Tänä vuonna sain viettää tavallisesta huomattavasti poikkeavan joulun. Kahta poikkeusta lukuunotamatta olen aina ennen ollut joulun kotona, ja poikkeusvuosina Ranualla mummolassa, mutta kuitenkin sukulaisten ja perheen kanssa.
Muistan ne kaksi kertaa varsin hyvin; siellä olimme me Kuusamon melskaajat ja Imatran serkkuporukka mummon ja vaarin riesana, ja mukavan riehakas tunnelma vallitsi molemmilla kerroilla. Ensimmäinen kerta oli joskus ollessani itse aavistuksen termospulloa korkeampi. Star Wars oli suurta huutoa, mutta minulle kyseisen elokuvasarjan ihmeet olivat vielä täysin outoja - toisin kuin valistuneille serkkupojilleni. Sitä melskettä ja meteliä kun Darth Vader ja mestari Yoda ottivat yhteen... Ja minä siinä välissä koetin ymmärtää jotain ja osallistua leikkiin. Joulupukki peräsi epätoivoisesti laulua meluavalta lapsikatraalta - ja saikin: pikkuveljeni Severi istui kuusen juuressa ja alkoi pontevasti laulaa elefanttimarssia, joka taisi olla hänen lempilaulunsa niinä vuosina.
Toinen kerta oli kai kaksi vuotta sitten ja silloin meteliä oli ennemminkin ruokapöydässä, kun me lukumääräisesti lisääntyneet ja metritolkulla kasvaneet (en tiedä kuinka paljon aikuistuneet) nuorison edustajat soitimme suutamme siinä missä vanhemmat sukupolvetkin. Ainakin muistan, miten keskusteltiin nuoremman serkkutytön kasvisruokavaliosta ja Star Warsin tilalle tulleesta Game of Thrones -sarjasta (suosittelen!). Se menneistä jouluista, jotka siis edellä kuvattuja lukuunottamatta olen viettänyt kotioloissa.
Tämä joulu oli kuitenkin täysin aiemmista poikkeava. Sain kutsun Vaasaan tyttöystäväni Ellan perheen luo joulun viettoon. Harkittuani tarkkaan ja tarkasteltuani asiaa kaikista näkökulmista pitkästi toista sekuntia ilmoitin, että otan kutsun vastaan. Niimpä reissasin 22.12. alakanttiin menneiden Elmo-hiihtojen jälkeen Ouluun, josta junalla Kannukseen. Siellä hyppäsin Nurmen perheen auton takapenkille ja tavattuamme sukulaisia ajoimme Vaasaan.
Useimmille varmaan on tuttua, ettei lumi ole tänä vuonna löytänyt aivan joka paikkaan Suomessa. Vaasa oli yksi näistä paikoista, ja hyvä niin. Hiihdettyäni varsin paljon, ehkä liikaakin, jouduin vähäksi aikaa jättämään sukset rauhaan, ja sain rentoutua ja rauhoittua joulun ajaksi. Oli miellyttävä kokemus päästä viettämään hieman erilainen joulu, ja tavata Ellan perhettä pitkästä aikaa, sekä ottaa muutama juoksuaskel sulalla maalla. Aivan laakereilla lepäilyksi en sentään heittänyt: kävin uimassa Vaasan modernissa uimahallissa, ja juoksemassa jouluaaton hikilenkin Västervikin maisemissa. Kinkkutankkaus hoitui hyvin Vaasassakin ja kotiintuomisina oli vielä mehevistä mehevin suklaakakku! Näillä eväillä kulku pian alkavalla kisakaudella on takuulla taattu!
Tällä hetkellä harmittaa lievästi, kun en voi olla Ellan kanssa lomailemassa Itävallassa, sen verran piti hiihtosuunnistajan miettiä harjoittelun kannalta. Tämä talvihan on ollut monin paikoin hyvin musta. Muutamissa paikoissa on lunta enemmän kuin koskaan vuodenaikaan nähden ja muualla ei mitään. Kuusamossa on nyt tasokas urasto ja ensi viikko treenaillaan ilmeisesti tasokkaassa porukassa, kun lukuisia kovia hiihtosuunnistajia saapuu olosuhteita etsiessään meidän nurkillemme rastijahtiin. Into kasvaa koko ajan, ja mieleen hiipii ajatus, että tästä tulee hauskaa! Toivottelen näin minulle hyvin erilaisten joulun pyhien jälkeen kaikille hyviä välipäiviä! Toivottavasti lunta alkaa tänä erilaisena talvena sadella pikkuhiljaa etelämmäksikin... Muuten voi pian käydä tälle hisukaudelle huonosti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti