Ratamestari Aikio

Rastivälien piirtelyä, karttojen tulostusta, lähtölistakaaosta ja valvottuja öitä. Sellaista oli viime viikon loppupuoli kun suunnittelin viikonlopun KEV-hisun ratoja ja lähtökaavioita.

Henkilökohtaisesti otin homman aika vakavasti. Kisat olivat nuorten MM- ja EM kisojen katsastukset ja halusin tehdä sellaiset kisat joista itse nautin: pelkällä hiihtovauhdilla ei voiteta! Siinä ilmeisesti onnistuin, whatsapp-ryhmäkeskustelussa lähes jokainen nuorten talenttiryhmän maajoukkuehisuttaja on manannut jotain virhettä, eli haastetta on ollut. Palaute oli pääasiassa positiivista ja uskon voivani nyt rentoutua hyvillä mielin ja viettää muutaman päivän ilman ensimmäistäkään karttaa. 

Se mikä Tolpanniemestä tekee ratamestarille alueena haastavan, on sen pieni koko ja ennenkaikkea lähes olemattomat korkeuserot. Toisaalta kuusimetsä ja ojitetut suot tarjoavat mahdollisuuden tehdä tiheä uraverkosto ilman että aivan joka väliin syntyy oikoja (vaikka veteraanit niitä yleensä saavat väkisinkin muutaman aikaan), ja avoimien alueiden kiertäminen luo vaihtelua suunnistuksen rytmiin. Joillakin radoilla tarjosin myös pidemmän välin kiertoreittiä vasemmalta, aivan kartan eteläreunassa kulkeneen tien kautta. Pisteuraa myöten kulkenut suorempi reitti oli ennakkoajatukseni mukaan hitaampi, mutta ilmeisesti ura oli kovettunut ja suuren hiihtäjämäärän myötä myös hieman parantunut laadullisesti. En tiedä kumpi oli lopulta parempi ratkaisu.

Lähtöjä miettiessä haastetta tuli karttojen jaon vuoksi. Katsastussarjoissa urheilijan piti nimittäin saada kartta vasta 15 sekuntia ennen lähtöä. Sunnuntaina hommaan tuli vielä lisähaastetta kun käytin perhoslenkkejä ja nipussa oli kahdenlaisia karttoja. Muutamien tuntien pohdinnan ja suunnittelun jälkeen saatiin aikaan menetelmä, joka osoittautui toimivaksi. Kaikki kiersivät oikean radan ja lähtivät ajallaan. Yhdesti kartta meinasi unohtua, anteeksi Tuomas!

Onneksi minun ei tarvinnut ihan yksin hoitaa hommia. Uraston suunnittelu ja ajo olivat pitkälti isän vastuulla (kelkalla ratsastivat myös Seppo ja Jouko) ja karttojen ja ratojen kanssa apuna olivat Tapio Tahkolan ja Pasi Jokelaisen kokemus. Äiti oli mukana lähtöhommia ideoimassa, valvoja Timo neuvoi ja valvoi ja otti lopulta ohjat lähtökaavion tekemisessä. Käytännön maastotöissä avustamisesta kiitokset Paavolle ja Teemulle, ja erityiskiitos Ellalle, joka oli mukana rauhoittelemassa stressaantunutta poikaystävää ja merkitsemässä rasteja maastoon illan jo aikoja pimennyttyä.

Luminen Tolpanniemi

Metsäsuksilla rasteja merkkaamassa kirpakassa pakkaskelissä

Pisteuria tekemässä

Ja iltahan siinä kerkesi tulla ennen kuin talkoista kotiin pääsi

Hirvittää ajatellakin, että kuulemma pitäisi parin viikon päästä järjestää vielä aikuisten EM-katsastus... Siksi en julkaise karttaa vielä tässä vaiheessa, niin ainakaan minä en ole vuotanut infoa maastosta katsastaville urheilijoille. Taidan kyllä osallistua silloin harjoitusmielessä itse kisaan, enkä tyrkyttäydy ratamestariksi.