Sprinttiteema, kuten suunnistus ylipäänsä, on kuitenkin ennen kaikkea jalkoja huomioivaa treeniä, ja sitä jatkoi vappupäivänä Raision räntäisessä aamussa Mehiläinen-sprintti, joka avasi myös kesän huippuliigan ja suunnistuksen tv-kauden. Suunnistuksellisesti helpohko kisa oli fyysisesti raju, sillä simppeli suunnistaminen kysyi kovaa vauhtia. Sain jalkani ongelmitta hapoille sekä karsinnassa että finaalissa, joskaan vauhtia ei silti irronnut. Järjestäjien tekemistä virheistä saa varmasti riittävän hyvän käsityksen suunnistus.net -sivusolta, joten en käy niitä tähän listailemaan. Ihan putkeen ei kumminkaan mennyt. Samaan aikaan kuin kulisseissa sählättiin karttojen ja rastinmääritteiden kanssa, antoi maailmanmestari Janne Salmi (täysin oikeutetusti) suullista sapiskaa kevään EM-kisojen järjestäjille. Hivenen surkuhupaisaa...
Suunnistuksen parissa jatkoin 1.-4. päivä Kuopiossa seuran Jukolanleirillä, jonka järjestelyistä olin oikeastaan itse vastuussa. Järkevä urheilija olisi siinä vaiheessa läntännyt lämmittelytakin päälleen ja toiminut päivän ajan valmentajana itse lepäillen, mutta enpäs malttanut, vaan yllätin itseni jo perjantaina iltapäivästä osallistumassa viiden minuutin mittaisiin takaa-ajovetoihin. Mikäs sen parempaa palauttelua edellisen päivän kisasta? Liikaa tehoja johtaa yliväsymykseen ja vastustuskyvyn alenemiseen. Lauantaina olikin jo flunssaista...
Tämän treenikauden ensimmäistä monttua ei siis tarvinnut pitkään odotella. Torstaina pääsin viimein hierojalle, ja jumia oli vaikka muille jakaa. Seuraavaksi luvassa on maisemanvaihdos. Tänään lennän Helsinkiin, josta huomenissa liitelen yhdessä Ellan kanssa lomalle Saksaan. Edessä on viikko Keski-Eurooppaa, ja kielitaitoa... Jospa siellä onnistuisin välttämään yliharjoittelun, mutta myös laiskistumisen... Tehot kuriin, painot esiin ja core koville. Ja väliin vähän rullahiihtoa, sekä kevyttä juoksentelua. Ja pitkä lenkki! Näistä ajattelin rakentaa ensi viikon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti