Kaudella 2015-16 Koillismaan hisumies otti tavoitteeksi menestymisen ja hyvät suoritukset Ylläksen maailmancupissa (sijoittuminen 8 parhaan suomalaisen joukkoon), paluun hiihtosuunnistuksen SM-mitalikantaan, sijoittumisen jokaisessa henkilökohtaisessa SM-kilpailussa 10 parhaan joukkoon (plaketeille) ja viesteissä KEV SkiO-Teamin joukkueessa pääsyn mitaleille. Lisäksi pyrkimyksenä, joskaan ei virallisesti julkistettuna tavoitteena oli murtautua yllättäjänä EM-kisajoukkueeseen Itävaltaan. Tavoitteisiin päästiin melko mukavasti:
Ylläksellä meni koko sarjavihkoon, ei tavoitteisiin tai edeslähelle.
SM-kausi starttasi sprintillä ja sprinttiviestillä, joista molemmista tarttui matkaan mitali, jolloin loppukauden saattoi vetää rennosti, kun itseluottamus nousi kohisten. SM-näyttö ei vielä riittänyt EM-kisapaikkaan, mutta kävin lähempänä kisalippua, kuin moni uskoi ennakkoon mahdolliseksi. Keskimatkan SM-tavoite ei toteutunut, sillä kisat siirtyivät Lumirasteille, joiden ratamestarina toimin. Pitkän matkan järjestäminen onneksi onnistui Häkärinteillä, ja ylsin tavoitteen mukaiseen 10-sakin sijoitukseen, vaikka fyysisesti päivä oli vaikea. SM-viestissä KEV SkiO-Team jäi harmillisesti neljänneksi.
Kehitystä hiihtovauhdissa ja ominaisuuksissa en lopulta mitannut ulos enää keväällä, sillä sairastuminen Lapin Lumirastien jälkeen vesitti tarkoituksen osallistua sileän hiihtokisoihin, paranemisen jälkeen ei enää ollut motivaatiota. Päätin aloittaa ylimenokauden ja keskittyä tekemään rästissä olevat kouluhommat sisään, mikä tarkoitti lähinnä suurta määrää ylimääräisiä hierontatunteja Vuokatin hierontapolilla.
Vaikka alkukausi oli tahmea, varsinaisella pääkisakaudella onnistuin venymään oman tämänvuotisen tasoni yläalueella oleviin suorituksiin. Tavoitteet täyttyivät tyydyttävästi, mutta parempaan jäi varaa - reilusti. Yksi asia kuiteniin huolestuttaa: Suomen talvet. Minun sielunmaisemani hiihtosuunnistus on runsaalla lumella tapahtuvaa, nautittavaa talviurheilua, jossa urilla on muutakin kuin poikittain uran halkaisevia juuria ja jäistä sammalta, lämpötila on mieluummin reilusti pakkasella kuin niin helteellä, että sade tulee vetenä niskaan, eikä joka kurvissa ja laskussa tarvitse jännittää joka lihassolullaan purukalustoa myöten, pysyvätkö välineet ja kehon osat ehjinä. Viimeiset vuodet ovat tehneet "oikeista hisukisoista" enemmän harvinaisuuksia kuin tavallisia kokemuksia. Jopa Kuusamossa järjestetyt Lapin Lumirastit olivat olosuhteiltaan minulle itselleni pettymys, vaikka kilpailijat ylistivätkin enimmäkseen niin ratoja, puitteita kuin keliäkin.
Totuus on, että perimmäinen nautinto loskakisoista jää puuttumaan, ainakin minun kohdallani. Kyseinen nautinto on kuitenkin niin suurta ekstaasia, että aion vielä jatkaa sen tavoittelua ainakin pari vuotta uskoen, että joku järjestäjä vielä solmii yläkertaan niin hyvät suhteet, että kisataan huippuolosuhteissa. Pidän peukkuja Imatran EM-kisojen puolesta, sillä sinne on oma tähtäimeni ensi talveksi asetettu! Tämä kausi oli tason palautuksen aikaa. Ensi kaudellatavoitellaanjo selkeää kehitysaskelta kohti maailman kärkeä!
Kevät on kulkenut rauhallisesti. Pikkuhiljaa olen ottanut tuntumaa kesän suunnistushommiin: Stadisprintti ja Helsinki City-O avasivat kauden lentäen tekemälläni viikonloppureissulla pääkaupunkiin. Hiukan epämääräistä vaivaa vasemmassa nilkassa esiintyi, joten juoksuhommissa olen edennyt varovaisemmin kuin halut olisivat antaneet myöten. Nyt vain lihaksisto kuntoon ja loikkimaan kehitysaskelmia kohti loistavaa tulevaisuutta.
Kiitos yhteistyöstä parin viimeisimmän, vaikean kauden aikana: Pölkky Oy ja Kuusamo hirsitalot, joiden myötävaikutuksella leireily jakilpailu on paljolti mahdollistunut, Nonamesport, joka on vaatettanut minut sään mukaisesti ympärivuotiseen harjoitteluun, Normark, jonka kautta Peltosen sukset ovat löytäneet kotiosoitteeseeni, ja Rexin voiteet pitäneet niiden pohjat kilpailukykyisen liukkaina vaikeissakin olosuhteissa, sekä Kuusamon Erä-Veikot, seura, joka osaltaan huolehtii urheilun ja kilpailun mahdollistumisesta käytännössä.
Erityiskiitokset menevät vielä erikseen isä-Akille ja Tiina-äidille, joiden tuki on ollut monipuolisinta. Olkaa pliis mukana jatkossakin! Ja Eivind Tonnalle, joka luotsasi hiihtosuunnistusmaajoukkuetta viiden vuoden ajan, ja oli erityisen taitava valmentaja. Muutama sana oikeaan aikaan oikeassa paikassa riitti valamaan uskoa ja motivaatiota, ja toisaalta lyömään jarrut pohjaan ennen kuin harjoittelu meni överiksi ja kunnolla ojaan. Maajoukkue jatkaa kohti koti-EM- ja Venäjän MM- kisoja uuden päävalmentajan johdolla, kuka se on, sen aika näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti