Täällä Saariselällä on onneksi lunta maassa, ja myös puissa, ja kun päivät ovat jo varsin lyhkäisiä, niin aamupäivän hämärään ajoitettu hiihtolenkki tunturin kupeessa on omiaan pistämään mielikuvituksen töihin. Talvinen maisema on sellaisenaan erittäin kaunis. Sinertävät, harmaat, ja valkeat sävyt luovat unisen harmonian, jonka keskelle väriä tuo lähinnä taivaanrannassa rimpuileva aurinko, joka viivyttelee vielä jonkin aikaa ennen painumistaan etelään, josta se palaa vasta keväällä.
Suomen hiihtosuunnistusmaajoukkueet siirsivät lumileirinsä Ruotsin puolelta kotimaahan, ja täällä ollaan, talven ihmemaassa. Antti ja Eivind ajavat ahkerasti uria Tievatuvan tuttuun hisumaastoon, ja huomisesta alkaen päästään vihdoin tekemään ihan täysiverisiä taitoharjoituksia oikeilla hisu-urilla ja -kartalla.
Omakohtaisesti tänään itse hiihtäminen ei ollut herkkää. Lihasten hermotus on nyt hieman hukassa, ja liikkeet ladulla tuntuvat kömpelöiltä ja hallitsemattomilta. Kokeilen tänään iltapäivätreeninä juoksua ja hermottavaa punttitreeniä. Jospa se oikaisisi hermoston ja pääsisin takaisin tuntumaan omasta tekemisestä.
Joka tapauksessa on nautinnollista olla täällä, talven keskellä, ja päästä tekemään sitä, mistä tykkää, eli hiihtosuunnistamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti