Tänä viikonloppuna on kokeiltu jotain aivan uutta. KEV järjesti urheilijoilleen kaksipäiväisen koulutuksen huimassa nousussa olevasta hiihtolajista, jossa Suomesta löytyy jopa yksi supertähti. Lajin periaate olisi varmasti kaikille urheilun ystäville tuttu, mutta meitä perehdytettiin hieman tarkemmin siihen, miten suoritus tosipaikassa rakennetaan. Laji on siis ampumahiihto, ja kouluttajana meillä oli pitkän linjan ampumavalmentaja Asko Nuutinen.
Koulutus rakentui kahdesta osasta: perjantaina oli teoriaosio, jossa opimme oikean tähtäämisen periaatteita, aseen toimintaa, tuulen vaikutusta ja oikeastaan kaikki perusjutut, joilla luoti saadaan sattumaan tauluun. Minulle koulutus oli enimmäkseen hyvää kertausta, olen joskus harrastanut ilmakivääriammuntaa ja käynyt jopa kisoissa. Periaate pienoiskiväärissä on sama. Tänään pääsimme kokeilemaan samoja asioita käytännössä Vääräjoen ampumaradalla. No, taulut kaatuivat useammin kuin jäivät pystyyn, joten ehkä jotain toivoa olisi tulla ihan kohtuulliseksi ampumahiihtäjäksikin. Pitäisi vain aloittaa määrätietoinen harjoittelu, hommata asianmukaiset pyssyt ja paukut, ja asettaa tähtäin rastien sijaan tauluihin.
Sen verran alkoi kuitenkin syödä miestä, kun seuran pikkutytöt osuivat pystystä paremmin, että taidan kuitenkin suunnata huomenna vuokattiin hiihtosuunnistuksen nuorten maajoukkueleirille, kiskaista maajoukkuevaatteet jälleen ylleni ja ainakin ensi talvena pitää vielä päätavoitteena menestystä hisun nuorten MM-kisoissa. Ampumista tulen kuitenkin jonkin verran tekemään, jossain määrin ehkä ohjelmoidustikin. Jos vaikka sattuisi joku ampumahiihtokisa sopivasti hollille sopivaan aikaan, niin voisi käydä ihan asiasta tehden touhua kokeilemassa. Eihän se kesäkuussa ole mitään, kun ei pakkanen pauku ja lumi tuiskua!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti