Nyt on taas perusjauhettu jonkin verran. Viimeistä edellinen viikko oli siinä 20 tunnin huiteilla, viimeviikkokin reilusti päälle kymmenen. Mainittakoon harjoittelun sisällöstä erikoisuutena urheilukenttäoloissa tehty ratajuoksuharjoittelu. Sitä ei ole niin hurjan paljon tullut tehtyä tähän saakka, juoksu on painotettu enemmän maastoon ja suunnistuksen yhteyteen. Nämä nopeusvedot tietenkin ovat ihan positiivinen juttu; ne tuovat vaihtelua harjoitteluun, ja pitäähän sentään välillä kokeilla vähän, millaisia vauhteja pitäisi oikeasti juosta. Radalla se on helppo kokeilla, kun matka on tarkka ja nopeus helppo määrittää.
Parin viikon sisään olen ämpännyt minulle erittäin epätyypillisen annoksen ratajuoksua, kun olen kahdesti tehnyt jonkinlaisia vetotreenejä, juossut koulujen välisissä yu-kisoissa 800m kisana (2:23 ja epämääräisiä sadasosia päälle), ja näin viikon loppuun vielä liikunnan tunnilla cooperintesti jossa vaivaiset 3230 metriä, hieman oli kyllä jumista ja ensimmäinen kierros tuli mentyä vähän liian lujaa, mutta kokonaisuutena ihan ok juoksu.
Suuri rooli on ollut myös rullahiihdolla, ja rullilla onkin viihdytty kahden viikon aikana sellaisten 200 kilometrin edestä, ei huono saavutus. Varmaan ei ole yllättävää, että juoksu iltarasteilla ei ole ollut mitenkään herkkää, mutta luottamus tulevan talven kulkuun on vahvassa nousussa.
Hiihtotekniikoista kuokka, elikkä perusluistelu on minulle se akilleen kantapää. Wassu on ykköslajini, molle menee siinä sivussa ihan mukavasti, mutta kuokka... siinä oli pitkään vähän ajoitusongelmia, ja nyt kun ne on hiljalleen saatu korjautumaan, ovat raajat missä sattuu ja välillä hiihto on suorastaan voimatonta. Kuokkaan voimaa ja tekniikkaa kävin hakemassa Konttaiselta, Rukan pohjoispuolelta. Virkkulantie nousee aika mukavassa kulmassa ja siinä saa jo ihan reilusti puristaa jaloilla jos mielii ylös asti. Onneksi herra Aikio vanhempi pääsi sekä kyyti- että kameravastaavaksi, jotta pääsin tutkimaan nousutekniikkaani itse kesken harjoituksen ja etsimään niitä parannettavia asioita. Mielestäni taso parani joka nousulla vähän.
Konttaisen nousuja pitänee muutama vielä tälle syksylle tekaista ja kun lumet toivottavasti sitten pian tulevat, niin Rukalla täytyy hiihtää, jotta ylämäkeen hiihto ei ole talvella ongelma. Latvian vanhoista kartoista voi päätellä, että MM-kisoissakin kuitenkin jonkin asteista korkeuseroa on tarjolla. Itsestään selvää on tietenkin, että lähtökohtana on että MM-joukkueessa ollaan!
Henkistä yliotetta lähinnä itsestä lähdetään hakemaan Mikkelistä ylimääräiseltä taitoleiriltä, joka onneksi saatiin nousemaan pystyyn. Rullahisua, sauvahisua, ja pk perusjauhamista rullahiihdon merkeissä on yhä luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti