Espoon reissu ja eSprintti

Pikavisiitti etelään on takanapäin. Lensin siis perjantaina myöhään illalla Kuusamosta Helsinkiin Finnairin koneella, joka sitten vastoin odotuksia olikin ihan kunnon pikku Airbus, eikä mikään potkurin rääpäle. Helsinki-Vantaalla oli vastassa pikkuveljeni Severin kummitäti, jonka perheen hoteisiin syöksähdin loisimaan pariksi yöksi. perillä olin yöllä, kello taisi olla puoli yksi kun sammutin valon ja löin pääni tyynyyn. 

Seuraavana aamuna heräsin syömään aamiaisen valmiista pöydästä ja sitten pakkailin vähät tavarani lainareppuun, ja pääsin ihan autokyydillä Kivenlahdessa sijainneen kisakeskuksen ytimeen. Koska sprintit suunnistetaan nykyään lähes yksinomaan kaupunkimaisemissa, mielellään vielä mahdollisimman ydinkeskustassa, oli nytkin kilpailukeskus varsin ahdas. Numerolaput löytyivät yhdestä rivistä, vessoiksi oli raahattu kymmenkunta bajamajaa koulun nurkan taakse ja maalialue oli ihan omalla osastollaan kadun toisella puolen pienen rantapuiston puolella. Tiivis oli tunnelma, hyvä kun sai reppunsa johonkin rakoon ahdettua, niin että pääsi verryttelemään. Mutta suunnistajien kesken aina tilaa löytyy, ja niin nytkin. 

Ennen starttia kerkesin vielä löytää ihmisjoukosta sen yhden jota etsin... kuka se olisi voinut olla? Vinkki:  asuu Vaasassa ja on tyttö... niin, Ella-kullan. Niin että tsemppipusu ei mennyt sitten sivusuun, ja kyllä juoksu kulkikin ihan kohtuullisen hyvin kun se viimeinen piippaus sitten 11:04 kuului ja sain ottaa kartan sankosta. Paha vain, että silmäni eivät olleet ihan mukana toisella rastivälillä ja pieni mutta olennainen karttainformaatio jäi lukematta. Koukkasin sitten kakkosta varmaan minuutin edestä, enkä ole reitinvalinnastakaan ihan varma. Toisen kerran kosahti tosissaan 8-9-välillä, kun hilputtelin vähän matkaa kiellettyä aluetta pitkin. En siitä mitään hyötynyt, hävisin oikeastaan kymmenkunta sekuntia, ehkä viisitoistakin sen takia, mutta sääntökirjan mukaan siitä kuuluisi osakseni säälimätön hylsy. Itse olisin kyllä piirtänyt kartan vähän toisella tapaa, niin uskon etten olisi ihan samaan sortunut, mutta turha sitä on selitellä. Toiseksi viimeisellä rastilla alitajuntani kai sanoi että nyt pitää päästä tv-kameran eteen, koska vaikka leimasin jo oikealla rastilla, jokin vaisto veti vielä yhden leimauksen verran liikaa oikealle ja käväisin mutkin huippuliigan rastilla. Onneksi eivät olleet sitä laittaneet iltapäivän tv-lähetykseen! Kolmella selvällä virheellä se siis meni, mutta ehkä tein myös joitain muita reitinvalintakoukkuja. En oikein osaa sanoa, mikä olisi ollut se optimireitti. Nyt on kuitenkin kisakausi avattu.

Iltapäivällä pääsin vielä juoksemaan saman radan uusiksi, tällä kertaa virheet korjaten, sillä Ella avuliaasti ajeli minua kyyditen muutaman ajon samalla kun kulki itse leirillä olleen maajoukkueen vanavedessä. Niin että pääsin ottamaan revanssin kaupunkimaastosta, joka melkein kukisti minut. 

Tänä aamuna sitten lensin jo takaisin, kone lähti Helsingistä 7:20, ja kotona olin reilun tunnin myöhemmin. Yritin jopa käydä hangilla hiihtämässä, mutta pahimmoilleen oli aurinko jo ehtinyt lämmittää keliä, ja lujan näköinen hanki petti kymmenen metrin jälkeen. Ehkä huomenna olisi kovempi hanki ja pääsisin aiemmin suksimaan... Tai no, katsotaan nyt.

Kolme tekstissä mainittua virhettä on piirretty yllä olevaan kuvaan oranssilla värillä.