Vapaa matkustaja

IKuusamossa on mielestäni ihan kiva asua. Se on mukavan pieni, rauhallinen paikka, jossa treeniolosuhteet ovat kohdallaan. Joskus on kuitenkin kiva käydä vähän reissun päällä, ja niimpä päätin ryhtyä tuumasta toimeen, kun olin vielä vapaa matkustamaan. Se vapaus nimittäin loppui yhdessä toukokuun kanssa ja nyt olen jo armeijan kurkkusalaateissa. Siinä syy pitkään hiljaisuuteen täällä blogissa... 

Lauantaina 10.5. kello 17:00 istuin Finnairin A319:n kyydissä, kun se kohosi ylväästi Helsinki-Vantaan lentokentältä päämääränä Berliini. Vieressäni istui maailman paras matkaseura (esitelty yllä kuvassa), joten reissusta tulikin sitten mitä mainioin. En valitettavasti viitsi nyt kirjoittaa tänne mitään virallista matkapäiväkirjaa, vaan tyydyn selostamaan juonen lyhyesti, ja lisäämään hieman maisemakuvia. 

Ensimmäinen puoli reissua vietettiin Saksan Thüringenin alueella maan keskiosissa. Siellä saimme majapaikan hyvien ystäviemme, Wantzlöbenin nelihenkisen perheen vieraina. Thüringenin päiviin kuului vaellusta, rullahiihtoa, jopa vähän suunnistusta, sekä sightseeingiä ja kaupunkiseikkaulua.

Matkan toinen puolikas kului Berliinissä, jonne matkustimme junalla Eisenachista. Lippujen hinta oli suorastaan järkyttävä, sillä opiskelija-alennusta ei tunnettu. Muuten päivät Berliinissä olivat onnistuneita. Sää suosi, fiilis oli hyvä, ja liikenne pelasi. Hotellimme oli parinkymmenen metrin päässä Bülowstraßen U-bahn (metro) -asemalta. U2 meni siitä suoraan keskustaan Potsdamerplatsille ja niin edelleen. Vierailimme monissa tärkeimmissä kohteissa, ja söimme varsin kohtuullisissa ravintoloissa. 

Paluulento oli 17.5. kello 20:10. Kotimaan kamaralle astuimme hiukan ennen kymmentä. Sieltä yhteinen matka jatkui junalla Turkuun, jossa saimme nukkua tutussa sängyssä vielä yhden yön - tai sen mitä yöstä oli jäljellä, kun pääsimme viimein perille...

Reissu oli loistava, mutta vielä en ehtinyt huokaista helpotuksesta. Kotiin pääsin vasta SM-keskarin jälkeen, ja sitten piti järjestellä jo lakkiaisia. Niistä lisää ehkä jossain välissä, kun seuraavan kerran ehdin naputella niinkin tärkeitä tekstejä kuin blogikirjoituksia täällä kasarmin varjoissa. Terveisiä Hoikankankaalta!

Kevään ensimmäinen opetus

Harjoittelu ensi talveen alkoi tosissaan viime viikolla. Maanantain ja tiistain ajan treenasin Imatralla SK Vuoksen vieraana, kuten joitain vuosia sitten tapasin tehdä jatkuvasti. Ohjelmaan kuului muutama hyvä sprinttitreeni, sekä kevennettynä juuri sopivan tehokas 'Tarjan jumppa'. Keväällä laiminlyödyt ylävartalon lihakset muistuttivat äkäisinä olemassaolostaan ja tarpeestaan saada asianmukaista harjoitusta. Anteeksi kädet, kyljet, vatsa ja selkä! Lupaan parantaa tulevina viikkoina teidänkin tilannettanne!

Sprinttiteema, kuten suunnistus ylipäänsä, on kuitenkin ennen kaikkea jalkoja huomioivaa treeniä, ja sitä jatkoi vappupäivänä Raision räntäisessä aamussa Mehiläinen-sprintti, joka avasi myös kesän huippuliigan ja suunnistuksen tv-kauden. Suunnistuksellisesti helpohko kisa oli fyysisesti raju, sillä simppeli suunnistaminen kysyi kovaa vauhtia. Sain jalkani ongelmitta hapoille sekä karsinnassa että finaalissa, joskaan vauhtia ei silti irronnut. Järjestäjien tekemistä virheistä saa varmasti riittävän hyvän käsityksen suunnistus.net -sivusolta, joten en käy niitä tähän listailemaan. Ihan putkeen ei kumminkaan mennyt. Samaan aikaan kuin kulisseissa sählättiin karttojen ja rastinmääritteiden kanssa, antoi maailmanmestari Janne Salmi (täysin oikeutetusti) suullista sapiskaa kevään EM-kisojen järjestäjille. Hivenen surkuhupaisaa...

Suunnistuksen parissa jatkoin 1.-4. päivä Kuopiossa seuran Jukolanleirillä, jonka järjestelyistä olin oikeastaan itse vastuussa. Järkevä urheilija olisi siinä vaiheessa läntännyt lämmittelytakin päälleen ja toiminut päivän ajan valmentajana itse lepäillen, mutta enpäs malttanut, vaan yllätin itseni jo perjantaina iltapäivästä osallistumassa viiden minuutin mittaisiin takaa-ajovetoihin. Mikäs sen parempaa palauttelua edellisen päivän kisasta? Liikaa tehoja johtaa yliväsymykseen ja vastustuskyvyn alenemiseen. Lauantaina olikin jo flunssaista...

Tämän treenikauden ensimmäistä monttua ei siis tarvinnut pitkään odotella. Torstaina pääsin viimein hierojalle, ja jumia oli vaikka muille jakaa. Seuraavaksi luvassa on maisemanvaihdos. Tänään lennän Helsinkiin, josta huomenissa liitelen yhdessä Ellan kanssa lomalle Saksaan. Edessä on viikko Keski-Eurooppaa, ja kielitaitoa... Jospa siellä onnistuisin välttämään yliharjoittelun, mutta myös laiskistumisen... Tehot kuriin, painot esiin ja core koville. Ja väliin vähän rullahiihtoa, sekä kevyttä juoksentelua. Ja pitkä lenkki! Näistä ajattelin rakentaa ensi viikon.