Ylihuippu viikonloppu

Viime viikonloppu oli monin tavoin hyvä, tai vaasalaisittain ylihyvä. Siihen kuului niin urheilullisesti kuin muutenkin hyviä juttuja, jos kohta ei ikinä mitään niin hyvää ettei sentään jotain huonoakin! 

Ja miksi tämä viikonloppu oli niin hyvä, että se kannattaa erikseen mainita täällä blogissa? Niin, en tiedä kannattaisiko, mutta viimeksi kun jätin mainitsematta vastaavan, siitä tuli pitkä liuta teräviä kysymyksiä, jotka antoivat ymmärtää että olisi ollut syytä jotain kirjoittaa. Muistakaa muutkin bloggaajat sitten varmistaa asia omissa, vastaavissa tapauksissanne. Nimittäin otin perjantaina vapaata koulusta (mikä sinänsä on ihan tavallista urheilumenojen vuoksi, eikä siinä mitään ihmeellistä), ja hyppäsin Oulua kohti vievään bussiin, päämääränä kuitenkin eteläisempi rannikon osa; Vaasa! Ja siellä siis odotti maailman paras treeniseura; ihastuttava, hymyilevä Ella, josta olen jo jonkin aikaa saanut käyttää titteliä tyttöystävä. Hyvä syy siis, istua bussissa kolme tuntia ja sitten junassa viisi tuntia... mennen tullen. Niin, ne tiukat kysymykset siis esitti juuri tämä kyseinen kaunotar, joka on onnistunut valloittanut minut, ja toisinpäin. Tai ainakin oletan että myös toisinpäin...

Viikonlopun juju oli oikeastaan ottaa hetkeksi vähän etäisyyttä jatkuvaan harjoitteluun ja varsinkin kouluun, vaikka tietysti jotain liikuntaa aina pitää harrastaa. Ja sitä tulikin ihan hyvin. Mutta saatoin hyvällä omalla tunnolla istua olohuoneen sohvalle ja katsoa pari elokuvaa, kaikin puolin vähän hemmotella itseäni ja siinä sivussa jotakuta muuta, sekä herkutella erityisellä suklaakakulla, johon Ella on minut tutustuttanut. Nam! Kiitos ylihuipusta viikonlopusta!... ja siitä suklaakakusta myös!

Urheilullisesti asiaan liittyi eräs huono puoli: matka tuppaa jumittamaan. Sen lisäksi vielä pitkästä aikaa tein tunnin mittaisen jalkalenkin, sprinttikartan kanssa Vaasan keskustassa (minun käsitykseni kaupunkiin tutustumisesta!), eivätkä jalat olleet moiseen tottuneet. Tavallisesti juoksulenkkini jäävät talviaikaan sinne puolen tunnin tietämiin, mikä ei tosin ole ihan hyvä juttu. Seurasi tietenkin tiettyä jomotusta reisissä ja lauantain vk-treenissä (30 minuuttia vk-hiihtoa Vöyrin laduilla) ei ollut kulku ihan huippua, vaikka vauhdin ei tietysti kuulunutkaan olla mitenkään kilpailunomaista. Mutta siis olo ei ollut herkkä. Sunnuntaina kuitenkin taas oli parempi, kun lauantain treenailut hieman avasivat kehoa. 

Urheilullinen ylihyvä uutinen tuli lauantaina: suunnistusliitto julkaisi MM-valinnat ja joukkuepaikka virallisesti varmistui. Jee! Latviaan lähtö siis edessä 10.2.2013 Helsingistä laivalla.

No niin, sunnuntaina piti minun myös tuleman takaisin kotiin. Kaikki hyvä loppuu aina vähän liian aikaisin, eikö? No, paluumatkahan olikin sitten seikkailua se. Siinä missä tulomatka Vaasaan sujui kuin rasvattu, ei poislähtö ollut mitään sinne päinkään. Muutamien sattumien seurauksena meinasin myöhästyä jo ensimmäisestä junasta Vaasasta Seinäjoelle, ja "heiheit" jäivät sanalla sanoen lyhyiksi, kun piti loikata käytännöllisesti katsoen liikkuvaan junaan. Ei se vielä riittänyt! Seinäjoella Helsingistä Rovaniemelle menevä InterCity oli (yllätys-yllätys) MYÖHÄSSÄ! No, mitä voi odottaa VR:ltä... Vartoillaan Rauhassa. Ja myöhässä muutenkin ollut juna teki vielä ylimääräisen hätäjarrutuksen, kuka lie saanut pikku hiprakassa päähänsä kokeilla vähän junan jarrutustehoa. Kun sitten tulin Ouluun, olisi bussin Kuusamoon pitänyt aikataulun mukaan lähteä jo pari minuuttia sitten, mutta onneksi bussikuskit ovat selvillä VR:n aikataulujen paikkansapitävyydestä. Joten siis ehdin kuin ehdinkin bussiin ja olin kotona vielä sunnuntain puolella. Tällaiselle juniin tottumattomalle kuusamolaiselle kuitenkin tuollaiset ylimääräiset kiirehtimiset ovat epätervetulleita. Meillä kun rautatie on ollut viimeksi vuonna 1944 ja saksalaiset kasasivat kiskot tarkoin pois lähtiessään (eikä minulle jostain syystä ehtinyt niistä kertyä kokemusta ja hyötyä). Olisivat jättäneet paikalleen vanhalle asevelikansalle!

Kaikkineen siis viikonloppu oli minulle itselleni mahtava, maisemanvaihto tuli tarpeeseen, pääsin MM-kisoihin ja sain muutaman kauan kaivatun halauksen. Saa nähdä kuinka kauan seuraavia pitää sitten odotella...

Tämä kuva on nyt siltä ajalta, josta en kirjoittanut ja josta olisi kuulemma pitänyt kirjoittaa.
Kuusamossa Pienen Karhunkierroksen maastoissa pitkällä vaelluslenkillä.