Tämä viikko on lähtenyt käyntiin vallan mainiosti. Ollaan menossa keskiviikossa, ja takana on vajaa 13 tuntia treeniä, eikä mitä tahansa treeniä vaan laadukasta sellaista. Sunnuntai-iltana nimittäin Kuusamoon saapui kahdesta suunnasta hiihtosuunnistusväkeä, maajoukkuekavereitani nimittäin. Joukko koostuu joukkueen vanhimman ikäluokan edustajista; minä itse, Misa Tuomala, Jyri Uusitalo, Sanna Pusa ja Mirka Suutari. Maanantai-iltapäivällä pidimme ensimmäisen yhteisharjoituksen, jonka tarkoituksena oli suunnata ajatusta hiihtosuunnistuksen maailmaan. Tai no, minulle ensimmäinen, muut olivat jo minun koulussa ollessani käyneet rullasuksimassa vitostien uudella asfaltilla. Iltapäivän treeni oli sauvakävely-/sauvahölkkäsuunnistus rauhallisella pk-vauhdilla, ja loppuun simppeli sprinttisuunnistus Kuusamon Tropiikin maastossa.
Tiistaipäivä oli minulle sattumusten päivä. Myöhästyin aamulla koulusta pari minuuttia, ja missasin siten bussin, jolla historia 5 -kurssin opiskelijoiden (kuten minun) oli tarkoitus mennä Kierikkikeskukseen Yli-Iihin tutustumaan kivikautiseen kylään. Asiasta tympääntyneenä neuvottelin rehtorilta luvan lähteä tekemään pitkä vaellus Rukalle muun porukan kanssa, ja päivästä viisi tuntia kuluikin Rukan puoleisen Karhunkierrospolun varrella. Sää suosi, joten vaeltaminen oli mukavaa. Jyrin kanssa ei maltettu kyllä ihan koko matkaa kävellä, vaan aina välillä piti vähän kokeilla, että kummalla sitä kirikykyä oikein löytyy...
Iltapäivällä puolestaan oltiin rullasuksien päällä keskustassa, kun ohjelmassa oli rullahisu lukion-kaupungintalon maastossa. Kaksiosaisessa harjoituksessa hiihdeltiin pitkiä rastivälejä, ja lyhyitä sujuvuusvälejä.
Jäi vielä parantamisen varaakin, mutta rata oli onnistunut ja maasto sopi harjoitukseen erinomaisesti. Hyvillä mielin käytiin hiihtämässä loppuverryttelyt ja illalla nautiskeltiin vohveleita kermavaahdon ja mansikkahillon kera. Hyvä keino juhlistaa onnistunutta treenipäivää ja herkutella hiukan.
Tänään käytiin sitten sprinttaamassa pariviestin keinoin toisella Kuusamon suuren kaupunkikeskuksen sprinttikartoista, Liikuntahallin maastossa. Hajontojen kanssa sählättiin vähän alkuun, mutta kolmannelta osuudelta eteenpäin homma luisti hyvin. Jyri taisi olla päivän kiistaton kulkumies, itse ainakin jouduin taipumaan Pellon häijyn edessä. Mies lähteekin viikonloppuna puolustamaan mestaruuttaan Barents-otteluun Venäjälle, joten tossun pitääkin olla syönnillään. Jyri ottikin niin sanotusti hatkat sprinttiviestin jälkeen, jottei liian hyvä harjoitteluseura houkuttele treenaamaan liikaa kisojen alla. Meille muille iltapäivä tiesi rullahiihtolenkkiä, onneksi rauhallista sellaista.
Minä en luonnollisesti ole tässä asiassa mikään tuomari, mutta väitän kuitenkin omasta puolestani leiriviikon onnistuneen jo nyt, kun vielä pari päivää on jäljellä. Toivottavasti muut ovat samaa mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti