noususta tasuriuraa myöten, mitätöitiin lopulta viallisten emiTagien vuoksi, joten rankasti päin jorpakkoa mennyt kisa ei jäänyt minua harmittamaan. Useat virheet maksoivat ainoastaan pääsyn torstaina käytyyn parisprinttikisaan, mikä ei sekään enää harmita, kun lauantaina ohjelmassa ollut lepopäivä muuttuukin keskarin uusinnaksi. Näin torstai oli minulle kevyempi päivä.
Keskimatkan hylätyn kisan kartta
En toki viettänyt torstaitakaan aivan laakereillani lepäillen. Suunnistin Similän Henrin kanssa parisprintin rennosti ensilumenrastien kisassa, molemmilla oli lämmittelypuku päällä ja viestikapulana käytettiin maajoukkueen toppatakkia. Suunnistus oli nautinnollista ja meno rennon rauhallista muuten ERITTÄIN kaoottisessa viestissä. Vaihtoalueen tungoksessa ei meinannut ottaa selvää siitä, kuka oli lähdössä maastoon ja kuka tulossa sieltä.
Perjantaina oli sitten pitkän matkan kisa. Yhteislähtö ja takarivinpaikka, eikä asema juuri muuttunut ensimmäiselle rastille mennessä. Toiselle rastille mennessä olinkin sitten yhtäkkiä uralla, jossa meni vain yhdet suksenjäljet, ja paniikki meinasi iskeä: olinko muka tullut väärin? Mutta ei, oikein tuli ja lippu löytyi. Kokonaisuudessaan meni tosi hyvin. Välillä meinasi väsy iskeä ja tein kaiketi noin minuutin verran virhettä koko 24km pitkässä kisassa risteysten ohiajoina. Viimeiselle lenkille lähdin sijalla 19 ja samalla sijalla tulin maaliin, ainoana erona se, että vielä kartanvaihdossa minua hätyytellyt venäläinen jäi matkan aikana jälkeen ja sain tulla loppusuoran matkavauhdilla ilman isompia kirivaihteita.
Väsymyksen sekainen tyytyväisyys kuvaa hyvin kisan jälkeistä tunnelmaa.
Pitkän kisan päälle kävin illalla vielä huoltaen hiihtelemässä perinteistä 45 minuuttia niin hitaasti kuin ikinä pystyin. Palauduin huoltolenkin ja liiton fysioterapeutin ravistelun avulla aika hyvin tänään uusittuun keskimatkan kisaan, jossa hiihto sujui varsin hyvin ja suunnistuksessakin säilyi pitkän matkan flow. Tosin ainakin yksi reitinvalintamoka tuli tehtyä, ja perhoslenkeillä esiintynyt pieni haparointikin viivytti minua ehkä puolisen minuuttia. Keskimatkan sijoitus oli 28. Ihan hyvin, virheittä se olisi ehkä voinut olla 22. tai 21. Mutta jossitella voi, eikä se siitä miksikään muutu. Yhtä kaikki nyt on löytynyt jonkinlainen luotto omaan tekemiseen ja se on tärkeää.
Huomenna on, jos sää sallii, sprintin vuoro. Pakkasta on luvassa ja voi olla etten lähde enää huomenna ihan täysillä kisaan. Huominen voi toimia mukavana jäähdyttelynä rankan kisailun päätteeksi, kun leiri jatkuu kuitenkin vielä ensi torstaihin. Hyvillä mielin eteenpäin!
(Kuvia tulee jossain välissä lisää)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti