Erikoispitkä

Siinä se nyt oli. Viimeinen SM-kisa, erikoispitkä (ja myös erikoistasainen maastoltaan) on takana. Ei tullut kultaa siitä, pronssiin oli tyytyminen, mutta se oli päivän kunto ja pulinat pois. Ei ollut paljon parempaan varaa. Misa tuli lopussa ohi ja loppusuoralla en pystynyt vastaamaan. Jyri taas oli ihan omaa luokkaansa. Taistelupronssi siis. Kisan luonne oli minulle vähän tympeä, tasaista ja pitkiä hiihtovälejä. Olen joskus aiemmin valittanut selkääni, ja se on aina juuri näiden pitkien tasamaan hiihtojen ongelma. Meren jäällä vastatuuleen hiihtäminen osoittautui minulle akilleen kantapääksi, ja sellaisella pätkällä Misa minut ajoi käytännössä kiinni.

Alun suma hellitti vasta pitkän hiihtelyn jälkeen

Kisa lähti heti alusta saakka vähän tökkien, ihan kirjaimellisesti. Lähtöhetkellä oli pääsarjan karttojen kanssa vielä jotain ongelmaa ja kun takarivi lähti työntämään, eturivi ei liikkunut... No, pahoilta kolareilta vältyttiin mutta tilanne oli koominen. Minuutin kuluttua startattiin sitten oikeasti ja meidän 20-pojat oli laitettu takariviin. Siinä sai hissutella vähän K-pisteen ohi ennen kuin alkoi ladulle sopia kunnolla hiihtämään. Kartanvaihdot oli tehty odottamattomalla tavalla. Ensimmäinen kartanvaihto oli maastossa ja siellä pyöritettiin hajontalenkit, heti aluksi näin ettei nyt ole suksessa sellainen syönti kuin vuosi sitten oli Ritavalkealla. Jyri, jolla oli ensin pidempi hajonta, selvitti sen samaa vauhtia kuin minä lyhemmän omani, ja näin ollen mies oli karussa kun hajonnat saatiin pois päiväjärjestyksestä. 

Teemu oli tasaisesti neljäntenä, jo toisessa kartanvaihdossa

Toinen kartanvaihto oli kisakeskuksen tuntumassa. Siinä kohtaa olisi ehkä voinut pelata yhden kortin paremmin ja vaihtaa sukset, mutta enpä tuota tehnyt vaan jatkoin matkaa samoilla kapuloilla. Luisto oli ihan hyvä, mutta 30 kilometriä syö voiteita. Geelin kuitenkin otin. Kartanvaihdon jälkeen oli juuri niiden pitkien hiihtovälien vuoro, kun mentiin merellä milloin moottorikelkalla ajettuja huvireittejä, milloin ihan oikeita kisauria pitkin. Happoa pukkasi ja meno alkoi hyytyä. 

Misan kanssa mentiin yhdessä mies miestä vastaan tiukat urastohässäkät, joissa jopa onnistuin pieniä kuittauksia tekemään, kuitenkin vain huomatakseni että Jyväskylän maailmanmestari tulee pian taas kantaan. Ja niin kävi että lopussa, kun mitään suunnistustehtävää ei enää ollut, pelkkää luukutusta baanalla, niin Tuomala sujahti ohi ja minun pieni vastalauseeni hukkui loivaan ylämäkeen. Loppusuoralla kaverin selkä oli juuri siinä saavuttamattomissa, ja ero oli maalissa neljä sekuntia. Maalissa olin aivan puhki. Pitkään meni kisan jälkeen ennen kuin voimat alkoivat palautua, ja vieläkin on aika nuutunut olo kun jo mummolan alakerrassa kirjoittelen blogia.

Loppusuorakin vielä hampaat irvessä!

Teemu tuli neljänneksi. Ei ihan kaksoisvoittoa, mutta ei päässyt kukaan väliinkään kiilaamaan. Uuden pistelaskujärjestelmän myötä olen myös vielä lumirasteilla kärjessä, vaikka Uusitalo kukistikin minut kahdella ja puolella minuutilla tänään. Vanhalla mallilla olisin nyt toisena ja noin kaksi minuuttia Jyriä perässä, mutta ilmeisesti erikoispitkän painoarvoa on haluttu laskea hieman siinä yleensä tulevien mammuttierojen vuoksi.

Nuorten cupissa erikoispitkän painoarvo kuitenkin oli kaksinkertainen ja putosin kolmannelle sijalle siinä. Misa vei cupin voiton, Jyri kiilasi toiseksi vahvalla esityksellään tänään. Niin että tavoitteesta jäin, koska olin ihan julkisesti liiton urheilijaprofiilissa asettanut cupin voiton tähtäimeen. 

Nuorten maajoukkueen mitalikolmikko

Huomenna siis vielä viimeinen kauden kisa, tavoitteena nauttia täysin siemauksin hiihtosuunnistuksesta, jonka oletan huomenna olevan hieman suunnistuspainotteisempaa... Ainakin kartta antoi sellaisen vaikutelman sen alueen osalta, jossa ei vielä tänään paljoa seikkailtu.