön, jota kelpaa taas muistella kun Suomen lyhyt mutta viileä kesä lähestyy jo kohta loppuaan. Suunnistuskausi on jo pitkällä, Jukolanviesti juostiin Lappeenrannassa ja Kuusamon Erä-Veikot 1 teki jälleen joukkueena kohtuullisen hyvän suorituksen, jossa henkilökohtainen osuuteni sujui myös aivan kelvollisesti. Myös Kainuun rastiviikko on jo taputeltu, joskin itse taputtelin sen kasaan jo puolessa välissä, kun niin tuttu seuralaiseni flunssa päätti palata piinaamaan minua kesken hyvin lähteneen kisarupeaman. Seuraava kerta tosissaan numerolappu rinnassa taitaa olla SM-sprintti Vaasassa Syyskuun puolella.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hiihtosuunnistus on kuitenkin edelleen päälajini, joten harjoittelussa tähdätään talveen. Sitä ajatellen kävin hakemassa kovia harjoitusärsykkeitä Vuokatin Aateli-racessa, ja toteamassa, että on parempi palata kotiin kasvamaan ja vahvistumaan, ennen kuin lähtee kilpasille isojen poikien areenoille. Niinpä olen nyt Saariselällä leireilemässä kolmen vastaavanlaisia ajatuksia päässään pyöritelleen seurakaverini kanssa, ja uhraan palautumisestani aikaa kirjoittelulle tässä maukkasauvarinteen ja tasatyöntötreenin välisessä koomassa. Huomenna näyttäisi tulevan pidempää ärsyketä, kun tavoitteena on tallustaa Sokostille ja takaisin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Valmennuksessani vastuun on ottanut Kari Miettunen, joka on Jyväskylän yliopistossa liikuntatieteelliseltä oppinsa saanut ammattivalmentaja. Yhteistyömme on lähtenyt hyvin käyntiin ja uudenlaiseen harjoittelumuottiin siirtyminen on edennyt mukavasti. Pikkuhiljaa kroppakin alkaa päästä kärryille uusista ärsykkeistä, joita tietysti on tärkeää antaa, jotta kehitystä tapahtuisi. Tavoitteena on nostaa hapenottoa jo alkuvaiheessa treenikautta, jotta lajinomaisesta harjoittelusta loppukesällä/syksyllä saataisiin enemmän tehoa irti. Lisäksi voimaharjoitteluun on keskitytty tarmokkaammin kuin monena aiempana vuonna. Imatran EM-projekti on siis täydessä vauhdissa ja sujuu hyvin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Syksyllä on luvassa radikaalein muutos elämäntilanteessani, sillä otin vastaan opiskelupaikan Jyväskylän yliopistossa humanistisessa tiedekunnassa Historian laitoksella. Edessä on siis muutto uuteen kaupunkiin, muutto yhteen Ellan kanssa, jälleen uusi opiskelupaikka ja uudet kaverit hommattavana. Toki Jyväskylässä asuu paljon tuttuja suunnistajia, meitä maajoukkuehiihtosuunnistajiakin paikkakunnalla on puolenkymmentä, ja olosuhteet varsinkin sulan maan harjoitteluun ovat erinomaiset mäkisissä maastoissa. Eiköhän tästä hyvä tule! Uudenlaiset ärsykkeet myös muilla elämänalueilla lienevät yksinomaan positiivinen asia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-15868742095077916612016-04-17T14:27:00.001-07:002016-04-18T10:31:47.014-07:00Kausi 2015-2016 paketissaTalvi meni, lumet ovat hiljalleen sulaneet, ja vaikka Kuusamossavielä suksi liukuisi, vietän enimmäkseen aikaani Sotkamossa, jossa muutenkin talven aikana vähäksi jäänyt lumi on jo huvennut siinä määrin, ettei suksi mahdu enää kovin laajaa rinkiä huilaamaan. Niimpä lienee aika vetää yhteen kauden tuloslaskelma, eli mitä jäi käteen, eli vieläkö tätä hommaaon mieltä jatkaa, vai joko hakeudutaan konkurssiin, kuten asian voisi koulun yrittäjyystunneilla opituin termein ilmaista. <div><br></div><div>Kaudella 2015-16 Koillismaan hisumies otti tavoitteeksi menestymisen ja hyvät suoritukset Ylläksen maailmancupissa (sijoittuminen 8 parhaan suomalaisen joukkoon), paluun hiihtosuunnistuksen SM-mitalikantaan, sijoittumisen jokaisessa henkilökohtaisessa SM-kilpailussa 10 parhaan joukkoon (plaketeille) ja viesteissä KEV SkiO-Teamin joukkueessa pääsyn mitaleille. Lisäksi pyrkimyksenä, joskaan ei virallisesti julkistettuna tavoitteena oli murtautua yllättäjänä EM-kisajoukkueeseen Itävaltaan. Tavoitteisiin päästiin melko mukavasti:</div><div><br></div><div>Ylläksellä meni koko sarjavihkoon, ei tavoitteisiin tai edeslähelle.</div><div>SM-kausi starttasi sprintillä ja sprinttiviestillä, joista molemmista tarttui matkaan mitali, jolloin loppukauden saattoi vetää rennosti, kun itseluottamus nousi kohisten. SM-näyttö ei vielä riittänyt EM-kisapaikkaan, mutta kävin lähempänä kisalippua, kuin moni uskoi ennakkoon mahdolliseksi. Keskimatkan SM-tavoite ei toteutunut, sillä kisat siirtyivät Lumirasteille, joiden ratamestarina toimin. Pitkän matkan järjestäminen onneksi onnistui Häkärinteillä, ja ylsin tavoitteen mukaiseen 10-sakin sijoitukseen, vaikka fyysisesti päivä oli vaikea. SM-viestissä KEV SkiO-Team jäi harmillisesti neljänneksi.</div><div><br></div><div>Kehitystä hiihtovauhdissa ja ominaisuuksissa en lopulta mitannut ulos enää keväällä, sillä sairastuminen Lapin Lumirastien jälkeen vesitti tarkoituksen osallistua sileän hiihtokisoihin, paranemisen jälkeen ei enää ollut motivaatiota. Päätin aloittaa ylimenokauden ja keskittyä tekemään rästissä olevat kouluhommat sisään, mikä tarkoitti lähinnä suurta määrää ylimääräisiä hierontatunteja Vuokatin hierontapolilla.</div><div><br></div><div>Vaikka alkukausi oli tahmea, varsinaisella pääkisakaudella onnistuin venymään oman tämänvuotisen tasoni yläalueella oleviin suorituksiin. Tavoitteet täyttyivät tyydyttävästi, mutta parempaan jäi varaa - reilusti. Yksi asia kuiteniin huolestuttaa: Suomen talvet. Minun sielunmaisemani hiihtosuunnistus on runsaalla lumella tapahtuvaa, nautittavaa talviurheilua, jossa urilla on muutakin kuin poikittain uran halkaisevia juuria ja jäistä sammalta, lämpötila on mieluummin reilusti pakkasella kuin niin helteellä, että sade tulee vetenä niskaan, eikä joka kurvissa ja laskussa tarvitse jännittää joka lihassolullaan purukalustoa myöten, pysyvätkö välineet ja kehon osat ehjinä. Viimeiset vuodet ovat tehneet "oikeista hisukisoista" enemmän harvinaisuuksia kuin tavallisia kokemuksia. Jopa Kuusamossa järjestetyt Lapin Lumirastit olivat olosuhteiltaan minulle itselleni pettymys, vaikka kilpailijat ylistivätkin enimmäkseen niin ratoja, puitteita kuin keliäkin.</div><div><br></div><div>Totuus on, että perimmäinen nautinto loskakisoista jää puuttumaan, ainakin minun kohdallani. Kyseinen nautinto on kuitenkin niin suurta ekstaasia, että aion vielä jatkaa sen tavoittelua ainakin pari vuotta uskoen, että joku järjestäjä vielä solmii yläkertaan niin hyvät suhteet, että kisataan huippuolosuhteissa. Pidän peukkuja Imatran EM-kisojen puolesta, sillä sinne on oma tähtäimeni ensi talveksi asetettu! Tämä kausi oli tason palautuksen aikaa. Ensi kaudellatavoitellaanjo selkeää kehitysaskelta kohti maailman kärkeä!</div><div><br></div><div>Kevät on kulkenut rauhallisesti. Pikkuhiljaa olen ottanut tuntumaa kesän suunnistushommiin: Stadisprintti ja Helsinki City-O avasivat kauden lentäen tekemälläni viikonloppureissulla pääkaupunkiin. Hiukan epämääräistä vaivaa vasemmassa nilkassa esiintyi, joten juoksuhommissa olen edennyt varovaisemmin kuin halut olisivat antaneet myöten. Nyt vain lihaksisto kuntoon ja loikkimaan kehitysaskelmia kohti loistavaa tulevaisuutta.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGGHER1csirAAzoXBIf-alB5xAV_leua7EvwH1S0gfJeP7qxVCYuO_her38vz9lyrZ4Cg5yBliZMcUizT3NNAb03wZ-obpMlwwdUKvdvQXpifG8qGEPH5t5zG85wZ6hvE8025Tg5wZUwcN/s640/blogger-image--267852229.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGGHER1csirAAzoXBIf-alB5xAV_leua7EvwH1S0gfJeP7qxVCYuO_her38vz9lyrZ4Cg5yBliZMcUizT3NNAb03wZ-obpMlwwdUKvdvQXpifG8qGEPH5t5zG85wZ6hvE8025Tg5wZUwcN/s640/blogger-image--267852229.jpg"></a></div><br></div><div><br></div><div>Kiitos yhteistyöstä parin viimeisimmän, vaikean kauden aikana: Pölkky Oy ja Kuusamo hirsitalot, joiden myötävaikutuksella leireily jakilpailu on paljolti mahdollistunut, Nonamesport, joka on vaatettanut minut sään mukaisesti ympärivuotiseen harjoitteluun, Normark, jonka kautta Peltosen sukset ovat löytäneet kotiosoitteeseeni, ja Rexin voiteet pitäneet niiden pohjat kilpailukykyisen liukkaina vaikeissakin olosuhteissa, sekä Kuusamon Erä-Veikot, seura, joka osaltaan huolehtii urheilun ja kilpailun mahdollistumisesta käytännössä.</div><div><br></div><div>Erityiskiitokset menevät vielä erikseen isä-Akille ja Tiina-äidille, joiden tuki on ollut monipuolisinta. Olkaa pliis mukana jatkossakin! Ja Eivind Tonnalle, joka luotsasi hiihtosuunnistusmaajoukkuetta viiden vuoden ajan, ja oli erityisen taitava valmentaja. Muutama sana oikeaan aikaan oikeassa paikassa riitti valamaan uskoa ja motivaatiota, ja toisaalta lyömään jarrut pohjaan ennen kuin harjoittelu meni överiksi ja kunnolla ojaan. Maajoukkue jatkaa kohti koti-EM- ja Venäjän MM- kisoja uuden päävalmentajan johdolla, kuka se on, sen aika näyttää.</div><div><br></div><div><br></div><div><br></div><div><br></div>Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-19627067969604215832016-02-02T13:15:00.001-08:002016-02-02T13:17:43.907-08:00Vaihtelua<div style="text-align: justify;">
Välillä sitä kaipaa hiukan vaihtelua. Niinpä päätin uudistaa hiukan blogin ulkoasua - ihan vain itseäni piristääkseni. Samalla ajattelin vaihteeksi kirjoittaa jotain. Kummallista, miten 24 tuntia saa käytettyä niin helposti (vieläpä päivästä toiseen) ettei juuri ehdi miettiä sellaisia harrastuksia kuin kirjoittaminen. Koulussa kuluu aikaa viikolla 6-8 tuntia päivässä, lisäksi treenaamiseen hupenee parisen tuntia, ruokaa pitää laittaa ja syödä, välillä jopa tiskata ja yrittää järjestellä kämpän vähäisiä asuinneliöjä... Siihen päälle jos meinaa kirjoitella, joutuu jo kohta tinkimään yöunista (mitä ei urheilijana oikein saisi tehdä, mutta harmikseni joudun myöntämään että toisinaan siihen syyllistyn). </div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Eipä silti, joululoman jälkeen tuntui parin viikon ajan, että loma jäi päälle. Koulun jälkeen ei oikein viitsinyt tehdä mitään järkevää (paitsi treenata), ja koulussakin aika kului huonosti. Hierominenkin tuntui puuduttavalta ja raskaalta. Viime viikolla olotila kuitenkin yhtäkkiä piristyi taas. Dumppasin kaikenlaiset ylimääräiset ajanvietteet, kuten vaikkapa Netflix-sarjat ja -leffat, ja tartuin pitkästä aikaa mielenkiinnolla anatomian kirjaan, kertailin hierontaotteiden fysiologisia vaikutuksia ja aloin taas tykätä hieromisesta koulussa. Tottapa siinäkin on kyse vaihtelusta. Jokatapauksessa tämä innostus tuli hyvään aikaan, sillä ensimmäinen tutkintotilaisuus lähestyy jo, ja anatomian pitäisi siellä tulla jo aika tavalla selkärangasta. </div><div style="text-align: justify;"><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuy-GJA4cN7_KnopDV-5qENpeS3i0pU52K8cN2GNipD5XZTTJoEZ23FT1P7KbRLqtZWFeXjECRQ5xxPR0mHs3mzkUvQEdtu5VYk_9fPANa9wxKIdUpuq-mOn7LkhR-1uy6PbW513MgUN-d/s640/blogger-image--1672362516.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuy-GJA4cN7_KnopDV-5qENpeS3i0pU52K8cN2GNipD5XZTTJoEZ23FT1P7KbRLqtZWFeXjECRQ5xxPR0mHs3mzkUvQEdtu5VYk_9fPANa9wxKIdUpuq-mOn7LkhR-1uy6PbW513MgUN-d/s640/blogger-image--1672362516.jpg"></a></div><br></div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Urheilupuolella vaihtelua on ollut koko ajan. Harjoittelu ei saa yksipuolistua ja puuroutua, joten niin määrässä kuin harjoitustavoissakin olen hakenut variaatioita. Nyt painotus on nopeudessa ja kestävyydessä, joten teen räjähtävää voimaharjoittelua, spurtteja ja lyhyistä, kovatehoisista intervalleista koostuvia tehoharjoituksia, joiden välissä käytän aikaa rauhallisiin PK-lenkkeihin. Ja kisakausi on juuri kääntymässä kuumimmilleen, joten hisukarttoja pyörittelen niin paljon kuin vain ehdin. Viime viikonloppuna reissasin Joutsenoon, jossa järjestettiin Rieskarastit. Luntahan ei ollut hirveästi, ja sekin vähä oli melko jäistä, joten kaluston ja kehon puolesta sai noudattaa varovaisuutta. Sprintissä tulikin reilusti takkiin, kun side irtosi suksesta radan puolivälissä kesken jyrkän ylämäen. Seuraavan päivän pitkällä matkalla meno oli kuitenkin tasaisen vahvaa ja saavutin kauden ensimmäisen voiton. Kotiin tuomisina oli siten joutsenolainen ohrakas, eli sikäläisittäin rieska. meillä päin rieska tarkoittaa toki ihan toisenlaista leipää... Vaihtelua siinäkin, muuten on tullut syötyä lähinnä ruispaloja.</div><div style="text-align: justify;"><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSfMygYAKWK0HYSVyaeaShmfHU34yWAHISDH_brEx8JmxVNPvI2iRI00Bk8QP4xsrEOF7hULgEcazDv4a9BpHG8kIazeWUbJfcRfzOe5zK86u9WCY3rxh-h1f5_LZyBs28AZvN_5aUQz_j/s640/blogger-image-735052647.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSfMygYAKWK0HYSVyaeaShmfHU34yWAHISDH_brEx8JmxVNPvI2iRI00Bk8QP4xsrEOF7hULgEcazDv4a9BpHG8kIazeWUbJfcRfzOe5zK86u9WCY3rxh-h1f5_LZyBs28AZvN_5aUQz_j/s640/blogger-image-735052647.jpg"></a></div><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnbL9UaQ6EbKDzf1vELnxbjR7fuH1XPKll2e71WUyvUMoEgX-wl02UKr5DC9DT1fYSGvTuiOZSr9qtdd-MCH7qmopzr8oH9yPJPgGoSSJcRmcnReV2xIwh6H1vfHyAf59NYqg8tnBblnS3/s640/blogger-image-1830094074.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnbL9UaQ6EbKDzf1vELnxbjR7fuH1XPKll2e71WUyvUMoEgX-wl02UKr5DC9DT1fYSGvTuiOZSr9qtdd-MCH7qmopzr8oH9yPJPgGoSSJcRmcnReV2xIwh6H1vfHyAf59NYqg8tnBblnS3/s640/blogger-image-1830094074.jpg"></a></div><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCZm2fFQP7rkieT-a_1oerkmEuVQL4adgziI-LAkPbzR90wcUzfpWXXryFKMKo3sMPZAGG-Yo3AuKxl0tRKQX5N4uFZ8HgTM7gl_lfTlDOIuZctkgwBpH9P_mhqcZR6tcYTCvDCjYFMifP/s640/blogger-image-1550037854.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCZm2fFQP7rkieT-a_1oerkmEuVQL4adgziI-LAkPbzR90wcUzfpWXXryFKMKo3sMPZAGG-Yo3AuKxl0tRKQX5N4uFZ8HgTM7gl_lfTlDOIuZctkgwBpH9P_mhqcZR6tcYTCvDCjYFMifP/s640/blogger-image-1550037854.jpg"></a></div><br></div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuusamon Erä-Veikkojen hiihtosuunnistus on tällä hetkellä vahvimmillaan vuosikausiin, ja olemme puuhastelleet pystyyn oman instagram-tilin: KEV SkiO-Teamin kuulumiset löytyvät nyt sieltä valokuvien muodossa. Ensi viikonloppuna päivitetään sitten sinne onnistumisia SM-urilla, sillä Hauhon Sisu aikoo ilmeisesti uhmata itse luontoa ja järjestää SM-sprintin lumiolosuhteiden ollessa... No, jos ei nyt huonot niin ainakin heikot. Eipä siinä, mitalit jaetaan, ja niistä taistellaan siis lauantaina henkilökohtaisessa sprintissä ja sunnuntaina sprinttiviestissä. Hyvä vain, että ainakin yhdet SM-kisat saadaan järjestettyä etelässäkin; Kuusamossa kilpailtavilla Lapin Lumirasteilla ja niihin sisältyvällä SM-erikoispitkällä me KEV SkiO-Teamin jäsenet emme pääse viivalle, joten ainoat lumivarmat kisat jäävät meiltä väliin. Toivotaan että lunta vielä ehtisi sataa helmikuun aikana. Tulevina vuosina lunta saisi taas olla vähän reilummasti, ihan vaan vaihteen vuoksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRamhPgtjKni44IvCghc8cr3Gvm1WhwZOzcdz4ovKyCW9s9y2CNlb59TIAGrOdOyfOiBxnlFCM6V-vmCwIijoSKWh2z1jc9z2znhIehQVfNE7qIJ0h8rc_QLwGCEN6Q_qml1TJ2jvJnqsY/s1600/IMG_0183.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRamhPgtjKni44IvCghc8cr3Gvm1WhwZOzcdz4ovKyCW9s9y2CNlb59TIAGrOdOyfOiBxnlFCM6V-vmCwIijoSKWh2z1jc9z2znhIehQVfNE7qIJ0h8rc_QLwGCEN6Q_qml1TJ2jvJnqsY/s400/IMG_0183.JPG" width="400"></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-21225505866634051142016-01-19T08:34:00.000-08:002016-01-19T08:40:07.757-08:00Rutiinia tavoittelemaan<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Rutiinin puute oli varmaan yksi keskeinen syy maailmancupin pettymykseen. Muillakaan ei varmasti ollut sen kummempaa kokemusta hisu-urilla pyörimisestä kuin minulla, mutta jostain syystä otin enemmän paineita ja luotin itseeni vähemmän. Ehkä taustalla oli edelleen kokonaan mönkään mennyt viimekausi, ja sen myötä hirmuinen halu näyttää että kyllä minultakin yhä vauhtia ja kykyjä löytyy.</span></div></div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Rutiinin puutteseen auttaa tietysti vain toistojen tekeminen, ja niitä syntyy laadukkaiden harjoitusten ja kisojen kautta. Niimpä olen koettanut hyödyntää Kuusamossa ollutta harjoitusurastoa Huuhkajalammella, osallistuin KEVn järjestämiin katsastus- ja WRE-kisoihin Kuusamon Oivangissa, sekä kansallisiin hisukisoihin Paljakassa ja Ounasvaaralla. Paljakan urastoa pyrin käyttämään harjoitteluun, kun pakkaset hiukan lauhtuvat, ja Joutsenossa järjestettävissä kisoissa käyn vielä syventämässä otettani urastolla liikkumiseen ja kartan lukemiseen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
SM-kilpailuissa rutiinia ei enää saa puuttua. Luottamus omaan tekemiseen pitää saada sille tasolle, ettei tarvitse vapista lähtöviivalla. Sillä hisussa ratkaisevinta on se, että joka hetki on kirkkaana mielessä, mitä seuraavaksi pitää tehdä. Mihin kääntyä, minkä mutkan takana leimata, mihin suuntaan lähteä baanalla, milloin katsoa karttaa... Nämä jutut tulevat hyvänä päivänä selkärangasta, mutta niiden pitää tulla sieltä myös huonona päivänä. Fyysinen kapasiteetti lisätään sitten siihen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Tärkein tavoitteeni seuraavien kahden viikon aikana on saavuttaa riittävä rutiini, jotta voin tehdä hyvää suoritusta SM-kisoissa, olipa fyysinen olotilani mikä tahansa.</div><div style="text-align: justify;"><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKfAKugK5sfAPA7CXQtDogKw_C79-4Adk8daD6qyURdA-i9dZDou1U9yx7xcGtyCLcUj78g5ijNJbG_Pgr82g4O-9dM2kzkOXgYmzXmbnflMviKs2fkOucrWOU6E8DQsIq_8Pep22VwIFn/s640/blogger-image--1472748354.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKfAKugK5sfAPA7CXQtDogKw_C79-4Adk8daD6qyURdA-i9dZDou1U9yx7xcGtyCLcUj78g5ijNJbG_Pgr82g4O-9dM2kzkOXgYmzXmbnflMviKs2fkOucrWOU6E8DQsIq_8Pep22VwIFn/s640/blogger-image--1472748354.jpg"></a></div><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVOoQAqTJxHNDxBVnyp0_Zhv5qUO3I4xt0NeshQJS2S2qH15P9ESzw9Dw2JmFJjJP3Qvz_Lab42bviHmLL_98CoqhVTNFb9vLIpKpa4OLvM7jbOMsmiPpe2CO1Cco7jBh2CIssp8lOWNwJ/s640/blogger-image--193085570.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVOoQAqTJxHNDxBVnyp0_Zhv5qUO3I4xt0NeshQJS2S2qH15P9ESzw9Dw2JmFJjJP3Qvz_Lab42bviHmLL_98CoqhVTNFb9vLIpKpa4OLvM7jbOMsmiPpe2CO1Cco7jBh2CIssp8lOWNwJ/s640/blogger-image--193085570.jpg"></a></div><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyzq2hEI9pJqeb4DQ7VqVk4OjBxjV0i_CleK0M50fL-riu1Hd2Jj0mHQYtefqrLdLr58da8EMnXn9hEpJvUkIH3HEOaAFj15b9xU0lzNHtnyggFpaWyrvayuh4PIBvxfYHmVxKLf-uAuD8/s640/blogger-image-1119322160.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyzq2hEI9pJqeb4DQ7VqVk4OjBxjV0i_CleK0M50fL-riu1Hd2Jj0mHQYtefqrLdLr58da8EMnXn9hEpJvUkIH3HEOaAFj15b9xU0lzNHtnyggFpaWyrvayuh4PIBvxfYHmVxKLf-uAuD8/s640/blogger-image-1119322160.jpg"></a></div><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFasPOz8thmhMnoVKbBS-kbTk0W6-MVTyAb1nzP3mfkIhMvY8pbxLb_Hu2q2uCQBxvVdDxaaVev4kL01lZlBwAPi6hRs6n4H5Lr5PG4ssdfG62PiF_A6Uiv3VxK-WV7LyaM9dwUZ8Fw8hJ/s640/blogger-image-1917325978.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFasPOz8thmhMnoVKbBS-kbTk0W6-MVTyAb1nzP3mfkIhMvY8pbxLb_Hu2q2uCQBxvVdDxaaVev4kL01lZlBwAPi6hRs6n4H5Lr5PG4ssdfG62PiF_A6Uiv3VxK-WV7LyaM9dwUZ8Fw8hJ/s640/blogger-image-1917325978.jpg"></a></div><br></div>
Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-16522621739507588032015-12-02T06:28:00.002-08:002015-12-02T12:12:48.714-08:00Luokaton kauden avaus<div style="text-align: justify;">Kolme starttia, kolme floppia. Maailmancupkiertue Ylläksellä ei juuri positiivisia muistoja tarjonnut. Sprintti, keskimatka ja pitkä matka kuuluivat kisaohjelmaani, vieläpä mieleisessäni (edellä mainitussa) järjestyksessä, ja juuri minulle sopivilla urilla ja radoilla - tai niin luulin. Todellisuus olikin toista. Kunto tuntui olevan hyvä, ja lahjomattoman gps-seurannan perusteella vauhti oli hyvinkin riittävää tavoitteeseeni, eli 20 kärkeen ja 8 parhaan suomalaisen joukkoon. Mutta jos kasetti ei kestä, vauhdilla ja fiiliksellä ei ole mitään väliä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Sprintti oli ohjelmassa perjantaina 27.11. Suksi toimi loistavasti. keli oli upea, aurinko paistoi ja pakkasta oli mukavasti muutama aste. Kisa oli lähinnä vauhdikasta ja vaarallista laskua, haastavia mutkia ja kiemurtelevaa reittiä kulkevaa toteutusta. Myönnän ettei olotila ollut erityisen rentoutunut ennen starttia, mutta olin hyvin keskittynyt ja käynyt mielessäni läpi kisan kulun useampaan otteeseen. Ykköselle laskiessa kaaduin ensimmäiseen risteykseen. Kolmoselle mennessä en nähnyt baanalta oikealle kääntyvää uraa, vaikka kuinka tihrustin ladun reunaa. Neloselle en ehtinyt edes tehdä reitinvalintaa, kun jo hiihdin väärää uraa väärään suuntaan. Kutoselle hiihdettyäni huomasinkin hiihtäneeni ysille. Siinä kohtaa saattoi jo todeta, että peli oli ohi. Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Ajatella oleellisia asioita ja keskittyä paremmin? Ainakin lasit olisi pitänyt jättää pois, ne estivät näkemästä lumen pinnan muotoja kunnolla.</div><div style="text-align: justify;"><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiAVLy0iEcT7x5uCN9wGICEbbGKX73G0tP7xrnmhO4zX3mtvBya7t7VWMVGFIZXxlB44HENSOdDW7sSov7snj050hNzlNeXHM7O1xavGRnUT4crycJ_2qDI8yZ1PCcUAsw6B2kzOGGkWhj/s640/blogger-image--117927314.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiAVLy0iEcT7x5uCN9wGICEbbGKX73G0tP7xrnmhO4zX3mtvBya7t7VWMVGFIZXxlB44HENSOdDW7sSov7snj050hNzlNeXHM7O1xavGRnUT4crycJ_2qDI8yZ1PCcUAsw6B2kzOGGkWhj/s640/blogger-image--117927314.jpg"></a></div><br></div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Iltapäivällä hiihtelin huoltavaa perinteistä Karpin ja Tauskin kanssa, ja pettymykset puitiin ja mieliala nousi. Lauantaina kävin vain testailemassa suksia, ja ottamassa pieniä hermottavia nopeusvetoja siinä ohessa. Keskaria odottelin luottavaisemmin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Keskimatkan hetki koitti sunnuntaina 29.11. Sukset olivat todella liukkaat, keli oli kova ja paikoin jopa jäinen. Mieli oli rennompi kuin sprintissä. Hiihtovauhti riitti taas loistavasti. Mutta ajatus ei pysynyt edellä, vaan laahasi jäljessä tai enintään aivan suksen kärjissä. Sujuvuutta ei syntynyt, kuin hetkellisesti, ja matkan varrella kertyi kolmisen minuuttia virhettä eron kärkeen ollessa lopulta nelisen minuuttia. Keskittyminen ei ollut nytkään kohdillaan, ja tuloksena oli pummeja ja pettymys. Huonoimpina rastiväleinä mainittakoon 10-11, 11-12 ja 12-13, jotka kaikki menivät vihkoon. Vahvistus vauhdin riittämisestä oli kuitenkin saatu. Ei kun odottamaan tiistain pitkää...</div><div style="text-align: justify;"><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8EOY2M3VSwaPBdC93TTzuVeooK0MY7TqE-C4QZzS_cBLYCWIjpDFGSNDW4AVDJjWr3MlJbdRU286sD_39Mte7jvM6yV6mxiZoh6righzImJypYBef9GbwTFYk6LsU_KSEOGM3zBEQ9Wc-/s640/blogger-image-1186941936.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8EOY2M3VSwaPBdC93TTzuVeooK0MY7TqE-C4QZzS_cBLYCWIjpDFGSNDW4AVDJjWr3MlJbdRU286sD_39Mte7jvM6yV6mxiZoh6righzImJypYBef9GbwTFYk6LsU_KSEOGM3zBEQ9Wc-/s640/blogger-image-1186941936.jpg"></a></div><br></div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Maanantaina kevyt lenkki ja pään tuulettaminen, muuten lepäilyä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiistaiaamu valkeni, olo oli hyvä, lihaksisto tuntui toimivan ja olevan kunnossa, olo oli luottavainen ja vihdoin oikeasti rento. Tiesin että lähden yhteislähdössä takarivistä, tiesin että lähtö on ahdas ja siksi epätasapuolinen, joten ihan turha yrittää mitään kärkisijoitusta heti alkuun. Suksi toimi melko hyvin, keli oli pehmyt. Lähtömerkki annettiin ja hyökkäsin urille kansallisen ryhmän keulassa, muutaman ulkomaalaisen ohittaneena. Luin karttaa yhtä selkeästi, kuin jos se olisi maannut pöydällä kotosalla ja olisin tutkiskellut sitä kaikessa rauhassa ajanvietteenä. Urien risteykset taittuivat ongelmitta, en kompuroinut, horjunut, tai epäröinyt. Kisa eteni rennosti ja kovaa. Uskalsin tehdä omia ratkaisuja, ja olin 5-6 välillä kärkiletkassa kolmantena. Sitten tuli penkka ja kapea ura, ja käteni olivat tyhjät. Sukset olisi pitänyt kantaa, mutten uskaltanut tehdä päätöstä avata siteitä. Epäilin pehmeän lumen tarttuvan ja paatuvan monojen pohjiin ja estävän suksien kiinnittämisen uudelleen. Huomasin, ettei voimaa ja kykyä edetä vain ollut, ja porukkaa lappoi ohi. Lopulta pääsin ylös, ja sen jälkeen kaikki tuntui taas sujuvan, ja tiesin että suunnistuksellisesti pystyn tekemään yhä loistavan kisan, johon voin olla tyytyväinen. </div><div style="text-align: justify;"><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje67aSGWRWy5ktDmdcyBwbjWbfueVlcGMM3g-KAppnONyTiKC15lTq0q6uTHGthqaFIr8wDt_2NOCekAALhkdrP4Vgj2pzJOwr_AsHEfN3lU2mU8zvmWp-nwCFdP79oMVhUqgZCtBMcma4/s640/blogger-image--2054811827.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje67aSGWRWy5ktDmdcyBwbjWbfueVlcGMM3g-KAppnONyTiKC15lTq0q6uTHGthqaFIr8wDt_2NOCekAALhkdrP4Vgj2pzJOwr_AsHEfN3lU2mU8zvmWp-nwCFdP79oMVhUqgZCtBMcma4/s640/blogger-image--2054811827.jpg"></a></div><br></div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten toisella lenkillä tapahtui jotain. En tiedä, miksi tein virheen, mutta se tuli juuri parhaalta tuntuvalla hetkellä, kun olin flow-tilassa, ja kaikki tuntui sujuvan. Viimeinen risteys ennen rastia meni väärin, ja sitten pummasin kuusi (6) minuuttia etsien rastia, oikeita risteyksiä ja lopulta itseänikin. Tommi Härkönen, suomalaisen hiihtosuunnistuksen tulevaisuuden lupaus, pelasti minut eksymästä enempää, ja johdatti minut lopulta rastille. Vasta GPS seurantaan piirtynyt viiva kertoi minulle, mitä olin oikeasti tehnyt. Itku meinasi päästä kun näin sen...</div><div style="text-align: justify;"><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoeFVK8gtckc5GKzbhn58YEzMdgOQrmS7BDEqYBxskLTK85XVc3X8UGC6kiPFx_sXFhvwnD2AzypOACU4Hfl8XCdv59O0BRRyEXE9FRcKvjVxffGwLIXI07_YBjtfe2BiLJnmvWypdfgXs/s640/blogger-image-1200387251.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoeFVK8gtckc5GKzbhn58YEzMdgOQrmS7BDEqYBxskLTK85XVc3X8UGC6kiPFx_sXFhvwnD2AzypOACU4Hfl8XCdv59O0BRRyEXE9FRcKvjVxffGwLIXI07_YBjtfe2BiLJnmvWypdfgXs/s640/blogger-image-1200387251.jpg"></a></div><br></div><div style="text-align: justify;"><br></div><div style="text-align: justify;">Loppumatka meni taas sujuvasti, mutta viimeisen lenkin lopulla sorruin vielä virheeseen. Rastilta 25 lähdin kaaduttuani turhan hätäisesti ja käänsin yhden uran liian aikaisin oikealle, ja siitä seurasi turha koukku, joka maksoi Sampo Hyppölän verran tuloslistalla. Eipä siinä mitään, Sampo oli parempi suunnistamaan lopussa, ja näin jälkikäteen olen tyytyväinen siitä, että hän onnistui miehekkäästi pitämään minut takanaan loppukirissä. Hyvä Sampo!</div><div style="text-align: justify;"><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiNTOlI8MuzJqr5-ByvYCgbn7gIDyfpKhsYO9_YmjPL_hIl-RdNu0fdRYjSCjVDxf5b9HgaIgErhmrixG-a_fjXw3xVEd8SaXzv66oU3WHP5Wzgzo4AYCFKCRbxAuvfXJiTDNGzVRT6RvV/s640/blogger-image--1548608456.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiNTOlI8MuzJqr5-ByvYCgbn7gIDyfpKhsYO9_YmjPL_hIl-RdNu0fdRYjSCjVDxf5b9HgaIgErhmrixG-a_fjXw3xVEd8SaXzv66oU3WHP5Wzgzo4AYCFKCRbxAuvfXJiTDNGzVRT6RvV/s640/blogger-image--1548608456.jpg"></a></div><br></div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Tällä viikolla keräilen viikonloppuna kylvettyä satoa, eli koetan oppia virheistäni. Muutama tehokas karttaharjoitus, paljon rauhallista hiihtelyä Ylläksellä, ja vielä yksi kilpailu sunnuntaina odottavat. Toivon mukaan oppirahoja ei maksettu turhaan maailmancupissa, ja ensi viikonlopun suorittaminen ei ole yhtä hirveää suhaamista.</div>
Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-47458368911038227572015-11-25T10:04:00.001-08:002015-11-25T10:04:42.065-08:00Hisukautta avaamassaJa heti edellisen, vasta kaksi viikkoa kirjoittamisen jälkeen julkaistun tekstin perään tietoa viimeisimmän viikon tapahtumista. Eli oleskelusta talven ihmemaassa!<div><br></div><div>Torstaina viikko sitten jätin Vuokatin olosuhteet taakseni, karistin Kainuun vähäiset lumihiutaleet kantapäistäni ja suuntasin Kian keulan kohti Lappia. Lauantaina hiihdin kilpaa Rovaniemen Suomen cupin vapaan hiihtotavan 10km kisassa. No eihän se kulkenut... Tai perus matkavauhtiin pääsi helposti, mutta mitään puristusta siitä ei saanut aikaiseksi parhaallakaan tahdolla, vaikka kannustusjoukkojakin riitti Mustin lenkin nousuissa. Eipä siihen tosin valmistauduttukaan erikseen...</div><div><br></div><div>Rovaniemeltä matka jatkui Saariselälle, hisumaajoukkueen leirille. Tievatupa, joka on isännöinyt hiihtosuunnistajia Ensilumen rastien ja leirien merkeissä jo vuosia, toivotti meidät taas tervetulleiksi huippuolosuhteisiin. Lunta oli sopiva parinkymmenen sentin kerros: tarpeeksi peittämään kivet ja kannot, muttei liikaa urien ajamisen kannalta. Niimpä Urpalaisen pojat saivat viriteltyä uraston huippukuntoon, ja pystyimme tekemään viimein laadukasta lajiharjoittelua. </div><div><br></div><div>Alle liitettynä muutamia karttakuvia viimeistelyleirin harjoituksista. Tilannekuvia itsestäni en saanut. iPhonessa on niin p***a akku, että koko laite hyytyi yhden Misa Tuomalasta otetun, tärähtäneen kuvasarjan jälkeen, ja jollassa on niin p***a kamera, ettei sillä saa kuvaa muuten kuin syväjäädyttämällä kuvattavan kohteen liikkumattomaksi ja valaisemalla koko alueen muutamalla Tuomas Kotron kokoamalla 100 000 lumenen yösuunnistuslampulla. Tähän liittyy sekin, että Misa ikäänkuin pakotti minut liittymään instagramiin tuossa pari päivää sitten. Oli tarkoitus ottaa minulle ensimmäinen instagram-kuva samaan syssyyn, mutta vihkoon meni, kuten selostin.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuAeHHdydgAaNRHOJH_GrstGb-RwejaR4TuLVtHPPciClcMkHLLigLlVtFWLZVwFLmlcdHGuGbzeqVUM3D6OKBL1RMyJwubE2e38ZkbtF4Ttc9Xh6o7ca871BcckvpRUrskNsmFMhN_dYj/s640/blogger-image--1142570755.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuAeHHdydgAaNRHOJH_GrstGb-RwejaR4TuLVtHPPciClcMkHLLigLlVtFWLZVwFLmlcdHGuGbzeqVUM3D6OKBL1RMyJwubE2e38ZkbtF4Ttc9Xh6o7ca871BcckvpRUrskNsmFMhN_dYj/s640/blogger-image--1142570755.jpg"></a></div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCz7-7fqW0C3aPhFkMXCRm_5txhdRZW5atP8xrfkh-wHjd9FdCm3dvcWcLmvc3OOZV5gbUGPO1RHsb0fhCWtD8y5BhrxT8zVjgymU2erlWhYp9OVLQ9GWiapeoHdkP-CpEwBb00PfgjrDA/s640/blogger-image--663247877.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCz7-7fqW0C3aPhFkMXCRm_5txhdRZW5atP8xrfkh-wHjd9FdCm3dvcWcLmvc3OOZV5gbUGPO1RHsb0fhCWtD8y5BhrxT8zVjgymU2erlWhYp9OVLQ9GWiapeoHdkP-CpEwBb00PfgjrDA/s640/blogger-image--663247877.jpg"></a></div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixzq_-LowLvoEKFIfv7e1ZZPm-NSZQotI-i_DqYs2kPUX7dq8BsaKrKQZujXZlDYKfD3LQb1u62DFOL7nnF4NZd3lpSPcIhJePMVxTbVashOEKVg7TdwueQrdgBuUVgwDCuqFkw0P1BkCA/s640/blogger-image--1427440600.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEixzq_-LowLvoEKFIfv7e1ZZPm-NSZQotI-i_DqYs2kPUX7dq8BsaKrKQZujXZlDYKfD3LQb1u62DFOL7nnF4NZd3lpSPcIhJePMVxTbVashOEKVg7TdwueQrdgBuUVgwDCuqFkw0P1BkCA/s640/blogger-image--1427440600.jpg"></a></div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBXbP-oTnLah_9h_P1Ju1zlr00faNw1Z_m2CzxV87HBNnSvPoBfMmeo5GQKn4EwJFXM7odsY8plzho1ZLfaB_VYD7U_afH9cPlQKuVAa_W21P0b2tiiQFCt-tap2K8q5nDf-gLHjfguBtb/s640/blogger-image-1151844880.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBXbP-oTnLah_9h_P1Ju1zlr00faNw1Z_m2CzxV87HBNnSvPoBfMmeo5GQKn4EwJFXM7odsY8plzho1ZLfaB_VYD7U_afH9cPlQKuVAa_W21P0b2tiiQFCt-tap2K8q5nDf-gLHjfguBtb/s640/blogger-image-1151844880.jpg"></a></div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM38dtm8GZXFUc-CQICNvhB-cYEUWpkBiVZTQTjS5OSF5vNymsZm6DUwoyvrIRhRfE_tJkkMpZj5IPpzzABqhHUMim7rpjE7OowX6HC2xbt5X1RAe0S2pPOU1GvNbipy1GH25c-QBBuZDg/s640/blogger-image--211107562.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgM38dtm8GZXFUc-CQICNvhB-cYEUWpkBiVZTQTjS5OSF5vNymsZm6DUwoyvrIRhRfE_tJkkMpZj5IPpzzABqhHUMim7rpjE7OowX6HC2xbt5X1RAe0S2pPOU1GvNbipy1GH25c-QBBuZDg/s640/blogger-image--211107562.jpg"></a></div><br></div><div>Erä-Veikkojen edustus hisun maailmancupissa Ylläksellä. Teemun kanssa jyräytetään kansallisesta ryhmästä! Perjantaina 27.11. alkaa, ohjelmassa sprintti. Ja kisa lähetetään Kestävyysurheilu.fi:n toimesta netti-TV lähetyksenä. Muista katsoa! ;)</div><div><br></div>Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-2178164356643558862015-11-10T10:55:00.003-08:002015-11-25T09:03:05.193-08:00Syyshässäkkää<div style="text-align: justify;">
Terve!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
On ollut vähän tekemistä. Monipuolisesti. Koulua, treeniä, reissaamista, hierontaa!! Mutta myös arkista puuhaa kämpillä: ruuan laittoa, tiskaamista, siivoilua (joksus tilapäisessä mielenhäiriössä, jollainen iskee yleensä jos pitäisi lukea tentiin tai tehdä muita kouluun liittyviä hommia), kauppareissuja... Jos ei muuta niin leffojen tuijottelua sängyllä pötkötellessä. Jokatapauksessa, paljon hyviä tekosyitä, miksei blogia ehdi kirjoittaa ;)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Jaan kuulumiset kolmeen osaan, kolmesta eri näkökulmasta on helppo jäsentää pitähkö ajanjakso niin, että itsekin tiedän, mitä on tullut tehtyä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Treenien suhteen:</div>
<div style="text-align: justify;">
Todella onnistunut, jatkuva treenijakso suunnistuksen SM-kisojen jälkeen. En väitä, että treenimäärät olisivat mitenkään tähtitieteellisen suuria, koko kauden aikana harjoituspäiväkirjassa on tasan yksi yli 20 tunnin viikko, mutta olen hiffannut, että yksittäisiä hyviä viikkoja on ihan turha tehdä, jos niiden välissä on 3-4 viikkoa, joiden ajalta hpk kertoo sellaisia tapahtumia kuin: flunssa, motivaatiopula, kiputilat, stressi, ei kulkenut, ei jaksanut, jumissa on... Niinpä olen treenannut hillitymmin, raskaammat viikot ovat pyörineet 15 tunnin ympärillä, kevyemmät 10 tunnin pinnassa, välillä jopa sen alle. Sen sijaan harjoitusten rytmitykseen olen panostanut huomattavasti. Kovia harjoituksia on ollut tasaisesti, kovilla viikoilla ne ovat olleet tosi kovia, kevyemmillä ala-VK alueella. Huoltavia on tehty sopivasti välissä, ja nopeutta ja voimaa ylläpitävinä siellä mukana.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Tästä on seurannut, että viime aikoina kroppa on ottanut harjoittelua vastaan, olen hiljalleen lisännyt määriä, olen pysynyt terveenä - pitkästä aikaa! Pitääkin taas ottaa vitamiinit ja sinkit tähän väliin... Maajoukkue leireili Vuokatissa muutama viikko sitten, samalla viikolla, kun ensilumen latu avattiin. Taas kerran oli mahtavaa treenata porukalla, jopa aina niin karmaiseva rullahiihtosuunnistus oli mukavaa, ja tuntui, että jonkin tasoista kulkuakin oli muutamassa intervallissa, kun hyökkäsimme porukalla Kajaanin keskustaan siihen ainoaan kellonaikaan, kun sielläkin on ruuhkaa... No, muutama verinen polvi sinne tai tänne, kunhan se ei osu omalle kohdalle.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Kävin kiskottelemassa mattotestin Rovaniemellä leirin jälkeisen viikon päätteeksi. Tulokset pistivät mietteliääksi, sillä kynnykset ovat romahtaneet vielä arvioituakin enemmän viime vuoden aikana. Töitä on siis tehtävä vielä paljon, mutta viime kuukausien hyvä meininki lupaa kuitenkin positiivista kehitystä talveen. En haaveile juurikaan EM-kisaedustuksesta vielä tänä talvena, mutta vuoden päästä koti-EM Imatralla on tavoitteissa. Tämän talven kisakauden avaus tapahtuu Ylläksellä 27.11. Maailman cupin sprintissä, Suomen kansallisessa ryhmässä. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, helmikuun SM-kisoissa ollaankin jo hyvässä lyönnissä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Koulun suhteen:</div>
<div style="text-align: justify;">
Anatomiaa on opiskeltu, kädet ja jalat tunnetaan nyt lihasten ja luiden osalta, ja vartalon parissa pänttääminen on aloitettu. Hierontaa on harjoiteltu koko ajan, ja asiakashieronnat alkoivat lokakuun toisella viikolla. Aikoja voi varata, jos sattuu olemaan Vuokatin seudulla käyntiä, osoitteesta <a href="http://www.vuokattisport.fi/tilat-ja-palvelut/tilat-ja-palvelut-etusivu/hierontapalvelujen-ajanvaraus" target="_blank">http://www.vuokattisport.fi/tilat-ja-palvelut/tilat-ja-palvelut-etusivu/hierontapalvelujen-ajanvaraus</a>. Meikäläinen on siellä myllyttämässä maanantaisin ja keskiviikkoisin. Viihdyn Vuokatissa, ja hierojan opinnot ovat jaksaneet kiinnostaa ja innostaa. Eikä huonosti mene, tenteissä olen pärjännyt hyvin, vaikka lukuaikaa on tullut käytettyä enemmän ladulla ja vaaran maisemissa, kuin kirjojen ääressä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
Asumisen suhteen:</div>
<div style="text-align: justify;">
Kämppä on mukavalla paikalla, ja mukavan kokoinen yksin asuttavaksi. Olen tottunut täällä asumiseen aika mukavasti, ja kun saa itse luoda omat rutiinit ja rytmit, onhan se vapauttavaa. Sotkamo on minulle aivan sopiva paikka; ei puutu mitään mitä minä tarvitsen, ja treeniolosuhteet ovat kohdallaan. Täällä on hyvä olla, ja kun vielä lunta ihan kunnolla sataisi, en muuta kaipaisi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div>
Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-60827011354694436392015-09-19T11:00:00.001-07:002015-09-19T11:00:14.557-07:00Lyhyt ja ytimekäs rinttipanostus<div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Joopa joo, tuli päätettyä tuossa muutama viikko takaperin että tänä vuonna satsataan SM-sprinttiin. Mielessä vilisi hurja määrä suunnitelmista, miten järjestetään kaveriporukalla pari sprinttileiriä ja taitoharjoituksia kotopuolessa, ja harjoitteluun hirveä sprinttiin tähtäävä herkistely...</span></div><div><br></div><div>No, lopputuloshan oli että Sotkamossa juoksin Severin kanssa yhden iltarastisprintin (johon saimme kartat vähän sattumalta kylkiäisinä) osana pitkän matkan harjoitusleiriä. Pitkällä ei mihinkään, enempää siitä ei varmaan tarvitse sanoakaan... Ja pitkällä saikin huomata, että SM-sprinttiin on aikaa kaksi viikkoa. </div><div><br></div><div>Siinä haudattiin leirisuunnitelmat ja mittavat harjoituskaavailut. Oulussa juostiin Pohjantähti-sprintti viime viikonloppuna, ja sen päälle vielä samassa maastossa Oulu-rastien sprinttiharjoitus simuloimaan mestaruuskisojen karsinta-finaali asetelmaa. Kovin vahvasti en suoriutunut siitä karkelosta, kisa päättyi hylkäykseen pystyleimauksen mentyä mönkään yhdellä rastilla. Iltapäivän harjoitus puolestaan poiki hylsyn kun en leimannut - MAALILEIMAUSTA! Toki leimasimella ei ollut rastilippua osoittamassa sijaintia, eikä maalivaatetta tai muutakaan vastaavaa herättämässä suunnistajan huomiota... </div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfg-jpkk7Wv9sZiCGqxioLvWwzdDZIFYFktDci77OPwt0yOLGoGq2zrsY5Qx3bZPoo8wDmhAd79n72BPBoZcG6a59PKiMIIOofLOmNVWLWiAMvlBrK0QKlF6ri3dZLoLHu0H2MddbhuZnG/s640/blogger-image-1081981315.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfg-jpkk7Wv9sZiCGqxioLvWwzdDZIFYFktDci77OPwt0yOLGoGq2zrsY5Qx3bZPoo8wDmhAd79n72BPBoZcG6a59PKiMIIOofLOmNVWLWiAMvlBrK0QKlF6ri3dZLoLHu0H2MddbhuZnG/s640/blogger-image-1081981315.jpg"></a></div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6uN71_LJKEnJJvI8Z2cRDIXcZSOYclDIHUAcgOp3JcRZqh0bXMtTMvMHjWrGW-iEhELND22ksUAlZ83ODdWj-hfwKIbjRf52EYb7QayRH4V01U_G0X-2kIx5Jlo3lyf9k-PczwwQkSJwo/s640/blogger-image-1192005841.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6uN71_LJKEnJJvI8Z2cRDIXcZSOYclDIHUAcgOp3JcRZqh0bXMtTMvMHjWrGW-iEhELND22ksUAlZ83ODdWj-hfwKIbjRf52EYb7QayRH4V01U_G0X-2kIx5Jlo3lyf9k-PczwwQkSJwo/s640/blogger-image-1192005841.jpg"></a></div><br></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Huono kenraali, hyvä ensi-ilta, sanotaan. No, toivottavasti... Ajattelin vielä viimeistellä mentaalipuolta piirtämällä ilmakuviin ja google streetviewiin pohjautuvan karttaluonnoksen kilpailumaastosta. Parina päivänä käytin muutaman tunnin kyseiseen projektiin, ja turhautumisen määrä oli suuri, kun tajusin Sotkamossa unohtaneeni tietokoneen laturin kotiin, kun akku loppui kartan piirusteluhommissa. Se siitä sitten, ei tehty kuivaharjoittelua...</span></div><div><br></div><div>Sprinttipanostusta jatkoin keskiviikkona viimeistelyharjoituksella Sotkamon keskustassa. Kyseessä oli MM-sprintin finaali vuosimallia 2013, tosin hiukkasen modifioituna. Lopun lyhyet välit täytyi jättää väliin stadionin aitojen ollessa kiinni. Sen sijaan piirsin muutaman oman rastivälin taajaman tekniselle alueelle. Vauhteja en nyt tässä sen tarkemmin ilmoittele (koska en niitä muista), mutta sanotaan nyt vaikka niin, että Måre saa pitää kultamitalinsa. Eihän niitä tietenkään takaisin keräillä muutenkaan, mutta henkisestikään en vielä mestaria nitistänyt.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhODoXAF7CPUE8tsy1y5eCdvy_X0JxjkDgPwg2KLAC-w5uZsza7XtcEV7hWFlgwcZd6sBxBl2LYrSbsnf0DWquKqqVOs1jCKilsNwKx5PDqbK2cLm-w_3jOhgWPAsyK660ntfgLgoZ8K8TL/s640/blogger-image--1932271506.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhODoXAF7CPUE8tsy1y5eCdvy_X0JxjkDgPwg2KLAC-w5uZsza7XtcEV7hWFlgwcZd6sBxBl2LYrSbsnf0DWquKqqVOs1jCKilsNwKx5PDqbK2cLm-w_3jOhgWPAsyK660ntfgLgoZ8K8TL/s640/blogger-image--1932271506.jpg"></a></div><br></div><div><br></div><div>Tänään koitti sitten H-hetki. Tampereen Epilä, Epilän Esa ja SM-sprintti. Valmistautuminen oli hurja, viimeistely hurjempi. Viimeistelytreeniä seurasivat torstaina jalat-kattoon-ja-taito-kalloon taktiikkaan pohjautuva lepopäivä (joka osittain turmeltui illan matkustuksen, osittain aamupäivän hieronnan käytännönharjoittelun takia), ja perjantaina kevyt juoksentelu lyhyine spurtteineen välietapissa eli Jyväskylässä.</div><div> </div><div>Illalla käytin vielä aikaa kirjaamalla ylös tiedon jyväset kilpailuohjeista, ratamestarin lausunnosta ja maastokuvauksesta. Oletus oli, että karsinta on kohtuullisen helppoa, juostavaa suunnistusta, ja radan loppu on aivan suoraa luukutusta puistossa. Finaali olisi kerrostaloalueella pyörivä, huomattavasti teknisempi hässäkkä, jossa maastoon on lisätty aitoja ja kiellettyjä alueita tuomaan lisähaastetta reitinvalintoihin.</div><div><br></div><div>Tänä aamuna saattoi vain todeta että ihan hyvältä tuntuu. Lähtökynnyksellä tein omat rutiiniverryttelyni ja totesin, ettei voi pistää juoksuvauhdissa mitään vireyden piikkiin. Kunto on nyt se, mikä on, ja sillä mennään. A-finaaliinko? Ehkä ei ihan, mutta B-1 on realismia. Tavoite oli siis siinä. Ei mikään huippusuunnistajan tavoite, mutta toisaalta olenkin hiihtosuunnistaja. </div><div><br></div><div>Karsinnassa tuli virheitä, niitä kertyi lopulta noin 40 sekuntia, joten jälkikäteen analysoituna A-finaalipaikka olisi sittenkin voinut olla mahdollinen. Se olisi puhtaalla suorituksella ollut siinä ja siinä... Mutta virheitä tuli, ja eroa kärkeen reilu kaksi minuuttia. B1-finaaliin se riitti, joten ei ollut aihetta synkistellä kummemmin, ei muuta kuin tiukka keskittyminen finaaliin!