Huh! Viime viikko ruotsia, viikonloppu saksaa ja englantia, tämä viikko vuorostaan englantia. Ylioppilaskokeita, -kuunteluita, abikirjoja, monisteita, muistiinpanoja, kilpailuohjeita, kisakuulutusta, synttärijuhlia, smalltalkia... Kieliä voi näköjään opsikella hyvin monella tasolla. Kerroin aloittavani koulun pari viikkoa etuajassa, koska osallistun ruotsin ja englannin abikursseille ylioppilaskirjoituksia varten. Melkein kaduttaa, mutta jospa siitä pääsee yli...
Viime viikolla tein ruotsin ylioppilasvihon, kolme ylioppilaskuuntelua, sekä kirjoitin muistiinpanoja substantiivien määräysmuodoista (ruotsissa substantiivit ovat en- tai ett-sukuisia, ja niillä on neljä muotoa taivutusluokissaan), sanajärjestyksestä ja adjektiivien taivuttelusta attribuuttina tai predikatiivina. Nämä ajoittuivat keskiviikosta perjantaiaamupäivään. Eikö kuulosta hienolta tavalta viettää lomaa? Perjantaina suuntasin käytännönharjoitteluun Vaasaan, jossa suunnistin Merenkurkun rastipäivien viimeisessä osakilpailussa. Turha kai olisi väittää, etteikö varsinainen syy Vaasaan menolle olisi kumminkin ollut eräs viehättävä vaaleaverikkö, josta olen joskus kertonut jotain blogissanikin...
Pohjalaisesta maastosta tulee aina ensimmäisenä mieleen hankalakulkuinen pohja, pusikko, tasainen maasto ja epämääräiset avokalliot, joissa ei osaa suunnistaa. Osaamisesta en tiedä, mutta muuten rastipäivät ei vastannut odotuksia, sillä ainakin viimeisen päivän maastopohja oli parempi kuin Kuusamon iltarasteilla edellisenä keskiviikkona Kouervaarassa. Lisäksi korkeuseroa oli lopultakin yllättävän paljon ja tiheimmilläänkin pusikossa pystyi etenemään jonkinmoista juoksua. Ei lainkaan huonosti siis, ja rastipäiville olikin löytänyt tiensä myös moni kovan tason suunnistaja. Esimerkiksi miesten pääsarjan voitti moninkertainen MM-mitalisti Pasi Ikonen, ja heti perässä olivat nimet Kim Fagerudd ja Petri Saari, jotka eivät myöskää ole sarjansa heikoimmasta päästä. Niin ja mukana oli tietysti myös Santeri Aikio... Kukapa ei olisi kuullut kyseisestä huippusuunnistajasta? Minun mielestäni kisojen suurin miinus olivat numeroliivit, jotka hellesäässä olivat melko hiostavat, ja jos sen kummempaa valittamista ei ole, niin hyvin ovat järjestäjät selvinneet.
Vaasasta käänsin auton keulan kolmostielle ja päämääräkseni otin Ellivuoreen Sastamalassa. Isä, äiti, ja nuorimmat veljet olivat jo siellä saksalaisen Wantzlöbenin perheen mökillä. "Väliveljet" olivat minun kyydissäni takapenkillä ja olivatkin tylsää matkaseuraa kun saivat pahimmoilleen uudet älypuhelimet, joita näppäilivät koko matkan. Olimme perillä illan suussa, ja istuimme suoraan ruokapöytään, ja jokapuolella puhuttiinkin äkkiä saksaa. Ruotsinkielisten päivien jälkeen tuntui aika vaikealle, puhetta ei meinannut minun suustani irrota kuin muutama saksankielinen lausahdus väliin, mutta aktiivisesti yritin kuunnella ja ymmärtää. Ei se toivottavasti aivan hukkaan mennyt. Englanniksi keskustelin sen sijaan sujuvammin. Kävin edellisen vuoden tapahtumat läpi Gerdin, joka on ystäväni ja eräänlainen ottoveli oltuaan "vaihdossa" meillä lukion alussa. Todellinen vaihto hänellä oli viime talvena jenkkilässä, ja siitä käytiin keskustelua ja katseltiin kuvia. Hyvä reissu oli ollut, kuten arvata saatta. Oh my Gerd!
Engalnnin kielen käynnistely oli hyväksi. Maanantaina nimittäin alkoi englannin abikurssi, joten kotiinkin täytyi taas Sastamalasta päästä. Sunnuntaina istuin siis pitkään autossa, ja paluumatka kotiin kulki Alahärmän Powerparkin kautta, joskin minulle tuo kaarros tiesi ainoastaan kahden jäätelön syöntiä, kun taas nuoremmat veljet hakeutuivat muutamiin laitteisiinkin. Minä en ole koskaan ollut huvipuistojen perään. Kerran olen uhrautunut pikkuruisessa Suomen Tivolissa muutamaan laitteeseen, mutta en juuri nauttinut siitä. Linnanmäelläkin jäätelö tuli kalliiksi, kun koko rannekkeen hinta maksettiin. Se taisi olla ensimmäinen kokemukseni kyseisistä elämyksistä, ja ajoittui seitsemän vuoden ikään. Kyllä metsä on paras huvipuisto, kun sinne on kätketty muutama rasti. Vielä parempi jos ne etsitään talvella sukset jalassa, ja joku on viitsinyt ajaa muutaman kelkkauran ja piirtää ne kartalle. Tästä mielipiteestä en luovu, mutten pahastu vaikka joku olisi erimieltä.
Vaasasta käänsin auton keulan kolmostielle ja päämääräkseni otin Ellivuoreen Sastamalassa. Isä, äiti, ja nuorimmat veljet olivat jo siellä saksalaisen Wantzlöbenin perheen mökillä. "Väliveljet" olivat minun kyydissäni takapenkillä ja olivatkin tylsää matkaseuraa kun saivat pahimmoilleen uudet älypuhelimet, joita näppäilivät koko matkan. Olimme perillä illan suussa, ja istuimme suoraan ruokapöytään, ja jokapuolella puhuttiinkin äkkiä saksaa. Ruotsinkielisten päivien jälkeen tuntui aika vaikealle, puhetta ei meinannut minun suustani irrota kuin muutama saksankielinen lausahdus väliin, mutta aktiivisesti yritin kuunnella ja ymmärtää. Ei se toivottavasti aivan hukkaan mennyt. Englanniksi keskustelin sen sijaan sujuvammin. Kävin edellisen vuoden tapahtumat läpi Gerdin, joka on ystäväni ja eräänlainen ottoveli oltuaan "vaihdossa" meillä lukion alussa. Todellinen vaihto hänellä oli viime talvena jenkkilässä, ja siitä käytiin keskustelua ja katseltiin kuvia. Hyvä reissu oli ollut, kuten arvata saatta. Oh my Gerd!
Engalnnin kielen käynnistely oli hyväksi. Maanantaina nimittäin alkoi englannin abikurssi, joten kotiinkin täytyi taas Sastamalasta päästä. Sunnuntaina istuin siis pitkään autossa, ja paluumatka kotiin kulki Alahärmän Powerparkin kautta, joskin minulle tuo kaarros tiesi ainoastaan kahden jäätelön syöntiä, kun taas nuoremmat veljet hakeutuivat muutamiin laitteisiinkin. Minä en ole koskaan ollut huvipuistojen perään. Kerran olen uhrautunut pikkuruisessa Suomen Tivolissa muutamaan laitteeseen, mutta en juuri nauttinut siitä. Linnanmäelläkin jäätelö tuli kalliiksi, kun koko rannekkeen hinta maksettiin. Se taisi olla ensimmäinen kokemukseni kyseisistä elämyksistä, ja ajoittui seitsemän vuoden ikään. Kyllä metsä on paras huvipuisto, kun sinne on kätketty muutama rasti. Vielä parempi jos ne etsitään talvella sukset jalassa, ja joku on viitsinyt ajaa muutaman kelkkauran ja piirtää ne kartalle. Tästä mielipiteestä en luovu, mutten pahastu vaikka joku olisi erimieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti