Hyvän huomaa vasta kun se loppuu

Eilen oli kuuma päivä, noin 27 astetta. Tänään samoin, ja monena päivänä aiemmin. Se ei ole tämän tekstin ydin, vaan se sai minut tajuamaan, miten mahtava kesä tämä on sään puolesta ollut. Helteet tulivat heti kun kesä käynnistyi. Välissä oli yksi viileämpi jakso ja sitten on ollut taas lämmintä. Lämpimässä kelissä harjoittelu on mukavaa, ja helppoa kun mitä vain voi tehdä. En vain pystynyt harjoittelemaan alkukesästä aivan niin paljon kuin olisi pitänyt. Niimpä tajusin tässä vastikään, että kesä loppuu kohta kesken, ja harjoitusmäärää pitäisi saada tehtyä. Tavallisesti olisi vielä kaksi kokonaista viikkoa täysipainoista treeniaikaa ennen kuin koulut alkavat, mutta minä luovun lomani lopusta ylihuomenna, eli keskiviikkona. Käyn kesäyliopiston tarjoamalla ruotsin abikurssilla, ja seuraavalla viikolla englannin abikurssilla. Minulla on siis lomaa kaksi päivää tällä viikolla, ja ensiviikon lopussa perjantai, lauantai ja sunnuntai. Hurjaa huomata tällaisia asioita. 

Toimintamallini oli arvattava: treeniä niin paljon kuin mahdollista tähän lyhyeen aikaan. Tulin juuri äskettäin rullahiihtämästä, kävin kahden tunnin lenkuran, sisältäen neljänkymmenen minuutin sauvoittahiihtopätkän, ja pienet hölkät päälle. Samalla yritin, ja yritän yhä, ottaa kaiken irti viimeisistä mahdollisuuksista hankkia hivenen väriä maidonvalkeaan kroppaani. Se kun kieltäytyy vuodesta toiseen ruskettumasta muualta kuin kyynärvarsista. Illalla lähden viettämään aikaa, vaikka se minusta hivenen vastenmieliseltä tuntuukin, kuntosalille maksimivoiman hankintaan. Tosin näin hyvänä päivänä aion tehdä kunnon juoksuverryttelyt, ja ehkäpä pulahdan kotimatkalla Helilammen lähdeveteen virkistäytymään... Mene ja tiedä.

Viime viikolla harjoitteluni rakentui pääasiassa huoltavan metsäkävelyn ympärille. Taisin kaikkiaan käydä maastossa neljä kertaa kävellen kartan kanssa, ja raahaten 1,70m pitkiä puurimoja hartioillani. Kyseessä oli nimittäin ensi kesän Fin5:n ratamestaritoiminta, rastipisteiden merkkaileminen on käynnissä, ja lasten ratojen kulkureittejä pähkäillessä minulla on parissa osakilpailussa taiteilijan vapaus käytössäni, äiti lasten pääratamestarina tietysti valvoo hommaa, mutta en ole mielestäni aivan poropeukalo ratamestarina. Hienoja maastoja on luvassa, suosittelen suunnistajia ja myös vähemmän suunnistavia suuntaamaan Kuusamoon heinäkuussa 2014! Kuntoradoille kun voi lähteä vähemmälläkin karttakokemuksella.

Metsäkävelyjen lisäksi tein kuitenkin kaksi vähän tehokkaampaa treeniä. Torstaina kävin tekemässä suunnistusharjoituksen, teemana oli rastivälien vuoroveto. Seurana minulla oli Haatajan Miika, josta on hyvää vauhtia tulossa kohtuullinen suunnistaja. Molemmat vetivät vuorotellen yhden rastivälin ylä-vk:lla, ja takana tuleva kuittasi jos toinen teki virheen (paitsi tehdessään itsekin virheen). Hyvä treenimuoto vaihteluna tavallisille harjoituksille, tulee vähän harjoiteltua paineen alla työskentelyä ja edellä menevän suunnistajan hyödyntämistä. Toisekseen tein lauantaina testijuoksun, jonka juoksin Munakan pururadalla, pituutta radalla oli 6km. Paransin edellisestä ajastani minuutin, ja maalissa olin ajalla 23,33. Kolme minuuttia olen oman valmentajani samalla radalla tekemästä testiennätyksestä jäljessä, joten lenkillä on vielä käytävä.

Ja kohtahan lenkki taas odottaakin, joten lähdenpä tästä jaarittelemasta, ja heitän jotain syömäkelpoista suuhuni rullahiihdosta palautuakseni. Nauttikaa te, jotka vielä voitte, kahdesta viimeisestä lomaviikosta. Toivotaan että ne ovat lämpimiä ja aurinkoisia. Minulle loma alkaa olla taakse jänyttä elämää. Kyllä se vain näin on, että hyvät asiat tuppaavat jäämään pois mielestä, kunnes huomaa menettäneensä ne.