Monipuolista hisua 2013-14

Hiihtosuunnistus vaikuttaa olevan itsessään hyvin monimuotoinen laji. Vauhdikkuutensa ja omanlaisen suunnistusperiaatteensa ansiosta laji saa uusia elementtejä pieniäkin tekijöitä muuttamalla. Tänä vuonna tärkeään rooliin vaikuttaa nousevan lumitilanne. Kisoja on jo peruttu harmillisen  lumenpuutteen vuoksi ja järjestetty hyvin pienellä lumimäärällä. Vastapainoksi kotiurastolla on lunta vaikka muille jakaa ja tänäänkin satelee lisää. Nähtäväksi jää, millaisissa olosuhteissa talven tärkeimmät kisat käydään.

Lumimäärä vaikuttaa hisussa urien laatuun ja määrään, mutta lisäksi suunnistajan ratkaisuihin suorituksen aikana. Sillä, onko lunta toista metriä vai toistakymmentä senttiä, on yleensä merkitystä kysymyksissä kuten: oikoakko vai kiertääkkö tai ottaakko baana vai kapea ura. Pehmeässä umpihangessa aikaa helposti tuhraantuu, mutta liian pitkä kiertokin saattaa kostautua.

Tänä vuonna on koettu kisoissa kahdenlaista ääripäätä. Ylläksen maailmancupissa lumipeite oli varsin paksu ja oikoja syntyi hyvin vähän. Viime viikonloppuna Torniossa käyty maaottelu- ja maailmancupkatsastus puolestaan oli oikeaa oikojuhlaa. Kisoihin piti lähteä täysin eri tyyppisillä mentaliteeteilla. Myös pakkastilanne saattaa värittää suoritusta omalla tasollaan, sillä hisun pakkasraja on vasta -20 astetta. Ylläksellä siitä saatiin hyytäviä muistoja varsinkin sprintissä.

Olosuhteiden lisäksi pieni, mutta merkittävä lajin luonteeseen vaikuttava tekijä on leimausjärjestelmä. Suomessa on kahtena viime talvena alettu tottua emiTag- eli touchfree-leimaukseen. Se mahdollistaa rastilla käymisen pysähtymättä ja jouhevoittaa varsinkin yhteislähtökisoissa toimintaa rastilla. Torniossa palasimme kuitenkin 'muinaisiin' aikoihin kun käytössä oli tavallinen emit-leimaus, jota Suomessa kesällä käytetään. Rastitoiminta oli hieman kömpelöä kun yhtäkkiä pitikin pysähtyä ja sovitella korttia leimasinyksikköön. 

MM-kisoissa helmikuussa (lumitilannetta odotetaan jännityksellä...) puolestaan käytössä on Sport Ident -järjestelmä, jossa sullotaan sormen päähän kiinnitettävää tikkua leimasinyksikössä olevaan reikään (Mielikuvaa voi sitten jokainen kehitellä itsekseen). Joskus harvoin leimausjärjestelmä vaikuttaa jopa reitinvalintaan, kun mietitään hidastaako rastilla kääntyminen kisasuoritusta; Touchfreetä käytettäessä kun ei ole pakko edes mainittavasti hiljentää vauhtia, paitsi jos sukset on rastilla heitettävä ympäri.

Kausi on siis lähtenyt käyntiin monipuolisissa merkeissä niin olosuhteiden kuin välineidenkin suhteen. Ensi viikolla edessä on Norjassa käytävä nuorten maaottelu, johon itse pääsen nyt kolmatta kertaa osallistumaan. Vuosi sitten kisattiin Suomessa Joutsenossa, josta viime viikonlopun katsastuskisa siirrettiin Tornioon yllättäen lumettomuuden vuoksi. Tuolloin Suomen joukkue oli paras ja saimme vuodeksi haltuumme kultaisen karttatelineen. Nyt tuosta parhaan junioritiimin symbolista kamppaillaan Hamarissa 90 kilometriä Oslosta pohjoista kohti, toivottavasti hieman lumisemmassa maastossa kuin se, jossa kisoihin katsastettiin.

Norjaan lähtee joukkue Suomen valiourheilijoita:

W18 - Liisa Nenonen, Noora Räisänen, Juliaana Näsi

M18 - Samuli Schroderus, Eevert Toivonen, Sampo Hyppölä

W20 - Sanna Pusa, Suvi Oikarainen, Mirka Suutari

M20 - Misa Tuomala, Jyri Uusitalo, ja allekirjoittanut Santeri Aikio

Tsemppiä meille kaikille harjoitteluun ja terveenä pysymiseen. Olipa vastassa mikä hyvänsä leimausjärjestelmä, lumitilanne ja lämpötila, puolikuntoisena tai tautivuoteen pohjalta kisaa ei voiteta.