MM-pitkä matka, nousujohteisesti mennään

Kuva on keskimatkalta, löytyy SSL:n kuvapankista ja on Hanna Vehviläisen ottama.

Kaksi kisapäivää on nyt takana. Keskimatkan virheikäs kilpailu jäi taakse, eilen kisattiin se pitkä matka yhteislähtönä. Kisassa oli kaksi kartanvaihtoa, siis kolme lenkkiä, ja jokaisessa kaksi hajontapistettä. Porukka siis hajotettiin kolmeen vaihtoehtoiseen alku-, väli- ja loppulenkkiin. 

Pääsin/jouduin starttaamaan kisaan kuumasta ryhmästä, toisesta rivistä. Pitkän matkan kisassa lähtöpaikalla ei ole niin suurta merkitystä, tilanteet ehtivät kuitenkin muuttua monta kertaa ennen maaliviivaa, ja "kärjessä koolla" ei ole minulle hyväksi todettu taktiikka. Olinkin vasta kolmantena koolla, mutta kärjessä ykkösellä, ja sitten alkoi pieniä hermovirheitä; hätäisiä käännöksiä, kompurointia uran reunoihin, ohiajoja ym. ilmetä. Yhteislähtöjen rauhallisuutta täytyy siis yhä harjoitella. Viime vuonna lähtö takarivistä tuotti pronssia, kun ei ollut mitään paineita mistään. Ensimmäinen lenkki oli takkuista, mutta kun sai juoman, uuden kartan, ja hetken aikaa komentaa itseään uuteen nousuun, lähti omma sujumaan paremmin. Kaksi viimeistä lenkkiä meni mallikkasti ilman virheitä, ainakaan isoja koukkuja ei tullut. 

Lopussa meinasi kehittyä pientä loppukirikamppailua edellisen päivän maaimanmestarin, maanmiehen, Misa Tuomalan kanssa, mutta sen homman ryssin toiseksi viimeisen rastin leimauksessa, jossa SI-tikku ei vain sujahtanut oikeaan koloonsa. Niin, sihti oli hukassa... Toivottavasti jatkossa käytettäisiin EmiTagia, touch free-leimausta. Epäilen tosin, josko sellainen hienous vielä ensi vuonna on Venäjälle ehtinyt, junnu MM siis kisataan silloin jossain Uralin kupeessa.

Ei ollut enää hyvävoimaista menoa loppua kohden, vaikka suunnistus alkoikin sujua.

Kisa ei ollut tyypillisintä pitkän matkan suunnistusta, sillä pitkiä reitinvalintavälejä ei juurikaan ollut, enemmän oli pientä kikkailua tiuhassa urastossa, jossa mikroreitinvalinnoilla tehdään pieniä eroja ja peli ratkaistaan puhtaalla suunnistuksella. Fyysisesti päivän kisa oli rankka, osaltaan asiaan vaikutti selän jäykkyys ja pienet kivut, niitä ei ole ainakaan parantanut hotellin lähes tyhjällä ilmapatjalla nukkuminen, mutta se asia on nyt korjattu. Maajoukkueen hieroja on päivittäin auttanut vaivojen kanssa. Selkä ei ole missään nimessä ollut viikon iso juttu, täytyipähän kumminkin mainita jotain selitystä. Eniten on nyt kiikastanut maltin puolella. Viikko on kumminkin mennyt nousujohteisesti, ensimmäisen päivän 11. sija nousi pitkällä matkalla 9:ään ja olen näin päässyt siihen julkisesti lehdessä antamaani 10 parhaan joukkoon sijoittumisen tavoitteeseen. 

Tänään vietetään ansaittu välipäivä ja huomenna on sprintin vuoro. Odotettavissa on luultavasti hyvin teknistä suunnistusta, vaikka kisamaasto vaihtuukin. Tai jos ei ole, niin sitten kyllä ihmettelen. Keskimatka ja pitkä matka olivat sellaisia, vaikka reitinvalintaa olisi kaivattu. Toisaalta eikö ole loogista että nyt sitten sprintissä tarjotaan luukutusta ja reitinvalintaa? No, avoimin mielin kaikkeen varautuen. Tavoite on parantaa entisestään suunnistuksen sujuvuutta, mahdollisuus onnistuneella suorituksella on vaikka mihin...