<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihRAALv8U9iDvjMGwABGUt5pRum9ps0qV2bjIXRX1hP7DMyZwVr7XaVaJ3yAUf1SkgFEuF5y2rnT7pURK-yGTms5cTduHP0mx7wXxRezsDrXR6Ljbm0fPQLtJ83Msb1yKr4XrAiZKR4UQ4/s640/blogger-image-578921289.jpg" imageanchor="1" style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihRAALv8U9iDvjMGwABGUt5pRum9ps0qV2bjIXRX1hP7DMyZwVr7XaVaJ3yAUf1SkgFEuF5y2rnT7pURK-yGTms5cTduHP0mx7wXxRezsDrXR6Ljbm0fPQLtJ83Msb1yKr4XrAiZKR4UQ4/s640/blogger-image-578921289.jpg"></a></div><div><br></div><div>Finaali oli, kuten ennakoitu, todella paljon teknisempi kuin karsinta. Heti ensimmäiselle rastille reitinvalinnan löytäminen oli työlästä, ja toteutuksenkin kanssa sai olla tarkkana. Onnistuin mielestäni aika hyvin löytämään optimireitit ja toteutuskin meni enimmäkseen hyvin. 2. rastin otto oli kuitenkin kankea, juoksin ohi rastin viereiselle lipulle, ja hetken kesti kartoittaa itseni takaisin oikeaan paikkaan (+10-15"). 5. rastille puolestaan reitinvalinta meni vihkoon. En löytänyt kriittisimpiä aidan rakoja, joten tein ylimääräistä kiertoa muutaman sekunnin edestä. Myös radan loppulenkillä tuli mahdollisesti muutamia sekunteja turpiin reitinvalinnalla. Toteutus kuitenkin sujui hyvin. </div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmsOqDjmpfrsKXhT9tnjXQxIgE91il91eMnq5rkh6isUtMnFjP3vOJJr2GqsZTmc1uWA_hua8aB6sLSopWuKS2N2gV1-_eZ3J5YhxWLykAp6oVWgxC_eumPZ59myBL_kf2gF7vPrl6WzDu/s640/blogger-image--1688541312.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmsOqDjmpfrsKXhT9tnjXQxIgE91il91eMnq5rkh6isUtMnFjP3vOJJr2GqsZTmc1uWA_hua8aB6sLSopWuKS2N2gV1-_eZ3J5YhxWLykAp6oVWgxC_eumPZ59myBL_kf2gF7vPrl6WzDu/s640/blogger-image--1688541312.jpg"></a></div><br></div><div><br></div><div>Lopputulemana oli B1-finaalin 21. sija. Siihen riitti lyhyt ja ytimekäs sprinttipanostus tänä vuonna. Nyt teoreettisesti mahdollinen A-finaalipaikka jäi kuitenkin kaivelemaan. Ehkäpä ensi vuodeksi tavoitteita on hiukan nostettava... Ja miksipä tahtoisin tyytyä olemaan B-mies? Vaasa kutsuu sprinttisuunnistajia 17.9.2016. </div><div><br></div><div>Huomenna kuitenkin SM-viesti kummisedän radoilla. Vielä pitäisi laittaa nastari liikkumaan.</div><div><br></div><div><br></div><div><br></div><div><br></div>Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-3857849864474523612015-08-21T13:54:00.001-07:002015-08-25T01:10:35.965-07:00Kulissien takaa: hisumaajoukkueen salainen strategiaHiihtosuunnistusmaajoukkue leireili viime viikolla Imatralla. Onnistunut leiriviikko sisälsi muunmuassa pari lajinomaista rullahiihtosuunnistusharjoitusta, joista varoiteltiin hieman paikallisessa lehdessä, Uutisvuoksessa. Muutama innokkas kommentoijia oli päässyt vauhtiin jo ennakkojutun tiimoilta. Siellä päiviteltiin, miten vaarallista on kun edesvastuuttomat urheilijat tulevat meiskaamaan liikenteen sekaan, ja kuinka väärin on, että paikallisten pitää varoa kun taas hisuttelijoilla ei ole mitään velvoitteita. Joku jo kaipasi paikalle rallikuskeja kisailemaan kaduille, että saataisiin homma kunnolla extremeksi!<div><br></div><div>Hiihtosuunnistajat tosiaan ovat oikeita rauhan häiritsijöitä, joille tuottaa suurta mielihyvää päästä häiriköimään kaupunkien keskustoissa. Ilmiö on hyvin sama kuin maantiepyöräilyssä. Kummassakaan lajissahan ei olisi mitään tarvetta tulla harjoittelemaan yleisille teille liikenteen sekaan, missä suomalaiset mallikelpoiset kuskit, jotka eivät koskaan aja ylinopeutta tai käytä puhelinta liikennettä vaarantaen, vääjäämättä häiriintyvät muista tien käyttäjistä. Rullahiihdon ja rullahisun sijaanhan hiihtosuunnistusominaisuuksia voisi harjoitella vaikkapa golfin kautta, ja vastaavasti pyöräilijät voisivat valmistautua kisoihinsa vaikka pelaamalla koripalloa. Ovatko ne nyt niin erilaisia lajeja...?</div><div><br></div><div>Aiemmin tänä kesänä hiihtosuunnistajat iskivät myös Turussa, jossa ei vielä tänä päivänäkään ole toivuttu järkytyksestä. "Täl puol jokke ne säntäilis ympäriinsä niinku kaistapäät räkä poskel" sanoo anonyymi turkulainen, "ei siin tämmöttinen kunno kansalainen tahtonu sekaan sopii!" Hiihtosuunnistajien fanit koettavat rauhoitella ihmisiä kirjoittamalla keskustelupalstoille, että kyllä urheilijatkin katselevat ympärilleen ja noudattavat liikennesääntöjä. Lehtijuttu on kirjoitettu vain jotta paikalliset olisivat tietoisia tapahtumista. </div><div><br></div><div>Voi jospa naivistiset ihailijat vain tuntisivat hiihtosuunnistajan mentaliteetin. "Me emme väistä ketään!" toteaa koodinimi 'Reisi' maajoukkueesta ykskantaan. "Kyllä paikallisten pitää osata varoa. Siksihän se lehtijuttukin laitetaan, ettei meidän tarvitsisi piitata yhtään mistään muusta kuin itsestämme!" Toinen maajoukkuekujeilija, 'Turre' kertoo miten hyvin onnistui suoriutumaan Turun rullahiihtosuunnistuksessa: "Siinä yhdessä alamäessä kun pistin sauvan tanaan, sain aika hyvin naarmutettua vastaantulevaa autoa. Vähän se jotain tööttäili perään, mutta oli vähän rastille kiire niin en jäänyt kuuntelemaan mitä asiaa olisi ollut." Mitä tavoitteita Imatran rullahisuun? "Jos onnistuis täällä naarmuttamaan kahta autoa samalla kertaa, niin ei kuluisi nuo sauvan piikit toispuoleisesti."</div><div><br></div><div>Imatralla tarkoituksena olikin moninkertaistaa aiheutettu hämminki. "Radat oli suunniteltu tarkoituksella vanhainkotien ja lastentarhojen pihapiireihin, jotta saataisiin mahdollisimman paljon sivullisia uhreja aikaan" päävalmentaja 'Vanha Eikka' paljastaa. Kysymykseen korvauksista ja vastuusta valmentaja vastaa: "Johonkinhan ne olympiakomitean jakamat miljoonat pitää saada menemään. Hiihtosuunnistus saa vuosittain niin paljon rahaa, että kuluja ei synny vastaavaa määrää kisareissujen ja leiritysten kautta."</div><div><br></div><div>Entäpä mitä mieltä hiihtosuunnistusmaajoukkue on väitteestä, jota muutamat penkkiurheilijat ovat koettaneet tuoda esiin keskusteluissa: että ainoa tapa saada tarpeeksi lajinomaista kesäharjoitusta on tulla teknisesti todella haastaviin taajama-alueisiin, joissa on paljon risteyksiä ja kulkuesteitä, jotta karttaa joutuisi lukemaan ja reitinvalintoja miettimään? "Ihan naurettavaa jeesustelua tuommoinen väite, kyllä sinne tullaan ihan vaan kiusalla, ja ehkä osittain siksi että voisi vähän leikkiä hengellään" vastaa 'Reisi'. "Sehän on ihan yhtä hullua kuin jos väittäisi, että uimari tarvitsisi uimahallia treenaamiseen," päävalmentaja 'Eikka' säestää. "Ihan samalla tavoin kuin uimarit käyvät hallissa vain pärskyttämässä vettä vesijuoksijoiden päälle, tai pyöräilijät polkemassa maantiellä voidakseen tuuppia autoja ojaan keskisormet pystyssä, meille avainjuttu on pistää keskustat sekaisin."</div><div><br></div><div>Seuraavaksi hisumaajoukkue leireilee lokakuussa Vuokatissa. Sääli joukkueen kannalta, että siellä ollaan jo totuttu rullahiihtäjiin, ja kaaos voi jäädä toivottua pienemmäksi. Päävalmentaja Eikka on keksinyt ongelmaan ratkaisun: "Pistetään rastit siellä kukkapenkkeihin ja pari kappaletta Sotkamossa olohuoneisiinkin. Kyllä siinä hälinää saadaan kun optimireitti tulee ikkunan kautta tupaan."</div><div><br></div><div>Tsemppiä tien päällä likkuville autoilijoille ja taajama-alueen tallaajille. Elämä liikenteessä on kovaa ja vaarallista. Onneksi suvaitsette näitä huligaaneja. Joku heikkohermoinen saattaisi kiivastua ja koettaa vähän muistuttaa - vaikkapa auton keulalla tökkäämällä - kuka liikenteessä oikein määrää. Sehän on se, jolla on eniten hevosvoimia...</div><div><br></div><div><br></div>Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-28949896841420063502015-08-12T13:18:00.001-07:002015-08-12T13:18:03.666-07:00Loman loppumetritViime viikko oli täynnä suunnistusta, vaikkakin suunnistus jäikin osaltani vähän suunniteltua vajaammaksi. MM kisat juostiin Skotlannissa, ylämaiden upeissa maisemissa, ja siinä sivussa myös Scottish 6 days -rastiviikko. Suunnitelmissa oli siis tietenkin suunnistaa itse rastiviikolla, ja loppuaika seurata MM-mitalitaistoja pääkallopaikalla unohtamatta taitoharjoituksia aina sopivassa välissä.<div><br></div><div>Matka alkoi Kuusamon lentokentältä 30.7. lennolla Helsinkiin, jossa tapasin matkanjärjestäjäni/matkaseurani, eli Ellan ja Ellan perheen. Yö Hiltonissa ja aamulla varhain aamupalan kautta taas lentokentälle. Odottavaisin tunnelmin noustiin Norwegianin kyytiin ja koko 31. päivä kuluikin oikeastaan matkustaessa, ensin Lontooseen Gatwickin lentokentälle, ja sieltä edelleen Invernessiin.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9LPzvnSY1-HaGwTtOXLp-zB8lVFtT3nHJr15rogQ5Gf0XolHLRpn41xhhujEOsLVSeTqbBf7lzAYTUaYguJ9SOxi3IJvmA0W7htlhlSPY-SFwuqBy447tluDtCpRibcw4aySCpD4jum72/s640/blogger-image-1522444804.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9LPzvnSY1-HaGwTtOXLp-zB8lVFtT3nHJr15rogQ5Gf0XolHLRpn41xhhujEOsLVSeTqbBf7lzAYTUaYguJ9SOxi3IJvmA0W7htlhlSPY-SFwuqBy447tluDtCpRibcw4aySCpD4jum72/s640/blogger-image-1522444804.jpg"></a></div><br></div><div><br></div><div>Majapaikkamme (Crubenbeg Highland Holiday Cottages/Fernlea cottage) oli todella viihtyisä, siisti ja kodikas, ja sijaitsi noin tunnin ajomatkan päässä Invernessistä A9 tietä etelään. Naapureina oli muunmuassa lehmiä ja pieniä paikallisia kaniineja, jotka puputtivat ruohoa aivan keittiömme ikkunan alla. Lähellä oli myös kaunis koski, jonka vierellä kulki mukava iltalenkkipolku. Ainoa miinuspuoli oli, että sieltä oli ajomatkaa kisapaikoille puolisentoista tuntia, joten lopulta MM-kisojen seuraaminen paikanpäällä rajoittui lähinnä sprintin finaaliin maanantaina. </div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdbzjwgVsQy5mEFbfd7T1ZiFLVtdBvo5ldDdPrlT6lwn6YOX41aIdY8gTwPScG9xcTrR9PMxeE82Fw4nON98Y_OxLvIIcz28pYuOFJEt-KtF5ZuUR7sfnBaug9ho5hMh0FDFuPYodS1f9b/s640/blogger-image-722981849.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdbzjwgVsQy5mEFbfd7T1ZiFLVtdBvo5ldDdPrlT6lwn6YOX41aIdY8gTwPScG9xcTrR9PMxeE82Fw4nON98Y_OxLvIIcz28pYuOFJEt-KtF5ZuUR7sfnBaug9ho5hMh0FDFuPYodS1f9b/s640/blogger-image-722981849.jpg"></a></div><br></div><div><br></div><div>Samana päivänä juoksimme ensin itse pohjalle rastiviikon ensimmäisen kilpailun Achagourissa. Maasto ja siten ratakin olivat todella vaihtelevia ja mielenkiintoisia. Alusta oli paikoin todella vauhdikasta kangasta, mutta kohta taas hyvin raskasta, upottavaa suota tai polven korkuista kanervaa. Virheeseen sorruin kuitenkin polkuviidakossa, joka osoittautui jousiammuntaradaksi. Kymmenisen minuuttia meni vajaan parin minuutin välillä. En tosin ollut ainoa, joka sekoili juuri siellä, mutta tympäisi siitä huolimatta... </div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHHVRkTDptqwSpr1aBcj4Szv6-pA9Lh4ttW3gm9W4nOjKhZVAH3zXyRy5rPvOCNaEMpqDQgDsjA3R1FqN5TvccAmpjAvFZnLNEs4a-KJmi2vUxsvlWKgLsVawvFIMtHCOfNUou76xqSJ-D/s640/blogger-image-1156125280.