"Pudotuspelit" Mikkelin taitoleirillä

Suunnistusliiton talenttiryhmään, elikkä nuorten maajoukkueeseen kuulumisessa on se hyvä puoli, että erilaisia suunnistustaitoharjoituksia pääsee tekemään hyvässä porukassa silloinkin, kun ei oikein olisi mahkuja niitä muuten tehdä. Lauantaista 1.9. keskiviikkoon 5.9. kulunut aika on vietetty Mikkelissä rullahiihdon ja sauvakävelyn parissa, mutta suunnistustaito on kuulunut olennaisesti leirin teemaan.

Kahdeksasta alkuperäisestä tulijasta seitsemän oli selviytynyt perille, Teemu joutui jättämään väliin ja minulle se tiesi luonnollisesti siirtymistä VR:n matkustajakuntaan... pitkästä aikaa! Ensimmäinen "pudotus" tapahtui siis ennen leirin alkua! Lauantai kului toki pitkälti matkustamisessa, mutta illalle ehdittiin vielä tehdä pieni lihasaktivointi: verrylenkki, koordinaatio- ja coreharjoitus. Vajaa tunti siis sellaisia liikkeitä, joista muistaa aina näissä yhteyksissä, että "hittolainen, näitähän olisikin pitänyt tehdä aina verryttelyn yhteydessä!" ja sitten kuitenkin unohtaa heti treenin loppuessa kaiken mitä tuli taas opittua. Jospa vielä joskus saisi itsensä koulutettua niitä tekemään. Lauantai oli kuitenkin tuntumallisesti paras päivä koko porukalla, ainakin uskoisin niin.

Sunnuntai oli sitten määräpäivä, aamupäivällä rullahiihtämällä ensin vajaa tunti verryttelyä, sitten tunteroinen sauvakävelysuunnistusta, jossa haetaan sitä kuuluisaa tuntumaa kartanlukuun karttatelineestä, ja sitten taas vajaa tunti rullahiihtoa. Hyvin onnistui vaikka useammallakin meistä oli pieniä tuntemuksia alkavasta nuhasta tai flunssasta. Kaikkiaan siis hieman alle kolme tuntia, ja iltapäivälle parin tunnin perinteisen hiihtotavan rullalenkki, joten päivän kokonaissaldoksi 5 tuntia. Kostea sää oli riesana koko päivän ajan. Majoitus oli muuten ihan kelpo, mutta sopivaa lämpötilaa ei tuntunut löytyvän ja aina oli liian kuuma tai kylmä, ja ainakin liian kostea. Lienee omiaan edesauttamaan sairastumista, mutta kaikki kuitenkin pysyivät sunnuntain ajan leikissä mukana.

Maanantai oli niinikään määräpainotteinen päivä, aamupäivällä taas hiihdettiin, tällä kertaa siihen sisältyi lyhyt rullahisupätkä. Rullahisua tulee vähemmän Kuusamossa tehtyä kun pyörätieverrko on vähän köykäinen, kuten paikkakunnalla asuvat tai enemmän aikaa viettäneet tietävät, ja sitten autoteille ei ihan ensimmäiseksi tee mieli lähteä kun pitäisi koettaa keskittyä suunnistamiseenkin. Ongelmallista... Mutta Mikkelissä siihen tarjoutui mahdollisuus ja pakko sanoa että vähän meinasi ote suoritukseen karata alkuun. 

Sitten vaihdettiin taas kävelysauvoihin ja nastareihin ja vedettiin tunteroinen sauvakävelysuunnistusta, neljä pientä rataa. Siinä alkoi jo sujua ja homma tuntui tutulta. Lopussa hiihtäessä meinasi tulla energiapula vastaan, vaikka välissä oli jo hieman tankattukin. Majoitukselle asti kun oli päästy, niin kyllä oli mukava istahtaa ruokapöytöään. Päivään mahtui myös pieni kauppareissu Mikkelin keskustaan ja "ylimääräiset rahat", jos sellaisia nyt voi olla, saatiin hyvin kulumaan kun täydenneltiin niin vaate- kuin muonapuolta (sukat ei meinanneet oikein kuivua kosteassa kelissä, joten piti ostaa uusia vaihtoon). 

Iltapäivän harjoituksena pelailtiin puoli tuntia ultimatea pienellä porukalla (liikettä oli) ja sitten taas vaihteeksi core-voimatreeni/lihashallintaharjoitus. Ja tässä vaiheessa porukka oli sitten jo kutistunut : yksi lähti kotiin, toinen inttiin kun loma loppui (Misalle toipumisia flunssasta, Juhalle tsemiä Immolan erikoisrajajääkärien varuskunnan aitojen taa!). Kaksi "pudotusta" lisää.

Tiistaiaamu toi tullessaan yhä tukkoisemman olon, nenä oli tukossa ja yskitti ja muutenkin tuntui aika kurjalta, mutta kun aamuteet oli hörpitty ja muuten ehditty herätä, todettiin että kyllä pystyy vielä harjoittelemaan. Tai no... kuka pystyi, kuka ei. Nyt oli Aleksin vuoro jättää leikki kesken ja kun me muut suuntasimme tekemään sprinttisuunnistusharjoitusta, jäi tämä Muhoksen karpaasi, Hankasalmellakin tunnettu, pakkailemaan tavaroita kotimatkaa varten (paranemisia sinnekin päin!). Räisäset olivat muutenkin tiistaina aikeissa lähteä. Toivottavasti asuntoautomajoituksesta oli se hyöty, että välttyvät flunssalta. Elikkä elikkä... Tiistain iltapäivätreenissä, joka oli pk-rullahiihtoa ihan huoltavana, jäljellä oli enää kaksi urheilijaa: Liisa ja... minä, 2/8 on selviytynyt viimeiseen päivään; "pudotuspelien finaaliottelijat".
Neuvotteluiden jälkeen päädyttiin ratkaisuun, että keskiviikkona jätetään treenaamiset vähemälle ja lähdetään kotia kohti jo yhdeltätoista.

Ja keskiviikkona sitten... aamulla herätys, aamupala, pakkaamisen viimeistely, kämpän siivous, avainten luovutus, autoon ja junaan. Ja täällä istutaan, Mikkelistä Kajaania kohti menossa ja blogia kirjoittaessa kun parempaa tekemistä ei ole. Kuvaa ei ole laittaa, kun kameraa ei tullut mukaan, enkä kyllä muutenkaan juuri nyt jaksaisi alkaa tämän koneen kanssa tappelemaan. Tämä läppäri ei oikein hyvin osaa suhtautua kuvatiedostoihin, vanha ja hidas kun on. Mutta nyt eksyin sivuraiteille, nimittäin pudotuspelit ovat nyt ohi ja voittajina maaliin, jos näin voi sanoa (mitä kyllä oikeastaan epäilen aika paljon...) selvisimme minä ja Liisa. Vaikkakin pakko myöntää että ääni on painoksissa ja nenä on tukossa ja muutenkaan ei ole aivan tervein olo. Pitää viettää loppuviikko urheilusta vapaata elämää... NO EI KYLLÄ!! Kajaanissa ja Vuokatissa on maailmancupin ja Nordic O-Tourin finaalit perjantaina ja lauantaina ja minähän muuten menen niitä katsomaan. Sekin on mielestäni jollain tapaa kytköksissä urheiluun, mutta sovitaan etten itse treenaa, jos en parane.

Jotenka toivotaan että paranen ja kaikki muutkin Mikkelin pudotuspelien osanottajat pääsevät jatkamaan harjoittelua mahdollisimman pian. Onhan se nyt aika kökkö homma jos kaikki MM-ryhmän leirille osallistuneet joutuvat sitten jättämään MM-kisat väliin kun eivät ole päässeet sairastelun takia ollenkaan harjoittelemaan koko syksynä...