Olen tässä puuhaillut monenlaisten asioiden kimpussa, enkä siksi ole päässyt kunnolla tietokoneen ääreen bloggaamaan. Viimeksi taivastelin sitä, miten olen hulluuksissani kiertämässä kaikki mahdolliset kevään suunnistuskisat (niin kaukana kuin mahdollista Suomen rajojen sisällä) ja reissaamassa koko ajan. Nyt voin todeta että siitä oli varmaan hyötyä, sillä Jukolan viesti on kiikarissa ja siihen olen tänäänkin miettinyt KEV:n 1. joukkueen juoksujärjestysten variaatioita. Mutta mitä ne asiat ovat, joihin olen niin kovasti saanut aikaa uppoamaan?
Ensinnäkin koulu, jossa olen saanut huomata päätyneeni äidinkielen kurssille, jonka opettaja tettää aika hyvän kokoisen nipun tehtäviä, ja esseet teetetään kahteen kertaan! Ensin otetaan vastaan palaute ensimmäisestä yrityksestä ja sitten kirjoitetaan sama uudestaan mutta paremmin. Kunnon prosessikirjoittamista siis, ja se on ihan hyvä. Muuten koulu ei minua nyt paljon työllistäkään, jaksossa kolme kurssia on kokonaissaldo, mutta uskonnossakin täytyy kirjoittaa oppimispäiväkirjaa ja historian itsenäisessä esseitä vino pino. Niin että olen kirjoitellut nyt kaikkea muuta kuin blogia väsymiseen saakka.
Toisekseen olen fiilistellyt harjoittelun suhteen. Nyt tosin fiilistelyn aika alkaa loppua ja olisi käsillä se hetki kun tartutaan taas työntekoon rautaisella otteella. Ohjaaja toiminnasta vain puuttuu vielä toistaiseksi, kun valmentaja on haussa. Joka tapauksessa tarkoitus olisi nyt laittaa mylly pyörimään ensin kesäsuunnistushommilla, ja kesäkuussa alkaa sitten todellinen lajiharjoittelu. Tänään tosin on lihashuollon paikka ja hieronta. Ensi viikolla mennään Jämsään ja Tampereelle suunnistamaan, tähtäimessä Jukola-harjoitukset. Niin joo, ja tulivathan myös nuorten maajoukkevalinnat ensi kaudelle julki tässä välissä. Ryhmässä ollaan!
Harjoittelua olen hommaillut jossain määrin kotioloissakin myös ylimenokauden aikana. Juoksentelu on kuulunut enenevissä määrin intresseihin, ja toivon että vauhtia löytyy sitten kun Jämsässä startataan suunnistusyöhön. Viime viikolla urheilu oli erinomaisen nautinnollista; seura oli vaihteeksi kohdallaan kun Ella jaksoi matkustaa Kuusamoon saakka vierailulle. Yhdessä tehtiin juoksulenkkiä, kuntopiiriä ja jopa sprinttisuunnistusvetoja keskustassa.
 |
| Iloisena Kuusamon keväisessä Kuusamon lukion pihapiirissä! Koululla on sellainen vaikutus että aina hymyilyttää! Vai mistä lie johtuu... |
 |
| Lukion pihapiiri tarjosi hyvän sprinttitreenin. Kartan tulostuksessa sattui pieni virhe K-pisteen suhteen... |
 |
| Severi oli mukana sprinttivedoissa. Analysointi on tietysti tärkeä osa treeniä. |
Ellan vierailu loppui perjantaina, jolloin noustiin Oulussa yöjunaan. Me: minä, Ella ja Severi, lähdimme Paimioon FinnSpring-suunnistuskisoihin, tapahtumaan joka on suurin kevään suunnistuskisa Suomessa. VR tarjosi hyvin... vaihtelevat unet kisaa edeltävänä yönä. Perillä oli Ellan perhe isää lukuunottamatta vastassa, ja Turun rautatieasemalta Paimioon päästiin autokyydillä. Sitten ei kun suunnistamaan! Minulla matka oli 11km, etukäteen jo tuumin että eipä ole tullut niin pitkiä juoksulenkkejä kovin montaa tehtyä, ja sen kyllä huomasi! Suunnistus sujui kohtalaisesti niin kauan kuin sain mennä yksin, mutta jossain vaiheessa joko juoksee itsensä hapoille tai sitten vain kovemmat tulevat takaa kiinni ja alkaa joukossa hermoilu. Pummailin radan aikana viitisentoista minuuttia, ja jokainen koukku harmittaa vieläkin, vaikka kisoista on viikko aikaa. Juoksu... No niin, ei siitä sen enempää. Pitää miettiä, mitä tässä tekisi ennen isoja kisoja.
 |
| Kisan jälkeen siinä määrin väsynyt, että meni hetki tajuta kartan olevan HIEMAN väärin päin radan selittämisvaiheessa |
 |
| Rinkkaa raahaten ryhti kumarassa kohti autoa. Väsytti... |
No, etelän reissu aurinkoon virkisti mieltä, ja kotiutumistakin onnistuimme viivyttämään mukavasti ajamalla Vaasan kautta, ja yöpymällä Nurmien "kotihotellissa" (käsittääkseni ei kuitenkaan ole avoin kaikille ohikulkijoille. Tämä majoitus saatiin suhteilla). Kotopuoleen tultiin junalla. Tai no, eihän junalla pääse kolmeasataa kilometriä lähemmäs Kuusamoa, mutta siis Vaasasta junailimme itsemme Ouluun ja Oulussa odotti oma tuttu Kia, jonka rattiin sain istahtaa. Kotona omaan sänkyyn pääsi jo huomattavan aikaisessa vaiheessa, koska kotiovi kävi jo ennen yhdeksää. Mitä luksusta!
Sitten on ollut tavallinen viikko Kuusamossa ilman Ellaa. Tai ei ihan tavallinen, olihan se vappu tässä välissä. Itse pysyttelin kotioloissa, vaikka kovasti yrittivät houkutella ties minne riekkumaan. Koululla tiistaina yritimme oppilaskunnassa virittää vähän vapputunnelmaa, mutta lukiolaiset ovat aika tylsän puoleinen rotu varsinkin nyt, kun ikäluokasta -94 on jäljellä vain muutama "luuseri" (joihi itse lukeudun), joka käy opintonsa neljään vuoteen. Opettajissa oli onneksi muutama, jolta löytyi vappumieltä!!
 |
| Lisää kuvateksti |
 |
Onneksi rehtori Jyrkillä oli vappumieltä jopa tylsiä lukiolaisia kohtaan ja hän julisti että samme lähteä tuntia aiemmin kotiin.
Ja nyt kohti hierontaa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti