Pyöräsuunnistuksen hyödyllisyydestä

Kesän aikana hiihtosuunnistajan täytyy miettiä, miten kehittää kartanlukua kovassa vauhdissa. Siis todella kovassa vauhdissa, jotta se simuloisi talven olosuhteita, kun suksi luistaa ja urat ovat tiheässä. Tavallinen kesäsuunnistus juoksemalla ei riitä. Tai ainakaan minä en pysty juoksemaan sellaista vauhtia niin, että pystyisin vielä lisäksi lukemaan karttaa. Toinen juttu on se, että hisun luonne suhteessa kesäsuunnistukseen on hyvin erilainen: maaston kohteiden sijaan luetaan enemmän uria, joita parhaiten pystyy kesällä harjoittamaan polkujen avulla. Siispä pyöräsuunnistus on mitä oivin ratkaisu nopean kartanluvun kehittämiseen nimenomaan urien lukemisen näkökulmasta. Lisäksi pyöräsuunnistus tuo karttatelineaspektin, jolloin myös hiihtosuunnistuksessa tärkeää "vilkaisutekniikkaa" tulee harjoiteltua.

Ainoa probleema pyöräsuunnistuksen kanssa on maastovaatimukset. Jotta harjoitus olisi verrattavissa hiihtosuunnistukseen, pitää olla polkuja tai ainakin selkeitä kuvionrajoja ja maastonmuotoja, jotta "uran"  paikan voi määrittää tarkasti. Kangasmaasto on ihanteellinen, etenkin kun polkuverkko on laaja ja vaihteleva. Tiedän yhden täydellisen esimerkin Kuusamosta: Petäjälampi! Mutta kiitos kaupungin päättäjien puolet hienosta polkukankaastamme on nyt hakattu, maaperä käännetty ylösalaisin, ja muutenkin koko maisema pilattu, koska golfkenttähanke vei sitten lopulta pidemmän korren kaikista vastalauseista huolimatta. Anteeksi kaikki golfin ystävät tästä vuodatuksesta, mutta kun olisi ollut sellaisiakin paikkoja uudelle kentälle, ettei tällaista mahtavaa ulkoilualuetta olisi tarvinnut tuhota sen tieltä. (Hakkuutyömaa pilasi myös hisukisat samaisella aueella tässä taannoin, kun moto oli käynyt mönkimässä kaikki kovalla työllä ajetut urat pilalle ja vielä repinyt kaiken lumen maasta!) Mutta näin ovat nyt asiat ja valitus pois! Onneksi Petäjälammen pohjoispuolella vielä tällä hetkellä on hyvää polkualuetta hiihtosuunnistajan harjoituksiin, vaikka huhuja on kuulunut tuonkin alueen kaavoittamisesta hirsimökkikyläksi. Sitten jäljelle jää vain Heliharju, jossa polkuverkko on huomattavasti köyhempi ja minulle itselleni se on suunnistusharjoittelua ajatellen aika kökkö maasto, kun satun asumaan alueella. Tunnen siis joka polunmutkan ja risteyksen jo niin hyvin, että siellä suunnistaminen on sama kuin juoksu/pyöräily urheilukentällä kartan kanssa.

Hyviä mäntykankaitahan meillä riittää. Tarvittaisiin vain karttoja alueilta, parin viikon marssileiri vaikkapa Kainuun prikaatille tällaiseen maastoon ja kyllä tulee polkua ja treenimaastoa! Enkä kyllä valittaisi, vaikka sitten kun nämä maastot on saatu valmiiksi, meillä aloitettaisiin myös pyöräsuunnistuksen harjoittaminen täällä Kuusamossa. Pieni laji, kuten hiihtosuunnistus, mutta ansaitsisi kyllä paljon suuremman aseman suunnistajien silmissä, saati sitten koko suomalaisen urheilun. Kuusamossahan on varsin aktiivista pyöräilytoimintaa, ja uskonpa että jos karttateline asennettaisiin kokeilumielessä osaksi omien pyöräilijöidemme kalustoa, heräisi siellä suunnalla pikkuinen kiinnostuksen kipinä. Suunnistus on lajina sellainen, että se sopii harrastettavaksi jalan, pyörällä, suksilla... uimalla sitä ei vielä harrasteta, mutta ajatus olisi mielenkiintoinen! Vedenkestäviä karttamateriaaleja on kehitelty, vielä niiden toimivuus ei ole ihan huippuluokkaa, mutta kehitystä tapahtuu jatkuvasti. Eiköhän uintisuunnistuskin jossain vaiheessa saada suunnistuslajien perheeseen!

Mutta koska tämän jutun pointtina oli pyöräsuunnistuksen hyödyllisyys hiihtosuunnistajalle, ei perusteta vielä uutta lajia. Kokeilin tälle kesälle ensimmäisen kerran, miten kartanluku pyörän satulasta onnistuu. Olin vielä vähän hitaalla vaihteella noin ajatuspuolella, mutta eiköhän asiaintila korjaannu muutaman yrityksen jälkeen. Viime keväänä kävin keskustelua myös maajoukkueen päävalmentajan, Eivind Tonnan kanssa pyöräsuunnistuksen tarpeellisuudesta. Kunnon valmentajamme kertoi oikeastaan olevansa aika yllättynyt, ettei hiihtosuunnistajissa kovinkaan suuri määrä urheilijoista käytä pyöräsuunnistusta kesäharjoittelussa. Maajoukkue on jo tehnyt ihan pyöräsuunnistusleirin, joten kyllä lajin tehoon on uskottava.

Erinomainen harjoitus! Pyöräsuunnistuksen MM-kisoja käydään parhaillaan Unkarissa, ja nyt maanantaina on kuulunut siinä mielessä hienoja uutisia, että kaikki suomalaiset ovat selviytyneet MM-pitkän matkan kisojen finaaliin. Suunnistuslajeissa vielä pärjätään.
Hyvä Suomi!