Viimeinen mahdollisuus!

Tämän viikolopun aikana se loppuu! Siis hisukausi, ei ura sentään! Tänään alkoivat Lapin lumirastit 2013, sprinttikisalla Kemin Kallinkankaalla, ja jatkuvat huomisen ja ylihuomisen ajan Tornion puolella. Huomenna on myös SM-kisa, erikoispitkä yhteislähtökisa, ja minulle viimeinen mahdollisuus lunastaa tästä kaudesta onnistunut SM-startti. Kisaamaan lähti myös 10-vuotta pian täyttävä pikkuveljeni Valtteri, 12-vuotaiden sarjaan kokemuksia hankkimaan.

Veljekset valmiina lähtöön

Sprintti sujui suunnistuksellisesti mainiosti, sillä virheitä ei tullut. No, yksi ohiajo, ehkä kymmenen sekunnin koukku, mutta sitä ei melkein lasketa. Sen sijaan fyysiseen vireeseen voisi vielä vähän saada potkua. Viikko sitten yhteiskuntaopin ylioppilaskokeen (joka muuten alustavasti arvioituna lähti laudaturin arvoisena YTL:n sensorin käsiin!) jälkeen lähdin käymään kevyellä iltahölkällä, tarkoituksena virkistää mieltä viikonlopun kovia harjoituksia varten. No, kevyt iltahölkää vaivutti minut syviin ajatuksiin ja kun vailkaisin kelloa, oli juoksulenkki venynyt puoleentoista tuntiin. Aika raju siirtyminen suksilta lenkkitossuille, ja seuraavana päivänä se reisissä tuntui. Toisaalta tietysti hyvällä mallilla jos lenkkeily luistaa niin mukavasti ettei ollenkaan hoksaa ajan kulua. Ongelma on siinä että se tuntuu reisissä yhä! Viikonloppuna tein pienet tehot vielä juoksun päälle. Sunnuntaina sivakoin perinteisellä tyylillä Valkeisenvaaran kilpaladuilla samoja kolmen minuutin vetoja kuin ennen SM-keskariakin, tällä kertaa vain muutaman enemmän. Viime viikko kuluikin sitten palautuessa rajusta viikonlopusta, pieniä verryttelylenkkejä ja aerobiselta kynnykseltä vk:lle pieni reippaampi veto eilen.

Mikäs on aurinkoisessa säässä hiihdellessä

Niin että tällaisissa asetelmissa ollaan nyt. Päivän suoritus kuitenkin oli siinä mielessä rohkaiseva, että vaikka jo ensimmäiselle rastille mennessä reidet puskivat happoa, niin suunnistus pysyi hallussa alusta loppuun. Huomenna pitää myös hallita ennenkaikkea oma pää heti alusta saakka, ja jättää ne tyypilliset yhteislähdön alkuhässäkät tekemättä. Kuusamo otti tänään kaksoisvoiton järjestyksellä minä ensin ja sitten Teemu, jos sama meno huomenna jatkuisi niin suunta olisi vallan mainio! Tälle iltaa vielä pientä verryttely hölkynkölkkyä, venyttelyä ja vanuttelua, niin kyllä se siitä lähtee.

Ja kaksoisvoiton kunniaksi on helppo hymyillä, mutta molemmilla kyllä katse on huomisessa,
joka on päämatka tänä viikonloppuna...