Kisaviikon ohjelmassa oli kahden päivän jälkeen välipäivä, joka kului rattoisasti rentoutumalla ja latailemalla akkuja sprinttiin. Tietokoneen näytöllä pyöri Game of Thronesin 2. tuotantokausi, biljardipöytä oli kovassa käytössä ja monentasoinen huumori kukki hotelli Smeceres Krogsissa, jossa siis majoittui Suomen joukkue seuranaan kolme japanilaista ja yksi venäläinen. Minun tapauksessani päivän ohjelmaan (kuten kaikkiin muihinkin päiviin) kuului lisäksi maajoukkueen hierojan kevyt käsittely selän ja lantioseudun lihaksille. Tavoitteena oli siis laukaista alaselän ja pakaroiden jumeja, jotka ovat vaikuttaneet suorituksiini koko talven. Eikä vieläkään ole vaivaa voitettu...
 |
| Sprintin päätteeksi saattoi hymyillä, vaikka 1. rastin virhe harmitti |
Otsikossa lupailen suuria, joten pitänee kertoa vähän jotain siitä sprintistäkin. Sprinttikisaa varten vaihdettiin täysin kilpailumaastoa aivan lähelle Madonan keskustaa, Smeceresilsin stadionille. Sprintin oli välipäivän iltapalaverissa sanottu olevan "fast & technical", luistelu-uraa oli yli 70%, mutta se oli niin tiuhassa, että kartan kanssa sai olla hyvinkin hereillä.
Onnistuin löytämään jo edellisenä iltana oikeanlaisen fiiliksen ja nukuin sopivasti, aamulla hölkkä tuntui kevyeltä ja kisapaikalla suksitesti ja verryttely oli rentoa. Hyvä kisa tulossa! Lähtöpaikalle mennessä keskittyminen oli hyvällä mallilla ja tiesin että nyt tai ei koskaan. No, ei ihan täydellistä kisaa tullut, sillä 1. rastille tuli virhettä reilu 15 sekuntia, mikä on sprintissä paljon. En huomannut yhtä uraa ja laskin siksi väärin risteykset ja tein pienen ohiajon. Vaikka heti alkuun hiipi mieleen ajatus että "tämä oli nyt sitten tässä" niin en antanut periksi vaan jatkoin yhä menoa kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja se kyllä kannatti. Loppu sujui aivan puhtaasti ja yleisörastin kannustuksen siivittämänä onnistuin kiristämään vielä vauhtia loppua kohden. Maaliin tullessa menin kärkeen, muu ei olisi kelvannutkaan.
Loppupeleissä ei minun kärkiaika kyllä kestänyt, enkä odottanutkaan niin käyvän. Kilpakumppanit olivat kumminkin kovaa porukkaa ja 15 sekuntia virhettä on liikaa. Maailmanmestari Lauri Nenonen tuli ensimmäisenä ohi, sitten muutama muu, mukaanlukien Norjan Dag Lofthus ja Ruotsin Ulrik Nordberg. Ja kun Nordberg leimasi maalissa, vahvistui että olin kuudes, neljänteen sijaan jäin neljä sekuntia, pronssiin jäin 18 sekuntia. 15 sekuntia siis virheen vuoksi... No, suunnistus on tällaista.
Asetin pitkän jälkeen itselleni tavoitteen päästä kuuden parhaan joukkoon, eli palkinnoille. Sijoja 4-6 sanotaan plakettisijoiksi. Ja tavoite täyttyi, joten olen varsin tyytyväinen, vaikka virheet tietysti pitää vielä karsia pois. Henkilökohtaisista nuorten MM-matkoista mestaruuden haku jää ensivuodelle Venäjän kisoihin.
 |
| Sprinttisuorituksen ansiosta pääsin kerran käymään "näytillä" palkintojenjaossa. Kotiintuomisina hieman madonalaista keramiikkaa ja IOF:n diplomi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti