Joka vuosi lähes kaikki Suomen suunnistajat, ja valtava määrä muualtakin tulevia, kokoontuu yhteen paikkaan, kun maailman suurin suunnistustapahtuma juostaan kesäkuun alkupuolella milloin missäkin päin Suomea. Jukolan viestiin kokoontuvat niin maailman terävimmän huipun edustajat ja kansallisen tason jyrät kuin kuntoilijat ja elämysten etsijät. Elämyksiä juuri Jukolassa on aina tarjolla. Muutamille sellainen tarjoutuu siitä, kun saa hetken aikaa juosta kilpailun kärjessä, tai johdattaa joukkueensa suurviestin voittoon. Tuhannet saavat kokea elämyksen sännätessään hämärtyvään metsään rastijahtiin, kun Jukolan lähtölaukaus kajahtaa. Rastin löytäminenkin on jo itsessään elämys, ja kun se vielä tapahtuu kolmella ensimmäisellä osuudella lamppu päässä hämärässä tai pimeässä metsässä...
 |
Onnenpotku! Vaikka onnella ei ole kyllä mitään tekemistä suunnistuksen kanssa.
Tai ehkä vähän, mutta ei merkittävää roolia... |
 |
| Jukolanviestin 1.osuus ravaa kuin Viertolan sonnilauma jytistäen Jämsänkosken yöhön! |
Itse aloitin KEV:n ykkösjoukkueen viestin, lähtölaukaus ammuttiin kello 23:00. Edellisen viikon kestänyt montun reunalla tasapainoilu oli onnistunut, sillä tuntemukset olivat hyvät. Juoksu kulki aivan riittävästi, ja suunnistusajatus pelasi sopivan hyvin. En kumminkaan juokse vielä aivan kärjen vauhtia parhaassa terässänikään. Suunnistuksen sössin erittäin lyhyellä rastivälillä, taisi olla 12-13, kun lähtösuunta oli suorastaan katastrofaalisen surkea. Pörräsin aivan rastin lähituntumassa noin viisi minuuttia ja pudotin yli sata sijoitusta, kun olin jo ollut lähellä 200 parhaan letkaa ennen sitä. Elämys oli taas sekin, kun tajusi että tulipahan kämmi. Loppupätkällä nousin vielä joitain kymmeniä sijoja, mutta vaihtoon juoksin väsyneenä sijalla, joka oli noin puolen neljättä sataa.
 |
| Venytysrentoutuminen, lähtöön aikaa noin kaksi tuntia... |
KEV1 onnistui kuitenkin joukkueena kokonaisuudessaan hyvin. Lähtönumero oli 369, ja millään osuudella ei menty sen huonommalle puolelle. Kolmen ensimmäisen osuuden aikana maastossa juoksivat seuran nuoret ja taidoltaan varsin varmat menijät; minä, Teemu ja Olli-Matti, kun nelos- ja vitososuuksille laitettiin kehiin kokemusta Harrin ja Karin viedessä viestiä. Hyvin hoituvat väliosuudet pojilta, ja kuudennella osuudella Severi nosti joukkueen sijoitusta kohinalla. Ankkurina toimi rajamies ja hiihtäjä Tuomo Heikkinen, joka leimasi maaliin tullessaan sijalle 265. Parannusta viime vuoteen siis nopeasti lukion pitkällä matematiikalla laskettuna 104 sijoitusta. Ensi kesänä Kuopiossa startataan tuolla numerolla, ja silloin lähdetään tietysti tavoittelemaan sijoitusta 200 parhaan joukkoon. Kokemusta karttuu meille nuorille menijöille koko ajan lisää, ja toivon mukaan juoksuvauhtikin paranee samalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti