Kylläpä minä olen hetkellisten tuntemusten vietävissä! Espoossa käyty reissu oli jo hauska kokemus sinänsä, kun tuli niinsanotusti äkkkilähdöllä mentyä, mutta nyt alkaa jo mopo karata käsistä. Eilen kävin painavan keskustelun Severin kanssa kevään suunnistuskisojen merkityksestä, ja sen päätteeksi huomasin istuvani koneella näpsimässä IRMA-palveluun ilmoittautumisia Paimion Finspringille, sekä itselleni että Severille. Niin että taas sitä mennään!
Asian järjettömyyttä lisää se, ettei meillä ole viestijoukkuetta sunnuntain kisaan, vaan tarkoitus olisi taas tulla takaisin heti välittömästi. Eli reissu pähkinän kuoressa: perjantaina jotenkin Turkuun (ehkä yöjunalla), ja Paimioon lauantaiksi kisaamaan, minkä jälkeen mahdollisimman nopeasti takaisin Kuusamoon. Yli tuhannen kilometrin matkustaminen yhden startin takia. Niin että kuulkaas te etelän ihmiset! Miksi silloin harvoin kun Pohjois-Suomessa järjestetään isompia suunnistuskisoja, osanottajamäärät läsähtävät huomattavasti? Ne, jotka jäävät pois, ovat sieltä etelästä. Jos teiltä kysytään, niin matka "sinne pohjoiseen" on liian pitkä. Ja silti se on aivan samanmittainen teille kuin meille on matka "sinne etelään", eikä meillä juuri puntaroida osanottamista vaikkapa Turun seudulla käytäviin SM-kisoihin. Osallistuminen on itsestäänselvyys! Toivottavasti Pudasjärvellä syksyllä järjestettävät SM-pitkät eivät ole liian kaukana! Samaa kyllä toivon Fin5:stä kesällä 2014, kun se on täällä Kuusamossa. Ainakin seurassa on kovat odotukset osanottajamääristä, suorastaan pelottavan kovat. Olisi ihan terveellistä (pohjoisen seurojen talouden kannalta ainakin), jos tällaista kisahulluutta esiintyisi myös etelän suunnistajissa.
Oli miten oli, meille Etelä-Suomen kisareissut tulevat pysymään ohjelmassa, vaikkakin ehkä minun pitää omalla kohdallani alkaa järkeistää tätä reissaamista. Jos kolmas viikonloppu putkeen vain mennään eikä meinata, niin ehkä on syytä miettiä homman kannattavuutta. Päälaji on kumminkin hiihtosuunnistus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti