Vaihtelua

Välillä sitä kaipaa hiukan vaihtelua. Niinpä päätin uudistaa hiukan blogin ulkoasua - ihan vain itseäni piristääkseni. Samalla ajattelin vaihteeksi kirjoittaa jotain. Kummallista, miten 24 tuntia saa käytettyä niin helposti (vieläpä päivästä toiseen) ettei juuri ehdi miettiä sellaisia harrastuksia kuin kirjoittaminen. Koulussa kuluu aikaa viikolla 6-8 tuntia päivässä, lisäksi treenaamiseen hupenee parisen tuntia, ruokaa pitää laittaa ja syödä, välillä jopa tiskata ja yrittää järjestellä kämpän vähäisiä asuinneliöjä... Siihen päälle jos meinaa kirjoitella, joutuu jo kohta tinkimään yöunista (mitä ei urheilijana oikein saisi tehdä, mutta harmikseni joudun myöntämään että toisinaan siihen syyllistyn). 

Eipä silti, joululoman jälkeen tuntui parin viikon ajan, että loma jäi päälle. Koulun jälkeen ei oikein viitsinyt tehdä mitään järkevää (paitsi treenata), ja koulussakin aika kului huonosti. Hierominenkin tuntui puuduttavalta ja raskaalta. Viime viikolla olotila kuitenkin yhtäkkiä piristyi taas. Dumppasin kaikenlaiset ylimääräiset ajanvietteet, kuten vaikkapa Netflix-sarjat ja -leffat, ja tartuin pitkästä aikaa mielenkiinnolla anatomian kirjaan, kertailin hierontaotteiden fysiologisia vaikutuksia ja aloin taas tykätä hieromisesta koulussa. Tottapa siinäkin on kyse vaihtelusta. Jokatapauksessa tämä innostus tuli hyvään aikaan, sillä ensimmäinen tutkintotilaisuus lähestyy jo, ja anatomian pitäisi siellä tulla jo aika tavalla selkärangasta. 

Urheilupuolella vaihtelua on ollut koko ajan. Harjoittelu ei saa yksipuolistua ja puuroutua, joten niin määrässä kuin harjoitustavoissakin olen hakenut variaatioita. Nyt painotus on nopeudessa ja kestävyydessä, joten teen räjähtävää voimaharjoittelua, spurtteja ja lyhyistä, kovatehoisista intervalleista koostuvia tehoharjoituksia, joiden välissä käytän aikaa rauhallisiin PK-lenkkeihin. Ja kisakausi on juuri kääntymässä kuumimmilleen, joten hisukarttoja pyörittelen niin paljon kuin vain ehdin. Viime viikonloppuna reissasin Joutsenoon, jossa järjestettiin Rieskarastit. Luntahan ei ollut hirveästi, ja sekin vähä oli melko jäistä, joten kaluston ja kehon puolesta sai noudattaa varovaisuutta. Sprintissä tulikin reilusti takkiin, kun side irtosi suksesta radan puolivälissä kesken jyrkän ylämäen. Seuraavan päivän pitkällä matkalla meno oli kuitenkin tasaisen vahvaa ja saavutin kauden ensimmäisen voiton. Kotiin tuomisina oli siten joutsenolainen ohrakas, eli sikäläisittäin rieska. meillä päin rieska tarkoittaa toki ihan toisenlaista leipää... Vaihtelua siinäkin, muuten on tullut syötyä lähinnä ruispaloja.

Kuusamon Erä-Veikkojen hiihtosuunnistus on tällä hetkellä vahvimmillaan vuosikausiin, ja olemme puuhastelleet pystyyn oman instagram-tilin: KEV SkiO-Teamin kuulumiset löytyvät nyt sieltä valokuvien muodossa. Ensi viikonloppuna päivitetään sitten sinne onnistumisia SM-urilla, sillä Hauhon Sisu aikoo ilmeisesti uhmata itse luontoa ja järjestää SM-sprintin lumiolosuhteiden ollessa... No, jos ei nyt huonot niin ainakin heikot. Eipä siinä, mitalit jaetaan, ja niistä taistellaan siis lauantaina henkilökohtaisessa sprintissä ja sunnuntaina sprinttiviestissä. Hyvä vain, että ainakin yhdet SM-kisat saadaan järjestettyä etelässäkin; Kuusamossa kilpailtavilla Lapin Lumirasteilla ja niihin sisältyvällä SM-erikoispitkällä me KEV SkiO-Teamin jäsenet emme pääse viivalle, joten ainoat lumivarmat kisat jäävät meiltä väliin. Toivotaan että lunta vielä ehtisi sataa helmikuun aikana. Tulevina vuosina lunta saisi taas olla vähän reilummasti, ihan vaan vaihteen vuoksi.