Viikon leirillä sain kellautettua muutaman arvokkaan hisuharjoituksen. Sprinttikilpailussa viime sunnuntaina meno oli vielä tahmeaa, koneesta ei lähtenyt kierroksia, eikä urahiihtokaan oikein sujunut. Positiivista oli kuitenkin, että suunnistus sujui aivan vähäisin virhein. Alla oleva kuva ei ole kisan kartta, vaan seuraavan päivän kevyempi "supersprintti" samoilla urilla.
Tiistaina vedettiin taas kisaa, mutta yhteislähtönä pidemmällä matkalla. Tahmeaa oli taas, ainakin alkuun. Nuorten maajoukkueen pojat hiihtivät kovempaa kuin minä, ja sekös suututti, kun itse väänsi kaikin voimin penkkaan. Ja virheitäkinhän siitä seurasi...
Tilanne kuitenkin alkoi muuttua kun tultiin kartanvaihtoon, ja toinen lenkki alkoi. Loppua kohti hiihtoni ja ehkä jopa suksen luisto, paranivat koko ajan, ja pystyin jo kamppailemaan hiihtämällä muita vastaan, ja ennen kaikkea hiukan jättämään junnuja letkastani.
Kolmannen kerran kiskottiin tehoja vielä torstaina aamupäivästä, intervallien muodossa. Ja vihdoin kulki, syke heräsi eloon, ja jopa lihaksistosta sai väännettyä tehoja irti. Ei se vieläkään ollut mitään mestarin vauhtia, mutta lupaus mahdollisuudesta hiihtää vielä kovaa tälläkin kaudella.
Uratreenien ohessa on hiihdelty keveitä PK-lenkkejä pertsalla, hermotettu vähän puntilla ja aktivoitu corea, sekä juostu. Tänään hiihdin kolme ja puoli tuntia pertsaa Saariselän maastoissa, välillä isolla ladulla, välillä vähän perinteikkäämmillä urilla, jotka oli tehty vain hiihtämällä. Pito oli hyvä ja luistokin riittävä, eikä kauniissa luonnossa tullut tylsää.
Huomenna aamusta olisi tarkoitus vielä herätellä nopeita soluja - kaikkia kolmea, jotka ovat jäljellä raskaan määräleirin jäljiltä :D - lyhkäisten spurttien kautta. Sitten autoon ja kohti Kuusamoa. Ensi viikon vietänkin sitten sissiteltassa siellä jossain, sanotaan nyt vaikka että talvisodan 75-vuotisjuhlan kunniaksi... Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti