Maailmancupin ja leirivikon jälkeen oli olo aika väsynyt. Torstain rauhallisen aamuhiihdon aikana, jossa kokeilun omaisesti tinttasin hiihtosiltoihin vuorohiihtoa minkä raajoista lähti, sykevaihtelu oli vähäistä. Olo oli aika kankea ja jalkoja väsytti. Mielessäni pohdin, että saa nähdä miten tästä toipuu, kun edessä oli vielä kuuden tunnin automatka Kuusamoon. Vaan perjantaina kävin heti aamusta hierojalla - tuskallista mutta selvästi tarpeellista - tehtyäni ensin vajaan tunnin lihashuoltoa aktiivisin venyttelyin ja kevein jumppaliikkein höystettynä.
Ja kuinkas ollakkaan, heti lauantaina sykevaihtelua alkoi taas ilmetä! Aika hyvin toivuttu, kun ottaa huomioon, etten lauantaina harrastanut muuta liikuntaa kuin leffan vuokrausreissun kävellen kaverin kämpältä lähimmälle ärrälle. Sykkeen elämisen syy olikin ihan muu, nimittäin Ella. Päivä oli pikkuisen yli puolessa, kun tuli viesti että "Me vissiin ajettiin karille..." Kiva! Ella oli matkalla Tukholmaan Turusta Vikinglinen paatissa, joka teki pienimuotoisen haaksirikon eilen iltapäivän lopulla. Kyllä siinä vähän huoli tuli, vaikka arvelin kyllä ettei ihan Titanicin uppoamisesta ole kyse. Eikä ollutkaan, jokin sähkökatkos tapahtui ja siitä oli seurannut ohjauskyvyn menettäminen ja sitten pieni pohjakosketus. Joka tapauksessa matka tyssäsi siihen ja kulta oli Tukholmassa vasta joskus tänä aamuna, noin 12 tuntia aikataulusta jäljessä.
Sitten kun ensialkuun mieleen hyökännyt hämmennys oli hälvennyt, sykettä nosti pieni kiukku, kun en itse päässyt kokemaan merionnettomuutta! Ilmainen buffet olisi ollut tarjolla ;) Mutta se unohtui kun katselin Villen kanssa illalla leffan, Lone Ranger. Hauska oli!
Ja tänään sitten vuorostaan koetin nostaa sykettä ala-vk harjoituksessa, 45min pertsan hiihtoa aerobisen kynnyksen pinnassa ja vähän yli. Ja sykehän nousi, piti vähän hillitäkin. Suksi olisi saanut luistaa vähän paremmin... Otin kiireellä pussista väärän suksiparin ja vasta valoladulla sitten huomasin, kun aloin lisätä pitoa, ettei siellä mitään pitoa ollutkaan, ja luistopinnatkin olivat siklaamatta! Just... Mutta lenkki tehtiin ja porkkana piti pohjassa sen minkä tarvitsi, kun sen olin sinnen ensin saanut levitettyä.
Nyt palauttelen kotona, vatsa täynnä kokolihapihviä ja perunamuusia pippurikastikkeella, jälkiruuaksi vähän jätskiä. Huomenna taas huoltolenkkiä suunnitelmissa. Ja huomenna ei sykkeen tarvitsisi vaihdella, riittää kun se pysyisi alle 130.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti