Henkilökohtaiset kisat takana, viimeinen koetus, viesti edessä. Suomella kaksi vahvaa joukkuetta, venäjän kovat 17-vuotiaat vastassa, Norjalla on pelissä perustasollaan vaarallinen joukko, ruotsalaiset todettu pehmeiksi tosipaikassa. Mikä siis parempi asetelma lähteä hakemaan kaksoisvoittoa MM-viestistä? Ykkösjoukkue on vakuuttava sisällöltään: kaksi maailmanmestaria, Misa ja Lauri, sekä kaksinkertainen MM-pronssimitalisti Tuomas. Kakkosjoukkueessa Aleksi, Jyri ja Santeri, jotka kaikki sijoittuvat osapuilleen 10 parhaan joukkoon.
Viestiä aloittamassa Suomella ovat Tuomas Kotro ja Aleksi Karppinen. Lähtölaukaus pamahtaa ja Kotro on heti kärjessä K-pisteellä, eikä Karppinenkaan starttaa huonoissa asetelmissa. Joukkuetoverit kannustavat aloittajia katsomon puolelta, ja kun nämä ovat kadonneet metsän siimekseen, ryhtyvät toista osuutta viemään valmistautuvat Misa Tuomala ja Santeri Aikio verryttelemään ja keskittymään tulevaan suoritukseen.
Kaikki sinisen ristin ritarit tietävät että sukset ovat huippukunnossa maailman parhaan huoltoryhmän ammattimaisten otteiden ansiosta. Ja se on helppo todeta, kun Norjan ja Suomen joukkueet saapuvat yleisörastille. Kotro luistelee ohi Jonas Bakkenin ja tekee varmaa jälkeä viimeisellä lenkillä. Aleksi Karppinen on alle minuutin perässä Kotroa.
Toiselle osuudelle starttaa ensimmäisenä Misa Tuomala, mutta Norja ei ole kuin muutaman suksen mitan takana, ja heidän kakkososuuttaan vievä Dag Lofthus oli mitaleilla edellisenä päivänä. Väliin kiilaavat myös Venäjä, Latvia, Ruotsi, Norja2, ainakin nämä, ennen kuin Karppinen kurvaa loppusuoralle ja Aikio pääsee aloittamaan takaa-ajon noin minuutin edellä hiihtävään Misa Tuomalaan nähden.
Viestin rata on keskimatkatyyppinen, jonkin verran reitinvalintaa ja koko ajan tarkkaa lukemista, herpaantumiseen ei juuri ole varaa. Aikio saavuttaa Norjan ja Ruotsin joukkueet toisella rastilla, seuraa lyhyt hetki yhteistä matkantekoa, ns. letkajenkkaa, joka kuitenkin päättyy kun Aikio tekee erin reitinvalinnan neljännelle rastille, ja jättää naapurimaat taakseen. Tämän jälkeen Suomi 2:n viesti kulkee ylhäisessä yksinäisyydessä. Kaikki sujuu hyvin, kunnes tullaan rastille 10. Pieni kartanlukuvirhe ja Aikio missaa risteyksen ja on hetken sekaisin. (Tässä vaiheessa Aikio huomaa että Misa Tuomala on enää puolen minuutin päässä, yhä yhdessä Dag Lofthusin kanssa kamppaillen. Venäjää ei näy, mutta jossain lähistöllä kulkee myös itänaapurin viesti.) Ja takaisin suunnistukseen. 11-12 väli ei ota sujuakseen. Katse ei löydä oikeita uria kartasta ja osaa tulkita niitä maastossa. Vauhti hidastuu, pieniä koukkuja syntyy. Ja kärki karkaa taas. Hiihto alkaa painaa, kun mennään pitkiä hiihtovälejä.
Yleisörastilla eroa on taas kertynyt niin, että ollaan lähtöpisteessä, paitsi että Ruotsi, Norja ja Latvia on ohitettu siihen mennessä. "Loppulenkki vain kunnialla läpi ja ratkaisu sitten Uusitalon harteille." Vielä 16-17 välillä tulee pieni virhe, sillä rastiväli pitäisi aina lukea loppuun saakka, eikä jättää puolitiehen. Välin loppu menee siksak-liikkeeksi, koska oletettuja uria ei ollutkaan olemassa. Mutta muuten viestiosuus meni hyvin. Viimeisen rastin leimaus ei suju ihan puhtaasti ja Aikio joutuu heittämään pientä piruettia, jonka jälkeen kiihdytys vaihtoalueelle, mutta missäs Uusitalo on? Jaaha, joukkueen aloitusosuus on hylätty, viesti loppui tähän. Selvä, ei tullut kaksoisvoittoa, mutta ykkösjoukkue sentään on kultamitalin kyljessä kiinni. Näitä sattuu joskus, eikä sille voi mitään, mutta olisi tietenkin kiva jos MM-kisoihin saakka ei tarvitsisi tulla hylsyjä ottamaan. Ei sitten muuta kuin lämmintä päälle ja jännittämään, miten käy ankkuriosuudella Lauri Nenosen, Joergen Madslienin, sekä venäjän ankkurin välisessä mittelössä.
Yleisörastille tulee pieni mutta sisukas, siniasuinen mies. Päälle päin näkee että jossain tuntuu, mutta mestaruus on tulossa ja puristusta löytyy. Etumatkaa on paljon; Venäjä ja Norja ovat pummanneet ja Suomi on karussa. Jännitys tiivistyy. Ja ilo on ylimmillään kun viimeiselle rastille syöksähtää Trimtexin sininen trikooasu, eikä Venäjää tai Norjaa näy. Suomen kivikova joukkue ottaa vestin MM-kultaa nuorten MM-kisoista Latvian Madonassa 2013, ja vielä kerran saadaan kuulla Maamme-laulu ennen kotimatkaa.
Hyvä Suomi!!
Viestin jälkeen edessä ei olekaan muuta kuin banketti ja kotimatka, joita joskus tituleerataan kisaviikon päämatkoiksi...
Mutta kyllä se hylsy jäi koko kakkosjoukkuetta kaivelemaan, ja varsinkin Jyriä, joka ei päässyt ollenkaan haastamaan itseään ja muita ankkuriosuudelle. Harmin paikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti