Mattotesti on sana, jonka kuuleminen saa sydämen lyömään ja kropan vavahtamaan. Onhan toki hemmetin ärsyttävää sitoa itsensä valjaisiin, ahdistaa hengityksensä kumimaskin läpi kulkevaksi huohotukseksi, ja astua juoksumatolle tietäen että pian alkava testi loppuu vasta kun ei itse enää pysty jatkamaan. Mitään maalia ei ole, on vain fyysisen tai psyykkisen kestävyyden raja, jota lähdetään etsimään. Tavallaan juoksumaton periaate on sama kuin lemmikkijyrsijöiden juoksupyörän, mutta tässä lajissa ei pääse itse säätämään vauhtia.
Matto lähtee pyörimään ja kulma on hyvin pieni. Vauhti on vielä miellyttävä sauvakävelyyn, happotasot laskevat ja syke on selvästi PK-alueella. Kolmen minuutin kohdalla tulee tauko, ja testaaja tiristää sormen päästä verta laktaattimittarin analysoitavaksi.
Maton kulma ja vauhti lisääntyvät, ja ensimmäinen kymmenminuuttinen on helppoa. Sitten alkaa vaikeutua. Edelleen kävellään, käsillä tehdään töitä, puhallusten on oltava tasaisia ja pitkiä. Kolmen minuutin välein tulevat tauot alkavat tuntua ruhtinaallisilta parin sekunnin hetkiltä, jolloin ehtii tajuta olevansa yhä mukana leikissä. Ja kulmaa ja vauhtia lisää.
Sitten kuuluu pelätty lausahdus: "anaerobinen kynnys ylitetty, matto pysähtyy kun haluat lopettaa testin". Siitä alkaa taistelu. Happoa kertyy jalkoihin ja käsiin, puuskutus kasvaa ja maski ahdistaa entistä enemmän. Näkökenttä alkaa sumentua, minuutit kuluvvat hitaasti. Jalat alkavat jäädä kyydistä ja on pakko aloittaa hölkkä. Vielä minuutti edelliseen ennätykseen?! Jumaliste, miten minä silloin olen ollut niin kovassa kunnossa? Ai miten niin on syke vasta 190?!!
Kummasti sitä vain silti jaksaa, vaikka pahaa tekee. Kun 25 minuuttia alkaa lähestyä, tietää että nyt on loppu lähellä. Jalkojen rytmi alkaa seota, välillä meinaa juoksu katketa. Sitten tasapaino alkaa horjua ja äkkiä horjahtaa eteenpäin ja matto pysähtyy. Seuraa sauvoihin nojailua ja puuskutusta, jonka aikana ei tajua mistään mitään.
Lopulta alkaa toipua, kun on saanut vähän vettä kurkusta alas, ja syke on hieman tasaantunut. Hapot alkavat hiljalleen kiertää, kun käveleskelee rauhalliseen tahtiin matolla. Kohta alkaa myös tajuntaan nousta helpotus ja sitä myöten hyvä olo: se on tehty, taas olen selvinnyt. Seuraavaksi tarvitsee vaivata päätään kaikenlaisilla numeroilla, joita testaaja antaa suorituksen eri vaiheista. Ja kun kaverit kyselevät millejä, ei niitä muista kuitenkaan. Onneksi testitulokset tulevat jälkikäteen kirjallisina ja niitä pääsee analysoimaan.
Nyt matolla kärsitty aika on mennyttä elämää. Olen Vuokatissa maajoukkueleirillä. Lunta satoi viime yönä ja säilölumilatu on kohtuullisessa kunnossa. Ei kun treenaamaan!
