No niin, nyt on maajoukkuemiehet jälleen testattu. Vuokatinvaaralle on työnnetty rullasuksilla, levypainojen ja oman kehon painon kanssa on temppuiltu lihaskuntotestien merkeissä ja kirsikkana kakun päälle on vielä ravattu kesäkuisen vaaran latupohjia myöten aina vaaran huipulle saakka. Ja nyt väsyttää, tasapainoillaan "montun reunalla".
Leiri alkoi kevyellä rullahiihtolenkillä sunnuntaina. Olin alkuun muistellut, että vasta maanantaina, mutta kalenteriin vilkaistuani jouduin toteamaan että pakkaaminen on aloitettava. Kiirelähtö siitä tuli, ja vaikka onnistuin varsin hyvällä menestyksellä ottamaan tarvittavat kamppeet kassiin, jäi yksi olennainen osa kuitenkin lopulta pois: testirullat. Kun saavuin leirin alkuluennolle puolisen tuntia myöhässä, en vielä tiennyt tästä mitään, vaan odotin autuaan tietämättömänä vaaran rullahiihtonousuja, jotka ovat mielestäni testipaketin paras osio. Sunnuntain verrylenkille lähtiessä huomasin, että mukana olivat vain Startin kumipyörillä varustetut sukset... No, parempi treeni tiedossa, vaikka vertailukelpoisia tuloksia ei niillä voisikaan hiihtää. Ajat olivat maanantaina selkeästi huonompia kuin ennen, mutta siitä ei siis voi tällä kertaa vetää mitään johtopäätöksiä. Tai ehkä sen, että kiireellä on huono lähteä reissuun...
Maanantai jatkui palauttavalla harjoituksella, johon kuului kolmen ja puolen kilometrin suunnistusrata, ja sen päälle vaelluspolkua myöten kevyt etappi Ansalammelta Rönkköön.
Tiistaina testailtiin lihaskuntoa, joka on näköjään surullisessa jamassa. Penkkipunnerruksessa nostin tutun maksimipainon 75kg, ja muutenkin testit sujuivat aika samalla tasolla kuin ennen, mutta kuitenkin hieman alakanttiin. Uskon tosin, että edellisen päivän vaaran nousut vaikuttivat vielä, koska lihaksisto oli aika tyhjän oloinen koko päivän.
Iltapäivä vietettiin rullasuksien kanssa ampumaradan ympäristössä, ja sen päälle vielä juoksin parikymmentä minuuttia kartan kanssa loppujäähdyttelyä. Märkä keli oli ikävä, sillä vaatteiden kuivaaminen ottaa aina aikansa. Leireillessä on kuitenkin aina rajallinen kapasiteetti käytettävissä.
Ja tänään juostiin siis 11 kilometrin huikonen leirintäalueen nurkalta vaaran huipulle. Ensin kahdesti kisakolmonen ympäri, sitten vitosen testirataa pitkin ylös. Paransin viimevuotisia aikojani muutamalla minuutilla, mikä on positiivista, mutta ei juokseminen herkkua ollut. Tehoja ei oikein meinannut saada irti ja varsinkin takareisissä oli jäykkyyttä. Vaan nyt se on taas ohi, ja seuraavan kerran kehitystä testataan elokuun alussa olevalla leirillä. Kuusamoon on kuitenkin kehitteillä yksi "ski-o weekend" jossain heinäkuun vaiheessa (mahdollisesti ehkä), joten siellä kenties treenataan taas hyvässä porukassa ja hyvässä hengessä. Kun lisää tietoa tulee, kerron siitä täällä, ja laitan sähköpostia Talenttiryhmälle ja haastajille.
Nyt jatkan kuitenkin palautumista täällä Vuokatissa, odottaen mielenkiinnolla viikonloppua, etenkin lauantai-iltaa, kun lähden taas kerran aloittamaan Jukolan Viestin, joka kisataan nyt Jämsässä. Täytyy koettaa pitää maltti päällä ja mieli virkeänä, kuitenkin juuttumatta täyteen lepoon. Tämä on sitä montun reunalla tasapainoilua, jotta juoksu kulkisi viikonloppuna. Ja jos monttuun mennään, niin se on siinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti