Viime viikonlopun reissu Alajärvelle ja Lehtimäelle meni alavireisesti suunnistuksen kannalta katsottuna. SM-keskimatkalle lähdettiin mitalijahtiin, mutta tyytyminen oli viidenteen sijaan. Vauhti kyllä oli kärkiluokkaa, vaan ei se auta jos pää pettää. Herpaannuin keskimatkan kuudennella rastivälillä ja käännyin isojen luistelu-urien risteyksestä väärin. Sen lisäksi hiihdin vielä huonoa reitinvalintaa välin lopun ja hävisin puolitoista minuuttia. Taisimpa olla välin hitain menijä... Ja mitä seuraa kun yrittää luukuttaa puolentoista minuutin eroa kiinni paniikinomaisessa tilassa hiihtäen? Tietenkin järjettömät hapot, väsähtäminen ja lisää virheitä. Ei tarvinnut odottaa kuin seuraavalla rastivälille, kun jo otin väärän reitinvalinnan ja olin sitten ihan hukassa erään oikouran kanssa sekoiltuani. Ja taas meni minuutti hukkaan. Se oli siinä! Maalissa kolmanneksi, ja sitten takaa lähteneet Tuomas ja Misa tulivat ohi. Ja hyvä niin, sillä jos pojat olisivat vielä siinä tilanteessa minulle hävinneet, olisi koko nuorten MM-joukkue pian voitu manata osaamattomana harrastelijalaumana syvimpään häpeänurkkaan! Parempi kun vetäydyn sinne toviksi itse ja ponnistan sitten takaisin omalle tasolleni.
Ei se mitalittomuus niinkään harmita, vaan se että tekee virheitä! Olisi mukava kun saisi suunnistuksen sujumaan ja suksen syönnilleen samaan aikaan. Nauttimisen takia tätä lajia harrastetaan. Kun suunnistus sujuu ja hiihto on kevyttä, suoritus on nautinnollinen elämys, jota palaa mielellään muistelemaan jälkikäteenkin. Kyllä keskinkertaisella suorituksellakin on mitaleille päästy, mutta ei se silloin tunnu yhtä mukavalta.
Vaan olipa SM-kisoissa jotain kuusamolaisittain positiivistakin! Teemu, tuo hurja haastajaryhmän karpaasi vuosimallia -93 pääsi vihdoin mitalikantaan! Kaverin pronssi kyllä hälvensi oman harmituksen hyväksi toviksi. Hyvä homma Teemu!
Sunnuntaina kisattiin Lumitoukola, siinä meillä oli joukkue Viertolan "puulaakisarjassa". Tarvittaisiin pari hisumiestä lisää niin päästäisiin ihan miesten Toukolaan. Eli kuulkaa kuusamolaiset potentiaaliset hiihtosuunnistajat: kaksi miestä otetaan ensi talvena mukaan joukkueeseen, edellytyksenä se että omistaa sukset. Tai no, jos ei löydy niitäkään niin lainaamista voidaan miettiä... Viertolassa olimme sijalla kolme. Voiton vei kohtuullisen ylivoimaisesti Swedish Warheroes, joukkue jossa ei ollut tosin yhtään ruotsalaista saati sitten sotasankaria. Suomen maajoukkueen päävalmentaja Eivind Tonna (NOR), Lars Hol Moholdt (NOR) ja ... Kukas se kolmas olikaan? Joku venäläinen, en muista enää, enkä nyt jaksa tarkistaa.
Viikolla on kuitenkin toiset karkelot kotopuolessa, ihan valtakunnalliset "isot kisat", kuten Kuusamon Lukion matematiikan opettaja Osmo Pohjola tituleerasi tapahtuman. Yleisesti puhutaan enemmän ylioppilaskirjoituksista. Koska olen luonteeltani sellainen, etten opiskelujakaan ihan läskiksi halua heittää, vaikuttaa koeruljanssi harjoitteluun tällä viikolla. Pitkä matematiikka kirjoitettiin tänään. En enää tiedä pitäisikö olla tyytyväinen vai ei, mutta väliäkö hällä? Paperit on palautettu kello 14:45 ja sinne meni, tuloksia on turha odotella ennen toukokuuta ja se on sitten sen ajan murhe. Perjantaina kirjoitan kuitenkin vielä yhteiskuntaopin, joten siihen täytyy koettaa vähän virittäytyä.
Puolentoista viikon päästä kisattavat SM-erikoispitkät ovat kuitenkin kevään päätavoite.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti