Suunnistuksen rutiinit hakusessa

Olen tässä samaisessa blogissa aiemmin ehtinyt kehua suunnistustaidon löytyneen tänä kesänä ja itseluottamuksen olevan jossain korkealla pilvissä. Laji on kuitenkin suunnistus ja taito on toisinaan hivenen vaikeasti kaiveltavissa esiin. Niin käy kun pitää pidemmän tauon suunnistuksen perus taitoharjoittelusta. Tämä viikko on mennyt palautellessa mieliin, miten se homma oikein toimii. 

Maanantaina toteutin velipojan, Severin kanssa oman taitoharjoituksen Tuovilan monipuolisessa maastossa. Ei ihan nappiin sujunut siellä, mutta ei se mitään: pitkä tovi edellisestä varsinaisesta suunnistustreenistä on vierähtänytkin. Keskiviikkona otettiin uusiksi Naatikkajoen varressa pieniä kumpareita ja jyrkänteitä sisältävässä maastossa, jossa ei muistaakseni minun urani aikana ole suunnistettukaan. No ei vieläkään nappiin! Kello 16:30 alkanut kisanomainen harjoitus sujui juoksun suhteen ihan kelvollisesti, meno oli vahvaa, mutta ei se paljon auta jos sitten katkeaa ajatus ja tulee nelisen minuuttia pummia kahdella rastivälillä. Ja niin juuri pääsi käymään. Kumpikaan väli ei sinänsä ollut vaikea. Maastossa näkyvyys oli hyvä, kuten Kuusamossa on tyypillistä, ja kartanluku sinänsä olisi ollut helppoa, mutta kaiketi liian kova vauhti... Jälkikäteen analysoituna uskon että pitkän tauon aiheuttama rutiinin puute on johtanut siihen, että pää ei nyt pyöri tarpeeksi (liekö hartiajumia) ja maaston tarkkailu on liian kapeakatseista, joten ajautumiset jäävät helposti huomaamatta ajoissa. Toinen virhe oli minulle liiankin tyypillinen: hyvin kompaktilla alueella toteutettu rata vaatii usein paljon ristiinmenoja ja jopa perhoslenkkejä. Sitten kun ei asiaan nimenomaisesti keskity, käy herkästi niin että alkaa lukemaan väärää väliä ja näin kävi. Neloselta suoraan ysille ja sieltä kymppiä kohti, ennen kuin tajusin virheen. Onneksi molemmat rastit olivat aika lähellä oikeaa reittiä, joten siitä ei aiheutunut kuin ehkä minuutin virhe, kun sitten huomasin erheen. Selkeästi nämä ovat sellaisia rutiinivirheitä, ja uskon että toistojen avulla saan ne kitketyksi. 

Siksipä illalla kello 21 vielä samana iltana starttasin uudelleen. Tällä kertaa kumisaappaat jalassa ja takki päällä ja aivan kävelyvauhdilla otsalampun valossa. Maasto oli sama, rata tietenkin eri. Teoriani mukaan (ensin ylivauhtinen harjoitus ja sitten niin hidas kuin mahdollista) tällaisella yhdistelmällä saan itselleni demonstroitua, mikä on kisassa liikaa ja mikä liian vähän fyysisellä puolella. Taito ei kuitenkaan luultavasti ole kadonnut mihinkään, se vain kaipaa vähän herättelyä. Kolme taitoharjoitusta samalle viikolle luulisi tekevän hyvää suunnistussuorituksen varmuudelle. Nyt vaikutus laitetaan testiin: lauantai tuo tullessaan SM-keskimatkan kisat ja mikä sen parempi testaamaan tätä teoriaa! Mitä tavoitteisiin tulee, se on kaksi virheetöntä suoritusta ja sijoitukselle se ja sama. uskon kuitenkin, että onnistuneella suorituksella en jää viimeiseksi. Viikonloppuna tai ensi viikon alussa raportoin sitten siitä, miten kävi. 

SM-kisareissulle lähtee nyt kuusamolaisittain hurjan suuri joukko: kuusi suunnistajaa henkilökohtaiseen kisaan (ennätyksiä tässä jo kohta rikotaan!) Minä suunnistan H18-, Teemu H20-, Severi ja Samuli H16- sarjassa, tytöt ovat jo pääsarjassa D21. Toivotaan tsemppiä meille kaikille ja keskittynyttä suoritusta niin karsintaan kuin sitten finaaliinkin. Kaikki sinne pääskäämme!!

Kaikki kynnellekykenevät SM-kävijät osallistuivat keskiviikon kisatreeniin.
Vasemmalta: Samuli Ervasti, Teemu Tauriainen, Santeri Aikio, Severi Aikio.
Kuvakulman etsi Tarja Keränen.