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHHVRkTDptqwSpr1aBcj4Szv6-pA9Lh4ttW3gm9W4nOjKhZVAH3zXyRy5rPvOCNaEMpqDQgDsjA3R1FqN5TvccAmpjAvFZnLNEs4a-KJmi2vUxsvlWKgLsVawvFIMtHCOfNUou76xqSJ-D/s640/blogger-image-1156125280.jpg"></a></div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge2aoNIEddSNWHmM2w-kHnZUrVeaRffVz65BiGe9oFghcNIE8RDuu_h2Gc_cqP2i2JiRiPdoFvaHZ5qBm51PDSUrHTQMltwoVhvWR85YiSqEoXeG7dGEUD_mjkXB2pIQxiXsuE0FolGli_/s640/blogger-image-727239400.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEge2aoNIEddSNWHmM2w-kHnZUrVeaRffVz65BiGe9oFghcNIE8RDuu_h2Gc_cqP2i2JiRiPdoFvaHZ5qBm51PDSUrHTQMltwoVhvWR85YiSqEoXeG7dGEUD_mjkXB2pIQxiXsuE0FolGli_/s640/blogger-image-727239400.jpg"></a></div></div><div><br></div><div>Illalla nähtiin sitten kohtuullisia suomalaissuorituksia MM- sprintissä, ja manattiin ruotsalaisten mitalitilin kasvua Minnan ja Måren jäädessä tiukoissa sekuntitaisteluissa pois podiumilta. Itse jouduin tosin manaamaan illalla enemmän tuntemuksia kurkussani; ne enteilivät flunssan alkua. Niinhän siinä monesti käy, että kun stressi pääsee purkaantumaan, sairastuu. Skoteissa ei tarvinnut stressata tiistairastijärjestelyistä ja kartoittamisesta, tai oikeastaan muistakaan kotipuolen hommista, ja niinhän siinä sitten kävi että tiistaina heräsin aivan tukkoisena.</div><div><br></div><div>No, sanomattakin lienee selvää, että suunnistelut vähenivät heti aika reilusti, tosin neljäntenä päivänä en malttanut jättäytyä pois, vaan lähdin kävelemään rataa Darnawayn pyökkimetsiin. No, kävelypakko lähinnä suututti vain lisää, sillä sen veroista lentokenttäpohjaa näkee harvoin. Lopun kolmella rastivälillä en pystynyt hillitsemään itseäni, vaan hilputtelin aika kovaakin vauhtia, sillä halusin haastaa itseni kartanluvussa nopeassa suppamaastossa. Hyvinhän se menikin!</div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx6rbfVFzwjjZkzLPPyfcigKXFNy5zWK4BrmkZnKFKRd3MmKcPMj1Jmr-YX_iYof8-on7DdOeo4NOLjiGlgWNZh6uRg6gQ-A_diiVSGbi80I_c37ZZF1VofLCxq_ZSsgX9UWTIMaPNXLPD/s640/blogger-image--1521878173.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjx6rbfVFzwjjZkzLPPyfcigKXFNy5zWK4BrmkZnKFKRd3MmKcPMj1Jmr-YX_iYof8-on7DdOeo4NOLjiGlgWNZh6uRg6gQ-A_diiVSGbi80I_c37ZZF1VofLCxq_ZSsgX9UWTIMaPNXLPD/s640/blogger-image--1521878173.jpg"></a></div><br></div><div><br></div><div>Seuraava päivä oli osaltani kulttuurielämysten täyteinen. Kisan jätin väliin varmuuden vuoksi, jotta voisin ainakin kevyesti kulkea viimeisen päivän kisan MM-pitkän matkan maastossa. Loch Nessin hirviötä bongailtiin, ja kuuluisaan järveen tutustuttiin video-esityksistä koostuvan museokierroksen kautta (Loch Ness centre & exhibition). Lisäksi ajeltiin roadrippiä ja käytiin katsomassa, kun Tylypahkan pikajuna puksutti Harry Potter elokuvista tuttua viaduktia pitkin - varmaan kohti valhokoulun uutta lukukautta, kouluthan alkavat kautta Suomenkin näihin aikoihin<span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">.</span></div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsNNOb2reRCEqf1HVIDi4pdeivfb-ZXhvvK6KU4-z9eiwksPxIzGwXAoCcfx2XKx4ehWKWlj7UV5RYuTBrr4b0deb2O_3BP-oe0ofo0aPhTMa-ynGma8vXmgr39yF8xZ4A1ZZ4TFNI2cmT/s640/blogger-image--1901489497.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsNNOb2reRCEqf1HVIDi4pdeivfb-ZXhvvK6KU4-z9eiwksPxIzGwXAoCcfx2XKx4ehWKWlj7UV5RYuTBrr4b0deb2O_3BP-oe0ofo0aPhTMa-ynGma8vXmgr39yF8xZ4A1ZZ4TFNI2cmT/s640/blogger-image--1901489497.jpg"></a></div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQCk5LCxCzkSCkpLy81VEhd74ghD3gdOzWkN5fQhfPAWYay-R867r4e-dmO1ZrF2hhslvQlxSCa6FjTIB0E1UTbhfY-nTok2Yxl7tvRlac-iZWihbLc5_O6o4YXsP7Bki15SAJCDVpOQO0/s640/blogger-image-1987481162.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQCk5LCxCzkSCkpLy81VEhd74ghD3gdOzWkN5fQhfPAWYay-R867r4e-dmO1ZrF2hhslvQlxSCa6FjTIB0E1UTbhfY-nTok2Yxl7tvRlac-iZWihbLc5_O6o4YXsP7Bki15SAJCDVpOQO0/s640/blogger-image-1987481162.jpg"></a></div><br></div><div><br></div><div>Viimeisen osakilpailun aamuna olo tuntui paljon paremmalta, ja päätin osallistua kosaan. Glen Affricin pohjoispuolinen maasto kannatti kokea; mäntymetsäiset, paikoin saniaista kasvavat rinteet olivat todella kivoja juosta. Aivan täydellistä suunnistusta en sentään väitä tehneeni, mutta isoja virheitä ei tullut. Nautin joka hetkestä, ja flunssan jälkeiseksi startiksi juoksu tuntui todella vahvalta. Jäi tosiaan hyvä fiilis, saattaisin lähteä Scottish 6 days -viikolle toistekin!</div><div><br></div><div>Ennen kotiin lähtöä vietettiin vielä yksi päivä Skotlannissa rauhallisen vaelluksen merkeissä. Maisemat olivat kauniita, kuvia lisään jälkikäteen, kun olen saanut kaikki haluamani keräiltyä eri kameroista.</div><div>Hirveästi siihen ei jäänyt reissun lopuksi aikaa, sillä kun saavuin kotiin 11.10 iltapäivästä, olin jä kaksi päivää myöhässä koulusta. Nyt on opiskelu jo aloitettu, ja meneillään on kämpän sisustelu Sotkamon keskustassa. Hierojan opinnot siis käynnistyivät tänään, vieläpä varsin tehokkaasti, sillä pari tuntia tehtiin hommia jo käytännössäkin, selän ja hartioiden hieromisen parissa. Huomenna jatkuu taas.</div><div><br></div><div>Hyvää lomaa niille, joilla se vielä jatkuu, hyvää uutta lukuvuotta niille, jotka jo istuvat taas koulun penkillä, sekä työn iloa työssä käyville! Niin ja niille, jotka ovat intissä, tsemppiä isänmaan palvelemiseen! </div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAeBfjRFy0AwC_vmOJSRDQZBsp0gDcenJcCt7tUOlW8qTiUxR0tNdanpUavHDcyUpS5j1EtYWzYuZme7EPy9aBbuB64rWtcLklhfrHdVQ_Y-1lSRs0ceBgPKSH-LBIw1dclxtesZ8u2C23/s640/blogger-image-1788918675.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAeBfjRFy0AwC_vmOJSRDQZBsp0gDcenJcCt7tUOlW8qTiUxR0tNdanpUavHDcyUpS5j1EtYWzYuZme7EPy9aBbuB64rWtcLklhfrHdVQ_Y-1lSRs0ceBgPKSH-LBIw1dclxtesZ8u2C23/s640/blogger-image-1788918675.jpg"></a></div><br></div><div><br></div>Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-64071621010302752212015-07-30T09:05:00.001-07:002015-07-30T09:05:36.926-07:00Suunnistuksen toisessa vinkkelissäOman huippu-urheilu-urani ohella yritän olla myös aktiivinen toimija seuratyössä. Välillä ehkä jopa huippu-urheilun kustannuksella, mutta kun nautin myös tästä suunnistuskortin toisesta puolesta, niin minkäs teet.<div><br></div><div>Omaa lepoviikkoani Saariselän leirin jälkeen siirryin viettämään Syötteelle Pasi Ikosen suunnistusleirille, jossa velipoikani Valtteri oli urheilijan roolissa, ja itse sain asettua enemmän huoltajan/valmentajan osaan. Hyvästä palautuksesta ja huoltoharjoittelusta se kävikin, sillä päivään kuului yleensä minulle vauhdiltaan rauhallinen karttaretki yhdessä keskivaikean taitoryhmän kanssa. Oli mukavaa ja antoisaa päästä näkemään nuorempien, tulevaisuuden huippujen suunnistustyöskentelyä maailmanluokan maastoissa. Loppuaika kului maisemia ihaillessa, ne kun ovat Syötteellä hienot säässä kuin säässä!</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCo3uYQLXMKnVzYLA1FzOObNEctsT60XZVM-8rfe3mlNrRfPRaqJo9f0wcNuZLibLqwq3ylmAgvKWGgMJfA_9rh6ieXwMS9ORfyOv6ZX7UnkYiI2D0LcwhbwN5T0gLKigkV16UGRAnqRsZ/s640/blogger-image-2014185407.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCo3uYQLXMKnVzYLA1FzOObNEctsT60XZVM-8rfe3mlNrRfPRaqJo9f0wcNuZLibLqwq3ylmAgvKWGgMJfA_9rh6ieXwMS9ORfyOv6ZX7UnkYiI2D0LcwhbwN5T0gLKigkV16UGRAnqRsZ/s640/blogger-image-2014185407.jpg"></a></div></div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrTbtW9Om5yMJAfOzEnjcye1mPi-A-7Tq1otSeMCFKSzD1f6fBoBdJHgTkqiTvu8YZsVF1Bzgw3bzmS9p_hK0W0tOIS1b37YkHhbe5EZQ6LYo9SCGYg3QuLMIEWXBtlN9-z3R-MHL_fCeV/s640/blogger-image-245968750.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrTbtW9Om5yMJAfOzEnjcye1mPi-A-7Tq1otSeMCFKSzD1f6fBoBdJHgTkqiTvu8YZsVF1Bzgw3bzmS9p_hK0W0tOIS1b37YkHhbe5EZQ6LYo9SCGYg3QuLMIEWXBtlN9-z3R-MHL_fCeV/s640/blogger-image-245968750.jpg"></a></div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinOXtNqKvddPioCYyu3GL94z2GKHB6Jgze8RB0A8CD3k1DowKoRtwrsVPaYwz4ydCmba9KUWX4wNaDmsQxVp4WpU5oZ7I8KK79rvCfS5DJNhGW6PzSKkQz0BJLgYiWg0XIIO6X9U6BrX_B/s640/blogger-image--2000861112.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEinOXtNqKvddPioCYyu3GL94z2GKHB6Jgze8RB0A8CD3k1DowKoRtwrsVPaYwz4ydCmba9KUWX4wNaDmsQxVp4WpU5oZ7I8KK79rvCfS5DJNhGW6PzSKkQz0BJLgYiWg0XIIO6X9U6BrX_B/s640/blogger-image--2000861112.jpg"></a></div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzJirqkExecXw_d1abt37Od970SxCAbqOB6_ioUbBjZWjNG_NWxZp4kQ3kgU2HqJBXGFuOeZWXLCSUdWX_NGhiZAeZYTZj1zdL5KFPANhDVD-WPaz7i9oz3Z3jsEt_EuHUQk1Wt3YrHFoR/s640/blogger-image--942821559.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzJirqkExecXw_d1abt37Od970SxCAbqOB6_ioUbBjZWjNG_NWxZp4kQ3kgU2HqJBXGFuOeZWXLCSUdWX_NGhiZAeZYTZj1zdL5KFPANhDVD-WPaz7i9oz3Z3jsEt_EuHUQk1Wt3YrHFoR/s640/blogger-image--942821559.jpg"></a></div>(Kaikki yläpuoliset kuvat on kuvattu huoneen parvekkeelta samaan suuntaan)</div><div><br></div><div>Tämän viikon piti olla harjoituskuormitukseltaan raskas, mutta rasitus johtuikin sitten enemmän muusta kuormituksesta. Tiistairastit lankesivat vaihteeksi meikäläisen harteille, ja kun oli kerrankin syy, niin kartoitin sitten ihan uuden maastoalueen Kuusamon raviradan ympäristöön. Kartoitustyö ja siimarin kiskominen kankaalle veivät aika paljon aikaa ja energiaa, ja pari tuntia harjoittelusta jäi uupumaan näin torstaihin mennessä. Onneksi tiistairastien osanotto oli hyvä, niin jäi itsellekin olo, että tehdyllä työllä oli jokin tarkoitus. </div><div><br></div><div>Ainoan varjon päivälle jätti pieni välikohtaus hevosihmisten kanssa, he kun halusivatkin yllättäen juuri tuona iltana ravaamaan. Kaikkea ei aina ehdi ottaa huomioon, kun tekee yksin kaiken. Varsinkin kun radalla ei ollut näkynyt liikettä kertaakaan tänä kesänä siellä käydessäni. No, asiasta on tietysti nyt keskusteltu, ja toivon mukaan tästä ei jää mitään syviä arpia kahden hienon harrastuksen välille Kuusamossa. Nautitaan kaikki yhdessä niistä olosuhteista, joita meille on tarjolla!</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBxFkYWU-3oA-dWK3QqEc_wOeaAHFcch0hSU5m4LZazq4Lr3K62f5AOndod91EPvontnk1GLVPIqOGW3HGmX-idW_JCfrzMTSjEpSHOhJkSiF5JtgB-yU1vg9GOZg98qACM9CHtAzTDucK/s640/blogger-image--459500044.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBxFkYWU-3oA-dWK3QqEc_wOeaAHFcch0hSU5m4LZazq4Lr3K62f5AOndod91EPvontnk1GLVPIqOGW3HGmX-idW_JCfrzMTSjEpSHOhJkSiF5JtgB-yU1vg9GOZg98qACM9CHtAzTDucK/s640/blogger-image--459500044.jpg"></a></div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ0glPF8kSVg4FuOx-p5BG-VA9pIlMJlvw2g3QpIDBByh0JWPTvFBdHHSlgJIyJYtVA9FFJbTph4a3pCRmKXiMqTxyKP7Mj6FKAcIg9fZgmn05GiwXv_GfmprNsCKbpjFhdNtotSqnpNiU/s640/blogger-image--1726287647.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ0glPF8kSVg4FuOx-p5BG-VA9pIlMJlvw2g3QpIDBByh0JWPTvFBdHHSlgJIyJYtVA9FFJbTph4a3pCRmKXiMqTxyKP7Mj6FKAcIg9fZgmn05GiwXv_GfmprNsCKbpjFhdNtotSqnpNiU/s640/blogger-image--1726287647.jpg"></a></div><br></div><div>Seuraavaksi edessä on Skotlannin reissu! Tarkoituksena on kannustaa suomalaiset hyviin suorituksiin maailmanmestaruuskisoissa, ja samalla nautiskella Scottish 6 days - rastiviikon tarjoamista radoista itsekin. </div><div><br></div>Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-18457377377845656702015-07-18T01:05:00.001-07:002015-07-18T01:05:33.317-07:00Viikko "Selällä"Lapissa on aina huikeaa harjoitella. Maisema on erilainen kuin kotona ja pitkätkin treenit tuntuvat lyhyiltä, kun keskittyy nauttimaan olosuhteista. Siksi päätin lähteä Saariselälle Kuusamon Erä-Veikkojen hiihtojaostoon tästä kaudesta alkaen perustetun Susi-tiimin leirille, vaikka Kainuun rastiviikko painoi vielä jäsenissä. <div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPlKEELQsqgCWcXWOXtDY5zxcnXruXRargpprZnQDcRuNCWwgkPdHpZHHIc_HwGWWtoonomC7OzhEo1l3MeDs5dOfCkmZhkj3ie5BfAF1Lkw8-p-l-Gh-XnAj2eAfGFkyONiA6rMr5S_fP/s640/blogger-image-746342734.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPlKEELQsqgCWcXWOXtDY5zxcnXruXRargpprZnQDcRuNCWwgkPdHpZHHIc_HwGWWtoonomC7OzhEo1l3MeDs5dOfCkmZhkj3ie5BfAF1Lkw8-p-l-Gh-XnAj2eAfGFkyONiA6rMr5S_fP/s640/blogger-image-746342734.jpg"></a></div><div><br></div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMWkE7dmUMMPBU586wmaYFWisdFQj1ARdRWV2tfY8x6mkIY_6UjDn0OQHUdb5qqo54VpEZnYVe_iopbObA8S9JFWFd7PoJ940_ZqA_8r5XRb0cUTEy_h_pNIel1RGVTXYnneJV0zZGFgUi/s640/blogger-image-1457994634.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMWkE7dmUMMPBU586wmaYFWisdFQj1ARdRWV2tfY8x6mkIY_6UjDn0OQHUdb5qqo54VpEZnYVe_iopbObA8S9JFWFd7PoJ940_ZqA_8r5XRb0cUTEy_h_pNIel1RGVTXYnneJV0zZGFgUi/s640/blogger-image-1457994634.jpg"></a></div><div><br></div><div>Hyvät olosuhteet ja kova treeniseura ovat tietysti motivaation kannalta hyviä asioita, mutta kun pohjalla on kova kisaviikko, pitää maltti olla matkassa. Niinpä aloitin leirin käytännöllisesti katsoen makaamalla; lauantaina en tehnyt yhtään treeniä, ja sunnuntainakin vasta iltapäivällä kevyen PK1 pyöräilylenkin. Kevyt alku viikonloppuna kannatti, sillä viikolla tekeminen tuntui hyvältä, vaikka treenit vähän venähtelivät suunnitellusta.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd_poWeTyHY6Vo8iFVhIRcyIQhDRM39ts6Bi9qhsRWoINFOGepGgawPgiBUuOZ3oP0kyN8F7x8IHgdjCTyzNndoCWtREIqLWg5xE7xjg2QomXvG9auSveZY7nu1a5oHc3iH_tYrzdu71w3/s640/blogger-image--923330724.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd_poWeTyHY6Vo8iFVhIRcyIQhDRM39ts6Bi9qhsRWoINFOGepGgawPgiBUuOZ3oP0kyN8F7x8IHgdjCTyzNndoCWtREIqLWg5xE7xjg2QomXvG9auSveZY7nu1a5oHc3iH_tYrzdu71w3/s640/blogger-image--923330724.jpg"></a></div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-pNpmEsRAYLBuqfLBrPrF5DFWBs2ze3s7Z-q0eK_1c2Fcl37GM_r__XCs__vSOw-14A7M9uhjgErMEf09LKHhjRCmaTnrvhX_7Gic-OP64GqPQlp1kOvuxGKhYM7To1RRPFWEjbncFMDm/s640/blogger-image--1681764860.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-pNpmEsRAYLBuqfLBrPrF5DFWBs2ze3s7Z-q0eK_1c2Fcl37GM_r__XCs__vSOw-14A7M9uhjgErMEf09LKHhjRCmaTnrvhX_7Gic-OP64GqPQlp1kOvuxGKhYM7To1RRPFWEjbncFMDm/s640/blogger-image--1681764860.jpg"></a></div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRWNEa9IbxCSmySbpo6ZNfvR6ws290VQtqiSfwZxL9f4KnX0fY3QOv58Z8HZ7YclvEaOEt-ukp_Hk_r9DaB3uRRkFj9eIU9efbzv18E-mKWVPSbIgCwStfPsSl2H6KJvAtRpZglqDchOft/s640/blogger-image--1514851804.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRWNEa9IbxCSmySbpo6ZNfvR6ws290VQtqiSfwZxL9f4KnX0fY3QOv58Z8HZ7YclvEaOEt-ukp_Hk_r9DaB3uRRkFj9eIU9efbzv18E-mKWVPSbIgCwStfPsSl2H6KJvAtRpZglqDchOft/s640/blogger-image--1514851804.jpg"></a></div><br></div><div><br></div><div>Viikon pääharjoitukset olivat maanantaina tekemäni legstrong, keskiviikon sauvarinne (jossa sain treeniseuraa ja kiriapua entiseltä valmentajaltani, Kimmo Kymäläiseltä), sekä lisäksi torstaina tehty hiihtotreeni Kaunispäälle, jonne työntelin tassua ja wassua VK-MK tehoisesti, kaikkiaan kolme nousua. Uskoisin että se riitti tähän väliin...</div><div><br></div><div>Treeniviikon lopputulemana oli yli 23 tuntia perjantain jälkeen, ja päätin että tämä saa riittää. Lauantai olkoon taas lepopäivä, sillä perjantain vaelluksesta puolet kului krampannutta jalkaa raahaten. Alle kirjoiteltuna vielä hpk:n sanomaa.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVyq3_PHoKk1hpY_Dgf4soY2_too6G-HLVdm6X6lI59A6e6V6XTAwLXApZ7ndYxf5JjOPSgu9lJ624rKH9bEvkLXhwdR1VIk0I4THusdWGK_HA4PmpQSxP4CfAhtA6jDPXFtx95pVXMH-f/s640/blogger-image-2120929.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVyq3_PHoKk1hpY_Dgf4soY2_too6G-HLVdm6X6lI59A6e6V6XTAwLXApZ7ndYxf5JjOPSgu9lJ624rKH9bEvkLXhwdR1VIk0I4THusdWGK_HA4PmpQSxP4CfAhtA6jDPXFtx95pVXMH-f/s640/blogger-image-2120929.jpg"></a></div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6UIIrcoKO4OufLPkHvy4R7lpKiVbduYJQS9A8Q1m1RC6sQm1ztbeIZbYJ4NeEOSLQcP1-bX9My5OEhMy1XhR7ZG36ioxPD2-vd5gRzDxaE3yGMgthpF4cCwdMZ40EvqoNfWqLOOxc51z7/s640/blogger-image-365640218.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6UIIrcoKO4OufLPkHvy4R7lpKiVbduYJQS9A8Q1m1RC6sQm1ztbeIZbYJ4NeEOSLQcP1-bX9My5OEhMy1XhR7ZG36ioxPD2-vd5gRzDxaE3yGMgthpF4cCwdMZ40EvqoNfWqLOOxc51z7/s640/blogger-image-365640218.jpg"></a></div><br></div><div>La 11.7.: lepo</div><div><br></div><div>Su 12.7.: ap - lepo ja lihashuolto</div><div> ip - PP PK1+RH(P) TT 2:00</div><div><br></div><div>Ma 13.7.: <b>ap - legstrong + ver 1:40</b></div><div> ip - RH(V) TT+W novot (2x3x20s) 1:50</div><div> + kuntopiiri 20'</div><div><br></div><div>Ti 14.7.: ap - pitkä PK1 JK 4:30</div><div> ip - lepo ja lihashuolto</div><div><br></div><div>Ke 15.7.: <b>ap - sauvarinne (5x5'VK1-2+2x10'VK2-MK) 2:40</b></div><div> ip - PP PK1 (PySu 20') 1:30</div><div> ilta - JK 20'PK1</div><div><br></div><div>To 16.7.:<b> ap - RH(V) 3x13' Kaunispää (TT+W+TT) 1:35</b></div><div> ip - hölkkä/kävely PK1 1:10</div><div><br></div><div>Pe 17.7.: ap - pitkä PK1 Paratiisikuru 5:40</div><div> ip - lepo ja lihashuolto</div><div><br></div><div>La 18.7.: lepopäivä</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-tG7vuVDkpziLbmsj7to55jIPbeRb0g0xnN9i_BLXVhEQxaMg7M0AwoDaW6p_MomydkvYUkygq4hpHccaVsVOoXAKw4m5dCxJZDwqWaU00iYnP3FUrbFurmgG9BkTRMpnmNV7OvNpLvXW/s640/blogger-image--519283489.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi-tG7vuVDkpziLbmsj7to55jIPbeRb0g0xnN9i_BLXVhEQxaMg7M0AwoDaW6p_MomydkvYUkygq4hpHccaVsVOoXAKw4m5dCxJZDwqWaU00iYnP3FUrbFurmgG9BkTRMpnmNV7OvNpLvXW/s640/blogger-image--519283489.jpg"></a></div><br></div><div><br></div></div>Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-65785974615956398722015-07-08T13:31:00.000-07:002015-07-10T23:58:43.764-07:00Kulkua kaivelemassa<div style="text-align: justify;">
Tällä viikolla nautiskeltiin kainuulaisista maisemista Suomussalmella Itäjärven Maastossa. Kyseessä oli siis Kainuun Rastiviikko, itselleni se taisi olla järjestyksessään neljästoista - osana katkeamatonta putkea (lukuunottamatta viime kesää, jolloin KRV piti välivuotta ja Kuusamon Fin5 oli Suomen ainoa rastiviikko). Aivan varma en kuitenkaan ole, perhesarjassa olosta on jo aikaa, ja muutaman kerran olen sen jälkeen ehtinyt kiinnittää numerolapun rintaani, joten ihan jokainen kesä ei täysin palaudu mieleen vaikka miten pinnistää. </div><div style="text-align: justify;"><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA3VuDa-7TfJH3Q0DBlkRN6Ug4HKZdXAwfTmkmtN__i3HQW1Oy-pSpekL6BugPKwRFTjbE2Npl1bzsWmGs18KTV7YSIoo3FunrUCmvZ8S1cE8FhyphenhyphenRmaEjURW-iA14LpulZUqAceNsgjA78/s640/blogger-image-805255731.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiA3VuDa-7TfJH3Q0DBlkRN6Ug4HKZdXAwfTmkmtN__i3HQW1Oy-pSpekL6BugPKwRFTjbE2Npl1bzsWmGs18KTV7YSIoo3FunrUCmvZ8S1cE8FhyphenhyphenRmaEjURW-iA14LpulZUqAceNsgjA78/s640/blogger-image-805255731.jpg"></a></div></div><div style="text-align: justify;"><br></div><div style="text-align: justify;"><br></div>
<div style="text-align: justify;">
Tässä rastiviikossa oli jotain mullistuksellista minulle itselleni: suunnistan ensimmäistä vuotta miesten sarjassa. Taso on kova ja leveä, eikä paikkaa eliittisarjaan tänä vuonna irronnut, vaikka alun alkaen sinne yritinkin. Huippuliiga ja MM-katsastus, eli kaikki kovat olivat paikalla, ja kun tossu ei ole viime kesänä ja tämän vuoden keväänä liikkunut kisoissa tarpeeksi usein tai tarpeeksi kovaa, eivät näytöt ja rankisijoitus riitä. Positiivista on se, että kulku on nyt ollut kuitenkin hyvää! Pitkästä aikaa, sillä edellisen kerran juoksu, hiihto, pyöräily, tai ylipäänsä mikään on ollut näin mukavan tuntuista niin kauan sitten, etten edes muista milloin se oli. On siitä yli vuosi. </div><div style="text-align: justify;"><br></div><div style="text-align: justify;">Kulkua on kaivettu viikoittain esimerkiksi maajoukkueen treenipatteriin kuuluvasta legstrong-harjoitteesta, joka rääkkää jalkoja erittäin monipuolisesti ja tehokkaasti. Lisäksi viime viikolla revin hieman maukalla sprinttisuunnistusvetoja Kuusamon keskustassa. Ella toimi ratamestarina, ja hyvä rata oli! Ehkä Ella ottaa ratamestarivastuuta 2017 SM-sprintissä Vaasassa? Vai olikohan se 2016... No kuitenkin.</div><div style="text-align: justify;"><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgduUWPVRge38s4Y3oAv5UYOaZIByndv6O1-XuW760c7nwQgYtFtf-FygHhYt7I6Kn9721mTXRwtEuhKrn_N-KRswAJIlikG_72RYDyMjm7JwqEmCm0DrPHMPOv67N_HvZhiuUevnEBsSBx/s640/blogger-image--1629823254.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgduUWPVRge38s4Y3oAv5UYOaZIByndv6O1-XuW760c7nwQgYtFtf-FygHhYt7I6Kn9721mTXRwtEuhKrn_N-KRswAJIlikG_72RYDyMjm7JwqEmCm0DrPHMPOv67N_HvZhiuUevnEBsSBx/s640/blogger-image--1629823254.jpg"></a></div><br></div><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhprbkYvTBALgJv9ZY3ygCVO_lzypup8OTOUrRfV88QCp5V0kTY7BzXTnZ6uIabWBhmVwiB-lT2jNxBZQvs4jQcUKlrxRBWDz7EftvdHuzsPhmcE6hNJM82bhkmKIb_UDo9uc2vqib4ivgD/s640/blogger-image-1467425128.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhprbkYvTBALgJv9ZY3ygCVO_lzypup8OTOUrRfV88QCp5V0kTY7BzXTnZ6uIabWBhmVwiB-lT2jNxBZQvs4jQcUKlrxRBWDz7EftvdHuzsPhmcE6hNJM82bhkmKIb_UDo9uc2vqib4ivgD/s640/blogger-image-1467425128.jpg"></a></div><br></div><br></div>
<div style="text-align: justify;"><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Rastiviikko on tavallaan pikku testi. Jos kroppa kestää neljä kisaa viikkoon ja PK-harjoittelut päälle, voin tuulettaa ja todeta siirtyneeni uudelle tasolle harjoittelussani, jota on täytynyt rakentaa aivan uusiksi viime vuoden rikkonaisen puuhastelun jäljiltä. Tuntimäärät eivät vieläkään huimaa päätä, mutta nyt olen pystynyt jo usean kuukauden mittaiseen, jatkuvaan harjoitteluun, ja juuri jatkuvuus on tärkeää. 20 tunnin viikosta ei ole paljon iloa, jos seuraavat kaksi maataan flunssaisena vuoteessa, ja koetetaan välillä toiveikkaana pientä ulkoilua. Tätä tuli harrastettua viime kaudella.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho52lsm5oh3DE1qKTBNq10435js2oxJMkSLaESKLTPnM-q0VAiWv1MiWsHfIrqhHliP_isyUAnvk4Ieq4RARggsWIj2fDGuejhPc4EqZEj3hphbPnP4o4g42gjdJc1pIduytmtaEvcjzeW/s640/blogger-image--83100373.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEho52lsm5oh3DE1qKTBNq10435js2oxJMkSLaESKLTPnM-q0VAiWv1MiWsHfIrqhHliP_isyUAnvk4Ieq4RARggsWIj2fDGuejhPc4EqZEj3hphbPnP4o4g42gjdJc1pIduytmtaEvcjzeW/s640/blogger-image--83100373.jpg"></a></div>Kuvassa suunnistusvetotreeni, jonka tein Severin tehotreeniksi tälle viikolle.</div><div style="text-align: justify;"><br></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä rastiviikko oli erittäin mukava, ensimmäisessä osakilpailussa suunnistin melkoinen flow päällä, yhteensä tuli ehkä pari minuuttia kaarrettua ja koukattua, mutta juoksu kulki loppua kohti paremmin ja paremmin. Muissa kisoissa kaarroksia tuli enemmän, mutta meno oli silti yllättävän hyvää, viimeisenä päivänäkin jaksoin iskeä ihan loppuun saakka.</div><div style="text-align: justify;"><br></div><div style="text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEict8lSbL-o-OO8qg1nkn35F2bBK0B14icy6OruysHf0HprhVuydpoHJLy0SLd7g_MHlwjJJk8ZeOgBFP2pGXnZpyTKVtiSL1vHUkeluDj7ZgkxbqWOxOoc0L-6uCqoD-XgfAKZageK9Bqg/s640/blogger-image-1500443349.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEict8lSbL-o-OO8qg1nkn35F2bBK0B14icy6OruysHf0HprhVuydpoHJLy0SLd7g_MHlwjJJk8ZeOgBFP2pGXnZpyTKVtiSL1vHUkeluDj7ZgkxbqWOxOoc0L-6uCqoD-XgfAKZageK9Bqg/s640/blogger-image-1500443349.jpg"></a></div>3. Osakilpailun 4-5 välillä hyvä esimerkki pienestä kiertelystä. Sivuttaissuuntainen liike pitäisi minimoida, jos kiertävä reitinvalinta ei ole selvästi nopeampi. Välin alku olisi pitänyt vetää viivan vasenta puolta, tai vastaavasti loppu oikeaa. S-mutka on huonoin vaihtoehto.</div><div style="text-align: justify;"><br></div><div style="text-align: justify;">Rastiviikko on nyt ohi, ja se teki tehtävänsä. Mies on aika puhki, viikonloppuna on tarkoitus ottaa rennommin ja palautua. Ensi viikko huhkitaan Saariselällä seuran hiihtoleirillä, eli treenaataan vielä kovaa. Sen jälkeen on sitten aika levätä.</div>
Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-32739280194078967412015-06-25T12:24:00.001-07:002015-06-25T12:24:51.439-07:00Treenit kunnolla käyntiinVihdoin on alkanut tuntua kivalta taas urheilla. Meinasin jo alkaa intoilla reilu kuukausi sitten, mutta onneksi maajoukkuevalmentaja Eivind Tonna hyökkäsi harjoitussuunnitelmiani vastaan. Viime vuotisen sairastelun ja väsymyksen kierteen katkaisemiseksi piti aloittaa huomattavan kevyesti, kymmenen tuntia viikossa oli maksimi treenimäärä viime viikkoon asti. Tähän perusteena oli myös voimajakso: määrällisesti runsas kestävyysharjoittelu syö voimaharjoittelua. Onneksi joku muistuttaa näistä yksityiskohdista!<div><br></div><div>Voimakausi päättyi käytännössä Jukolan viestiin, joka kisattiin vajaat kaksi viikkoa sitten Paimiossa. Jouduin kahden päivän varoitusajalla joukkueen aloittajaksi, sillä Miika Haataja sairastui. No, farssihan siitä tuli, meikäläisen tämänhetkisellä juoksukunnolla ei paljon letkoissa roikuttu, päälle nelikymppiset, jopa viisikymppiset veteraanisuunnistajat jättivät minut polkupätkillä (yhtään vähättelemättä heidän omaa juoksukuntoaan) suorastaan hemmetin helposti. Puoli tuntia tuli kärjelle turpiin - liikaa.</div><div><br></div><div>Jukolaa seurasi viikko hiihtosuunnistusajattelua, sillä maajoukkue leireili Turussa Juhannukseen asti. Oli mukava päästä tekemään ensimmäinen kovempi treeniviikko. Joukkueen henki oli loistava, motivaatio ja hyvä energia olivat päällä joka harjoituksessa. Vuoden teemana on toisilta oppiminen, ja siinä olisi monelle seuratason ringillekin hyvää esimerkkiä. Kun kaikki laittavat omat hyväksi todetut menetelmänsä kiertoon, ja toisaalta jakavat viisautta siitä, mikä ei toimi, jokainen yksilö kehittyy paremmin ja saadaan aikaan sitä kuuluisaa ja kaivattua laajempaa tasoa.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6pEj9ltvBVGa2CXVc3-M5_hcOkTMgRyywtelompvPnQTqM_f-XxHLQ-ePwuhisVoHa9h4d1CEKuPJ8t-ksQNafkY1pmcMwLe8-pQ-LyociqkmncaP-9BvZlUamoPYBO2fJLyl4YwZuLAP/s640/blogger-image-763881690.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6pEj9ltvBVGa2CXVc3-M5_hcOkTMgRyywtelompvPnQTqM_f-XxHLQ-ePwuhisVoHa9h4d1CEKuPJ8t-ksQNafkY1pmcMwLe8-pQ-LyociqkmncaP-9BvZlUamoPYBO2fJLyl4YwZuLAP/s640/blogger-image-763881690.jpg"></a></div><br></div><div>Rullahisusprinttiä Turussa.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMGX2kGBnt7y7r1JHlAadVCoU2FfTjdEidDAZ1cVzDMtCuoLQwdy6AyIMFkksVXbcuXl9z5jSdFsp0UBN8sHnI8kC6Jag74OfiHek3c3MmSkEfpj6I9P2v9BN5KETQKUttOoOFphkCifgq/s640/blogger-image-144617627.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMGX2kGBnt7y7r1JHlAadVCoU2FfTjdEidDAZ1cVzDMtCuoLQwdy6AyIMFkksVXbcuXl9z5jSdFsp0UBN8sHnI8kC6Jag74OfiHek3c3MmSkEfpj6I9P2v9BN5KETQKUttOoOFphkCifgq/s640/blogger-image-144617627.jpg"></a></div><br></div><div>Pyörä- ja rullahiihtosuunnistus ovat hyviä lajinomaisina hiihtosuunnistuksen taitoharjoituksina. Vauhtia ja valmiita uria kulkevia reitinvalintoja.</div><div><br></div><div>Tämä viikko oli syytä ottaa kevyemmin viimeviikon rullahisukisojen ja määrällisesti kovan harjoittelun jälkeen. Yhtä treeniä päivään, ja juhannusviikonloppu lepäillen. Ensi viikolla rehkitään taas tuplasti. Enemmän ja kovempaa!</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibVIyR37EiL-3zos7vgnSuRWKvSIYWcNAX0ksV75_ll-bXv3T8WDMsMMZEa2g1fFAzb8rQbKUVPDr-XQN5h9AzfIjaCKWjabAXhVru_KN-5JU-hAPDLZd3Y7Bc2qPhKLfaKhLy3pc79h-C/s640/blogger-image-790692386.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibVIyR37EiL-3zos7vgnSuRWKvSIYWcNAX0ksV75_ll-bXv3T8WDMsMMZEa2g1fFAzb8rQbKUVPDr-XQN5h9AzfIjaCKWjabAXhVru_KN-5JU-hAPDLZd3Y7Bc2qPhKLfaKhLy3pc79h-C/s640/blogger-image-790692386.jpg"></a></div><br></div><div>Tämän päivän rullahisu Kuusamon keskustassa. Karttaa hieman manipuloitu hisukartan suuntaan... Hyvä treeni oli, vaikka hieman vettä tuli ja pariin otteeseen rulla luiskahteli alta.</div><div><br></div>Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-76363751145089264452015-05-22T01:49:00.001-07:002015-05-22T01:49:19.705-07:00Taas meni päivä pilalle lehtiä lukiessa...Tarvitseeko minun kertoa, mitä mieltä olen tästä: <a href="http://www.hs.fi/kotimaa/a1432184481146">http://www.hs.fi/kotimaa/a1432184481146</a> ??<div><br></div><div>Oikeusasiamies Maija Sakslin voisi käydä kokeilemassa, miltä tuntuu opetella päivässä 3-4 tuntia ja omaksua siinä ajassa käsketyt sotilaan taidot, ja vetää lisäksi kaksi lajiharjoitusta samalle päivälle. Samoin voisivat kaikki ne sietokykynsä äärirajoille ajetut varusmiehet, joiden mielestä urheilukoulu on niin paljon helpompi paikka suorittaa varusmiespalveluksensa.</div><div><br></div><div>Ei mulla muuta.</div>Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2708251066077784433.post-77983274716167562432015-05-13T15:09:00.001-07:002015-05-14T05:19:38.331-07:00Ohi on!347 aamua takana, tänään jäljellä 0! Varusmiespalvelus on taputeltu ja koittaa reservin aika. Kotiudun tänään Kainuun prikaatista, jossa olen palvellut tiedustelukomppaniaan kuuluvassa lumilajijoukkueessa. Puolustusvoimauudistuksen myötä Urheilukoulu siirtyi pois lakkautetusta Hämeen rykmentistä, ja kuuden lumilajin urheilijat palvelevat jatkossa Kajaanissa, vaikka valtaosa urheilijoista suorittaa palveluksensa Kaartin jääkärirykmentissä Santahaminassa.<div><br></div><div>Minulle molemmat paikat tulivat tutuiksi, sillä urheilukoulun reserviupseerikurssi RUK järjestetään Kaartin jääkärirykmentissä. 22 viikon kurssi ajoittui loka-maaliskuun aikajaksolle, eli hiihtosuunnistajan kisakaudelle. Panostus huonosti menneen harjoituskauden jälkeen oli sotilaskoulutuksen puolella, ja palkkiona aherruksesta oli kurssin priimuksen arvonimi. Näin palveluksen lopuksi kävin vielä kerran Santahaminassa hakemassa kuuluisan priimuksen miekan, joka on alitajuisesti ollut haaveissani jo varsin nuorelta iältä saakka - siitä saakka, kun sain miekan olemassaolosta upseerienoltani kuulla.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXnaXU1gWTLfijDyHNVGvDvy05ySlIwvFXNatlN76jzMGRKgIKs0SZEeH8xCIIAGZ4ONfmv8DVGQTTxJt-bfSr08mzeyWfuUN6t0SE0SjsNbPFLwPhWtjiicC2XiHTsFYsB7oYBCbJyuhZ/s640/blogger-image-1286239819.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhXnaXU1gWTLfijDyHNVGvDvy05ySlIwvFXNatlN76jzMGRKgIKs0SZEeH8xCIIAGZ4ONfmv8DVGQTTxJt-bfSr08mzeyWfuUN6t0SE0SjsNbPFLwPhWtjiicC2XiHTsFYsB7oYBCbJyuhZ/s640/blogger-image-1286239819.jpg"></a></div>Kouluttajat ylil Janne Tuhkalainen ja vääp Timo Varis suostuivat kuviin tuoreen vänrikin kanssa.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEFf1hQdoxXmsywsm_st7LXNX-Sb3MLi_LvcLPY1iUH0P0EDNYr2XQ0bPSzfPYrgKbjbw_m9pZg5-aY02-IoXWs7YKoRUGQX48LKehpyJ8v7fbS4dzugtMvAhoVPUAHFZIIhKLAwTrHiE9/s640/blogger-image--827653591.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEFf1hQdoxXmsywsm_st7LXNX-Sb3MLi_LvcLPY1iUH0P0EDNYr2XQ0bPSzfPYrgKbjbw_m9pZg5-aY02-IoXWs7YKoRUGQX48LKehpyJ8v7fbS4dzugtMvAhoVPUAHFZIIhKLAwTrHiE9/s640/blogger-image--827653591.jpg"></a></div>RUK priimus ja saapumiserän paras urheilija, maailman mestari alik Aleksi Karppinen.</div><div><br></div><div>Palveluksesta lumilajijoukkueessa ei voi juuri negatiivista sanaa sanoa. Järjestelmä on jo nyt ensimmäisen saapumiserän kohdalla ollut hyvin toimiva, ja sitä kehitetään palautteen pohjalta jatkuvasti. Hiihtolajien urheilijalle ei parempaa paikkaa ole. Treenaamaan pääsee, palautuminen onnistuu, kun hallitsee oman kroppansa ja ajankäyttönsä, ja sotilaskoulutuksen laatu on varmasti valtakunnallisestikin huippuluokkaa. Lumilajijoukkueen saapumiserä 3/14 keräsi kiitosta koulutustasonsa ja asenteensa puolesta niin omilta kouluttajiltaan, kuin myös tiedustelukomppanian peruslinjan kouluttajilta, komppanian päälliköltä ja aina pataljoonan komentajalta.</div><div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUDuBzcPtFK8FK13CmSC7yPUQKAVL_Pu746XzUaF12WnzpqnH1M9TQEjwDV40Daih452dcNTqCUXFoTcYN2YxfJC3bDORdzJv5oWT8bpxn-qke0wJ-WefsVv3y6VRUOapC8FquXtfUtnHD/s640/blogger-image--890862449.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUDuBzcPtFK8FK13CmSC7yPUQKAVL_Pu746XzUaF12WnzpqnH1M9TQEjwDV40Daih452dcNTqCUXFoTcYN2YxfJC3bDORdzJv5oWT8bpxn-qke0wJ-WefsVv3y6VRUOapC8FquXtfUtnHD/s640/blogger-image--890862449.jpg"></a></div></div><div><br></div><div>Reservissä jatketaan samalla levelillä kukin omalla tavallaan ja tahollaan. Kiitos ja kuittaus! Hieno porukka, paljon hienoja muistoja!</div><div><br></div><div><br></div><div><br></div><div><br></div>Santeri Aikiohttp://www.blogger.com/profile/04688797366961566825noreply@blogger.com1