"Optimi"valmisteluilla SM-kisoihin

Kommatin SM-karkeloihin oli tarkoitus valmistautua huolella hyvissä olosuhteissa vailla huolen häivää. Kaikki sujui hyvin - lauantaihin 22.3. saakka. Silloin piti tehdä raju 15km kisanomainen rykäisy Rukan maisemissa, ja heittää sunnuntaina pitkä huoltolenkki siihen päälle. Eiköhän lauantai kulunut lopulta sohvan ja vessan väliä ravaten, kun äärimmäisen vaivalloinen oksennustauti otti vallan miehestä. 

Sunnuntaina olo oli voimaton ja veltto, joten treenejä ei auttanut silloinkaan tehdä, ja näin ollen tärkeimmäksi treenijaksoksi suunniteltu viikonloppu valui hukkaan. Eikä tarina hyvin jatku: maanantaina istuin neljä tuntia ranskan ylioppilaskirjoituksissa, ja sieltä suoraan pitkälle matkalle kohti Lahtea. Vaikka jätin kokeen tekemisen kello 13:00, matka kesti tiistain puolelle yöhön. Määränpää oli siis Hennalan varuskunnassa, jossa järjestettiin tiistaina urheilukoulun valintatestit.

Pääni ensi kesäkuusta alkaen niin kotoisaan kasarmituvan tyynyyn pääsin painamaan vasta 01:45, ja uni tuli vasta kahden jälkeen. Seuraava päivä ei ollut valmistautumisena sen parempi. Yhdeksästä neljään istuttiin vastaamassa optisille lomakkeille kysymyksiin kuten: "kuuletko ääniä, joita muut eivät kuule?" tai "oliko isäsi hyvä ihminen?" tai "tuntuuko sinusta usein siltä, että hsluaisit työntää jalkasi mutaan ja antaa mudan työntyä varpaidesi välistä?"

Istumiseen tarjosi tauon noin tunnin kestänyt fyysisten testien sessio, johon kuului pari tasajalkahyppyä, pieni ketteryysrata ja kymmenkunta minuuttia kestänyt "piip-"juoksutesti. Testien keveyttä en valita, sillä varsataudin jäljiltä ei minussa olisi juuri ollut paukkuja sen kummempiin rääkkeihin. 

Sellainen oli se treenipäivä, ja istuminen sai jatkoa läpi seuraavan yön kun matkustin yhdessä Jyri Uusitalon kanssa yöjunalla kohti pohjoista. Junan penkillä torkkuminen ei ehkä ollut myöskään optimaalista lihaksiston kuntouttamiselle taudin jälkeen; melko jumisena pääsin kotiin Rovaniemeltä vasta keskiviikkona iltapäivällä isän kyydillä.

Ja keskiviikon kevyt tunnin mittainen hiihtolenkki oli sekin aika kankea. Tänään en ehtinyt käydä tekemässä urilla viimeistä valmistelua kisoihin, mutta eipä se olisi siitä enää kummentunut. Toivotaan, että SM-sprintti riittää avaavaksi vedoksi keskarille ja erikoispitkälle. 

Jotain hyvääkin löytyy! Ylioppilaskirjoitukset loppuivat siihen ranskaan maanantaina ja koulu on sitä myöten selvä. Valkolakki tulee alustavien arvioiden mukaan päähän toukokuun 31. päivä, ja siitä jatketaan todennäköisesti 2.6. Kajaanissa alkavaan varusmiespalvelukseen. YO-todistuksen sisältökään ei suurella todennäköisyydellä anna aihetta häpeään, mutta en aio julkaista mitään ennakkospekulointia ennen kuin homma on selvä. 

Huomenna yhtäkaikki hiihdetään niin kovaa kuin reissumiehen raajoista lähtee, ja suunnistetaan tarkasti!