torstai 26. kesäkuuta 2014

Kiire odottamaan

Sellaista on nyt ollut muutama viikko. Vaikka ei voi sanoa, että meidän 14 hengen joukkueen tynkämme olisi ollut missään tavanomaisessa alokasosaston osaksi koituvassa höykytyksessä.



2.6. minä ja 13 muuta lumilajien urheilijaa astuimme varusmiespalvelukseen Kainuun prikaatissa, Suomen suurimmassa joukko-osastossa Kajaanissa. KaiPr on muuten myös kaikilla mittareilla Suomen paras joukko-osasto, ja jos nyt vielä vähän sallitaan kehuskelua, niin jääkäripataljoonan kärki, tiedustelukomppania on koko prikaatin paras perusyksikkö. Näin meille on vakuuteltu vähän joka suunnasta, myös TiedKo:n ulkopuolelta, joten täytyy sen olla totta. 

Urheilukoululaiselle palvelukseen tulee tiettyjä etuisuuksia, kuten palvelusaikaa, joka on varattu harjoitteluun, sekä harjoitusolosuhteet, jollaisia en ole ennen nähnyt tai kokenut. Lisäksi jokainen varusmies osallistuu valmennuskurssiin, jossa olen muuten tällä hetkellä, ja tutustuu siellä muiden lajien saman ikäryhmän urheilijoihin. Tällä viikolla Kisakallion urheiluopistolla on pyörinyt 68 eri lajien urheilijaa. Lajeja on edustettuna pitkälti toista kymmentä, joukossa on joukkue- ja yksilölajeja, taito- ja kestävyyslajeja aina maastohiihdosta kamppailuun ja jääkiekkoon. 

Valmennuskurssi on tarjonnut viikon mittaisen katkon sotilaallisempaan arkeen kasarmilla. Huomenna loppuu tämä riemu, ja viikonloppuloman jälkeen herätään taas Hoikankankaalta komentoon: "JOUKKUEELLA HERÄTYS!!!!" Kolmessa viikossa olemme oppineet sotilaan perustaitoja, joita en käy erittelemään kummemmin, mutta rynnäkkökivääri on tullut tutuksi, ja metsäänkin on päästy jo ryönäämään. Tämä tarkkuus riittäköön; jokainen armeijan käynyt tietää peruskoulutuskauden sisällön, ja niille, joilla tämä lysti on edessä, pitää jättää jotain jännitettävää!! ;) 



Ennen valmennuskurssia sotilasarkeen tuli vaihtelua kotiväen päivänä, jolloin luonani vierailivat äiti, mummo ja vaari, nuorin veli Valtteri, sekä inttileskeni Ella. Oli mukavaa, kun kävitte! Vala on 4.7. Tervetuloa silloinkin!





Niin. Nyt on jo 26.6. eli alokasaika loppuu jo reilun viikon päästä! Valan jälkeen viimein saamme ripustaa joukko-osastotunnuksen vasempaan hihaamme, ja voimme kutsua itseämme jääkäreiksi. Sen jälkeen voin jo ehkä näyttää nenääni kotopuolessakin. Kuusamossa en ole palveluksen alettua käynyt. Tuleva viikonloppu kuluu Imatralla hiihtosuunnistusta harjoitellessa. Kaikkien ryhmien yhteinen skiO-weekend kutsuu! 

Fin5-viikolla nähdään, sillä lomille pääsen valan jälkeen, ellen aivan mahdottomia töhöile. Siihen asti... "JOUKKUE, VALMISTAUTUKAA SULKEISHARJOITUKSEEN, TÄHÄN AIKAA VIISI MINUUTTIA!! TOIMIKAA!!!



1 kommentti:

  1. Hyvä Santeri! Siitä se etenee. Tulipa mieleen kun tuommoisella bankulla mentiin jossain Yli-Iin suunnilla tietä pitkin kohti leiriä, täysi varustus sisällä (telamiinaa, heitintä yms. yms. romua kopit turvoksissa)...niin yhtäkkiä tuosta keulapäästä katkeaa tela! Yhdistelmä napsahti hetkeksi keskeltä linkkuun ja ylös, äkkipysäys teki sen että romut olivat miesten niskassa ja miehet romujen seassa...siinä sitä ihmeteltiin sitten muutama tunti tien poskessa, kun uusi saatin tilalle Hiukkavaarasta ja matka jatkui :) Taneli

    VastaaPoista