Tämä on tämän bloggaajan ensimmäinen kokeilu, johon suurempia suunnitelmia ei juurikaan kehitellä. Kunhan vain kokeilen, miltä se tuntuu kirjoitella nyt omaa blogia pelkän lueskelun lisäksi. Ja huonoon aikaan, kun tosi urheilija olisi jo ollut tovina aikaa nukkumassa. Siispä tavoitteestani, huippu-urheilijamaisuudesta olen nyt hyvin kaukana; näköetäisyys meni kauan sitten.
Rytmit kääntyivät tälle linjalle Jukolan viestin, tuon kesän urheilutapahtumista hienoimman ja hirveimmän jälkeen. Yön huonot unet raskaan suorituksen jälkeen vatsa kuralla... ja tässä ollaan. Valvotaan pikkkutunneille, nukutaan aamulla ruhtinaallisesti. Asiaintilaan lienee tarpeen saada muutoksia, sillä raskas kolmiviikkoinen lähestyy. Juhannuksesta alkaen viisi vuorokautta tullaan viettämään Saariselän kauniissa luonnonmaisemissa treenileirin merkeissä, ohjelmassa pitkiä vaelluksia, rullahiihtoa ja maastopyöräilyä. Sitä seuraavat Kainuun Rastiviikko ja Fin5, jotka myös vedetään leirinomaisesti: kisoihin ei ole tavoitteita ja välipäivät vedetään treeniä. Ei tässä ihan Taivaisen Oman tuntimääriä tavoitella, mutta jos nyt jotain kuitenkin tehtäisiin.
Siitä Jukolasta...
Kuusamon Erä-Veikot 1 (juoksijoina: Santeri Aikio, Teemu Tauriainen, Olli-Matti Heikkinen, Severi Aikio, Esa Heikkinen, Tapio Tahkola, Tuomo Heikkinen), jonka aloitusosuutta olin juoksemassa, sijoittui vasta 338:ksi, mikä oli tavoitteisiin nähden harmillinen lopputulos. Pyrkimys oli 300:n joukkoon, mielellään mahdollisimman lähelle 200:ta. Tänä vuonna siis jäätiin polkemaan paikoilleen, kun lähdettiin numerolla 331. On se vain siinä mielessä harmi, että kun ykkösjoukkuetta pyrittiin keväällä leirittämäänkin ihan Jukolaa ajatellen, eikä kehitys ollut myönteistä, niin joku vika nyt on. Tosin vain neljä ensimmäistä osuutta juosseet urheilijat olivat näillä leireillä mukana, ja neljän osuuden ajan pysyttiin tavoitteen sisällä. Ehkäpä leirille osallistuminen pitäisi laittaa pakolliseksi... Tässä spekuloinnissakaan ei kummemmin toisaalta järkeä enää ole. Viesti meni, ensi kesänä on Jämsässä uusi, ja silloin parannetaan!! Ja oletan juoksevani silloin jotain muuta kuin aloitusosuutta. "Ravihevosten" kyyti ei ole ihan minun juttu, ja sitä se aloittaessa tuppaa olemaan.
Suunnistus on siitä hienoa, että se pistää hyvin usein miettimään. Tässä Teemu ja minä itse spekuloimme Angelniemen leirillä suoritettua väyläharjoitusta. Tällaiset mietinnöt jäivät Jukolan avauksen jälkeen vähälle, kun ei ollut oikein tarkkaa tietoa, missä sitä oltiin juostu. Kaikki rastit käytiin ja maaliin asti tultiin, mutta muilla osuuksilla olisi ehkä ehtinyt vähän suunnistaakin.
No, mietiskellään sitä lisää paremmalla aikaa, nyt lienee paras lopettaa jaarittelu ja alkaa niille nukkumishommille, yrittää pikku hiljaa ottaa kiinni urheilijan rytmistä ja palata normaaliin kesän arkeen. Töitä ei onneksi tarvitse nyt tehdä, vaan siltä osin olen ammattiurheilijan linjalla tämän kesän.
Jatketaan harjoituksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti