Tämä oli sellainen oma leiri, jonka tarkka suunnittelu tapahtui aina joka aamu erikseen. Osanotto oli huikeat kaksi urheilijaa, minä itse ja treeni- sekä seuratoverini Tauriaisen Teemu. Pitkään oli puhuttu että tällainen täytyy tehdä, mutta vasta ihan muutama päivä ennen lähtöä sovittiin, että nyt mennään eikä meinata. Ja niin sitten heitettiin laukut autoon ja suunnattiin Kiilopäälle, Suomen Ladun tunturikeskukseen Saariselän huikeisiin maisemiin. Mökkimajoitus, puolihoito, tv jalkapallon ja yleisurheilun EM-karkeloiden seuraamiseen, sauna lenkkien päälle... ei valittamista!
Lauantaina 23.6. eli juhannuksena, noin kello 15 päästiin sitten itse asiaan: kaksi tuntia rullahiihtoa Kiilopäälle johtavalla tiellä, ihan pk-lenkki herättelynä matkan jäljiltä. Ja siellähän oli heti tuttuja! Nuorten hisu-talenttiryhmän valmentaja, Liljan Artsi ajeli ohi volkswagen touranillaan ja pysähtyi tien varteen kyselemään kuulumisia. Siinä saatiin heti korkean valmennusjohdon tuki tälle hankkeelle ja oli hyvä jatkaa leiriä eteen päin. Artsi meinasi ajella jo sinä päivänä perheineen kohti etelää, en tiedä miten kävi majoituspaikan etsinnöissä Kuusamon kohdalla. Toivottavasti Liljan perhe sai jonkin katon päänsä päälle.
Sunnuntai 24.6. toi tullessaan jälleen aurinkoisen päivän ja hyvän aamiaisen jälkeen suunnattiin nelituntiselle juoksukävelyvaellukselle Urho Kekkosen Kansallispuistoon. Suunnitelma oli edetä ensin Rautulammen rannalle ja sieltä muuttaa kurssia pohjoiseen, Luulammille, joiden jälkeen palata tunturikeskukseen ruoan laittoon. Suunnitelma toteutui mainiosti. Omien juomapullojen lisäksi nesteytyksestä vastasivat kirkas- ja raikasvetiset tunturipurot. Ja niiden uomissa näimme vielä luntakin, jolla oli hyvä vilvoitella auringon paisteen tuomaa tukahduttavaa kuumuutta. Sääskien inisevästä seurasta päästiin nauttimaan vasta Rautulammelta lähdettäessä. Jos seutu on tuttua, tietää että vaelluspolku Rautulammelta Luulammille kulkee tunturien välisessä purolaaksossa. Siellä noita verenhimoisia pikku syöpäläisiä riitti. Juomatauot jäivät lyhyiksi, off-purkit kun jäivät mökkiin. Kaiken kaikkiaan väkeä oli vähänlaisesti. Ensimmäiset vastaantulijat nähtiin Luulammilla, sielläkin vain päiväretkeilijöitä. Rinkkavaellukselta ei kukaan ollut vielä palaamassa, vaikka tunturikeskuksen parkkipaikka olikin varsin tiheään täytetty.
Iltapäivällä emme nauttineet raikkaasta ulkoilmasta, vaan pysyimme sisätiloissa vääntämässä kuntopiiriä jotta lihakset saisivat hyvän rääkin ennen päivällistä. Keskivartalo ja kädet kun ovat hiihtosuunnistajalle aika tärkeitä työkaluja lajissa pärjäämiseen. 40 minuutin ahkeroinnin jälkeen pieni verryttely ulkona ja sitten ruokapöytään. Iltalenkin päälle sauna maittoi ja ensimmäinen täysi leiripäivä saatiin päätökseen.
Maanantaina 25.6. päätimme jälleen kelin salliessa hiihtää rullilla lajivoimaharjoituksen, tunti tasatyöntöä. Kaivoin tuliterät startin perinteisen rullat suojapussistaan ja teroitin sauvojen piikit. Hyvä oli pito, harmi sinänsä ettei sitä sen enempää päästy kokeilemaan, kun kyseessähän oli tasatyöntöharjoitus. Talvella lipsuu yleensä sieltä suksen takaa, nyt vika oli sauvoissa, silloin kun sitä ylipäänsä ilmeni. Vai olisiko miehessä? No, sama sille. Tuli kuitenkin tehtyä hyvä rullahiihtotreeni.
Iltapäivä vei Kiilopäältä Saariselän keskustaan, sillä oli edessä jälleen rullahiihtoa, mutta tälläkertaa VK-tehoisia wassunousuja Kaunispään pitkään mäkeen. Oman lisänsä toivat toisinaan vastaan tulevat autot, sillä turistit suosivat kaunispäätä maisemien ihailuun, sinne kun johtaa se mainio päällystetie. Viisi nousua tehtiin ja alkoi tuntua, ettei se aamuinen tasatyöntö ehkä ollut ihan paras mahdollinen valmistelu niihin vetoihin.
Sää suosi keskiviikkonakin ja rullahiihtoja tehdessä oli hyvä mieli. Asfaltti kuivaa ja auringon pehmittämää, joten piikit pitivät ihan riittävän hyvin. Kun vielä Saariselän keskustan kevyen liikenteen väylillä oli varsin tuore asfaltti, ei olosuhteiden puolesta parempaa voinut toivoa. Verryttelyt oli hyvä tehdä vaihtelevilla reiteillä hyvällä alustalla. Täydet pisteet tästä Saariselälle!!
Tiistaille 26.6. suunniteltiin aamuun polkupyörävaellusta, mutta muutimme sen sitten sauvakävelyksi, kun pyörien vuokraus olisi pitänyt hoitaa saariselältä saakka. Joten taas mentiin. Tällä kertaa lähdettiin Ahopään suuntaan ja edettiin avotunturissa. Sää alkoi pikkuhiljaa kääntyä huonompaan suuntaan; sadepilviä alkoi kerääntyä ja hieman jo tuli pientä tihkuakin. Siitä huolimatta jatkettiin matkaa vailla ikäviä ajatuksia. Maisemat olivat nimittäin hienot harmaasta taivaasta huolimatta. Matka jatkui Rumakurun partaalle. Rumakuru... siinä on taas nimeäjä ollut terävimmillään. En käyttäisi sanaa ruma tuosta uljaasta rotkosta, joka halkoo tunturimaisemaa. Näky oli kaikkineen varsin komea. Jylhäkuru olisikin ehkä osuvampi nimi, mutta ehkäpä sellainen löytyy jo jostain muualta kansallispuiston alueelta. Enpä tullut tarkistaneeksi kartoista. No, sieltä lähdettiin jo tuttua paikkaa, Luulampia kohti. Etenimme jälleen jokilaaksossa, mutta sääskiä oli vähemmän kuin ensimmäisellä reissulla, ilmeisesti viileä keli vaikutti asiaan. Luulammilta noustiin valloittamaan Kiilopää, ja kun vauhtiin oli päästy, niin kävimmepä sitten vielä Niilanpään huipulla samoilla lämpimillä. Ja niinpä lenkki sitten venähtikin lähemmäs viittä tuntia. Hyvissä maisemissa aika kuluu.
Iltapäivällä tyydyttiin juoksemaan iltalenkki ja saunomaan.
Keskiviikkona 27.6. oli ajatuksena tehdä perusvoimaharjoitus ihan punttisalioloissa, mutta Saariselän Holiday Clubin salin hinta käyntiä kohden oli sitä luokkaa, että köyhät opiskelijat katsoivat paremmaksi turvautua jälleen kestovoimatreeniin. Niinpä teimme juoksulenkin nyt jo hyvin koleaksi muuttuneessa säässä, ja sitten oli punnerrusten ja vatsalihasten sarjojen vuoro, samaan aikaan kun juostiin 400 metrin juoksuja ja Wendelin näytti jo hetken pääsevän jatkoon... mutta hylättiin sitten. Se kyllä pistää mielen matalaksi!
Iltapäivällä kaivettiin vielä rullasukset esiin ja lähdettiin tekemään tasatyöntövetoja, nopeusvoimasellaisia. Alkoi olla ylävartalo jo sen verran tyhjä, että räjähtävyyden löytyminen oli toisinaan tiukassa. Eräs bussikuski vielä aiheutti vaaranpaikan vauhdikkaassa alamäessä ajamalla vastaan vähintäänkin kyseenalaista vauhtia. Siinä piti itsellä väistää ojan pohjalle, onneksi pääsin sinne asti ennen kaatumista, sillä kiviseen penkkaan kaatumisesta on jo huonoja kokemuksia tälle kesälle. Tällä kertaa minussa ei kuitenkaan ollut vikaa, mitä liikennesääntöpuoleen tulee.
Illalla juostiin vielä puolisen tuntia ja tehtiin rajuja vetoja jalkojen herättämiseksi. Kainuun Rastiviikkohan lähestyy jo hyvää vauhtia! Saunassa ei maltettu olla pitkään, suomen miehet kun heittivät keihään karsintaa ja jalkapallo-ottelu espanja-portugali oli alkamassa.
Torstai 28.kesäkuuta, vaikka aamulla maisema oli aika lokakuinen. Räntää satoi pohjoistuulen puhkuessa aika-ajoin yli 10 metriä sekunnissa. Aamiaiselle mennessä todettiin, että lämpötilasta ja liukkaasta kelistä johtuen jätetään viimeinen rullahiihto-osio väliin ja käydään ainoastaan juoksemassa pari tuntia kevyesti. Kiilopää oli komean näköinen valkeassa hunnussa, vaikka pilvet sitä verhosivatkin. Huipulle johtava polku erottui tummana viivana rinteessä. Harmi, että kameran akku oli ehtinyt tyhjentyä, eli kuvaa ei tässä nyt ole. Kuvitelkaa kuitenkin itse. Juoksemaan siis mentiin ja saatiin kengät kunnolla märiksi, ja kun sitten mentiin pesulle, yritti kylmä tuuli tunkeutua luihin ja ytimiin asti. Kuuman suihkun jälkeen hyppäsimme autoon ja totesimme, että nyt riittää tälle leirille. Sodankylässä, jossa keli oli lämpimämpi, pysähdyttiin syömään paikallisessa, tasokkaassa pizzeriassa. Sen kai nyt sentään ansaitsimme vajaan viikon aikana.
Leirin kokonaiskuormaksi tuli reilu 25 tuntia, nyt on edessä palautuminen ja sunnuntaina alkaa Kainuun Rastiviikko Kajaanin Joutenlammen kangasmaastoissa. Odotettavissa ei ole kärkituloksia, mutta hyviä ratoja hienoissa maastoissa kelvannee juosta siitä huolimatta. Nyt vain ei lähdetä voittamaan rastiviikkoa ensimmäisen päivän ensimmäiselle rastille. Se on tavoite muistaa kun kartan saa kouraan. Jos neljä onnistunutta suoritusta jää käteen viikon aikana, olen enemmän kuin tyytyväinen itseeni. Se tavoite ei ole vielä kertaakaan täyttynyt.
Täältä tullaan kainuulaiset maastot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti