sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Paluu Keskimaahan

Nyt se on tullut, ja voin omasta puolestani sanoa etten ole pettynyt. Siis uusi Peter Jacksonin elokuva Hobitti - Odottamaton matka. En tiedä, kuinka moni tietää minun olevan J.R.R Tolkienin suuri ihailija. Perhe ja suku tietysti, sekä kaikki vanhat ja nykyiset luokka-/opiskelukaverit, joita olen piinannut vuosien saatossa jatkuvilla jorinoilla Tarusta Sormusten Herrasta ja muista Tolkienin teoksista. Tässä harrastuksessa on ollut vain joitain vuosia yksi ongelma: kaikki on jo luettu, nähty ja puhuttu niin monesti, ettei enää ole mitään uutta. Mutta nyt on toisin, sillä Bilbo Reppulin seikkailu on palannut uudessa muodossaan, valkokankaalla. Ja minä ja monet muut Tolkienin fanit voimme palata taas Keskimaan ihmeelliseen maailmaan.



Kuten nokkelimmat ehkä huomasivat jo, tämä kirjoitus ei liity urheiluun, vaan toiseen intohimoni kohteeseen. Tämä on minun arvioni Tolkienin legendaarisen kirjan, TSH:n esiteoksen filmatisoinnista. Ensimmäiset huhut Hobitin tekemisestä olivat vain kuiskauksia epämääräisistä lähteistä, mutta sitten selvisi, että elokuva tosiaan on tulossa, selvisi että mukana olisi vanhoja tuttuja näyttelijöitä, kuten Ian McKellen (Gandalf), Ian Holm (Bilbo vanhana) ja Hugo Weaving (Elrond), sekä uusia tuttavuuksia Keskimaahan, joista mainittakoon vaikkapa Martin Freeman (Bilbo) ja Richard Armitage (Thorin Tammikilpi). Ja sitten tuli tajuntaa räjäyttävä tieto, että Hobitti olisi elokuvatrilogia, kuten Taru Sormusten Herrasta. Siinä vaiheessa horjahti uskoni että tästä seuraisi mitään hyvää. Hobitti on kuitenkin vain vajaat 400 sivua pitkä vihkonen, kun TSH oli kolme itsenäistä opusta, joista jokaisesta tuli yksi elokuva. Nyt kun ensimmäinen elokuva on nähty, olen sitä mieltä että paremmin ei asiaa olisi voitu ratkaista. 



TSH oli elokuvatrilogiana kovasti puutteellinen sisällöltään, ja Hobitissa on käytetty paljon aikaa paikkaamaan sellaisia aukkoja, joita ei koskaan selitetty silloin kun olisi pitänyt. Mukaan on otettu muutama hahmo, joita ei oikeasti koskaan Hobitissa esiintynyt, tai mainittiin korkeintaan jossain sivulauseessa. Tällainen on esimerkiksi erakkomainen velho, Radagast Ruskea, jolle on annettu elokuvassa suuri rooli. Se onkin hyvä, koska Radagastilla olisi kuulunut olla Sormusten Herrassa jonkinlainen jalansija. Myös muutamia Sormusten Herrassa esiintyneitä hahmoja on otettu mukaan Hobittiin, kuten Lórienin haltiavaltakunnan valtiatar Galadriel, sekä Valkoisen neuvoston (Keskimaan viisaiden neuvosto) puheenjohtaja Saruman Valkoinen. Näillä pienillä muutoksilla varmistetaan, että elokuva voi selittää, kuinka suuria asioita todellisuudessa tapahtui jo ennen TSH:n aikaa. 



Jostain päin maailmaa on tullut arvosteluja, jotka tuomitsevat Hobitin. Suksikoot kriitikot suolle, sanon minä! On totta, että elokuvaan on lisätty asioita, joita Tolkien ei itse varmaan olisi hyväksynyt, mutta niiden avulla on juonta selkeytetty ja hieman dramatisoitu, jotta myös Tolkienin kirjoihin tutustumattomilla olisi jokin punainen lanka, jota seurata. Itse vain yksinkertaisesti sivuutan nämä yksityiskohdat ja keskityn olennaiseen. 




Odottamaton matka oli mainio elokuva, odotan että seuraava osa, Smaugin autioittama maa on vielä parempi. Siihen saakka on ainakin jotain, mitä odottaa.


 

lauantai 15. joulukuuta 2012

FIS-hiihtoa

Avasin tänään Ristijärvellä maastohiihtokauden FIS-kisoissa, matkana 10 km vapaalla. Melkoista touhua, ei pelkästään hiihtäminen vaan myös kisoihin ilmoittautuminen. Ei riitä että hommaa kalliin hiihtolisenssin, lisäksi pitää hommata FIS-urheilijatunnus ja muuta diibadaabaa, en oikein enää tiedä mitä kaikkea siinä kiireessä tuli allekirjoiteltua. Mutta pääasia että pääsi starttaamaan kisaan, eikä homma kaatunut mihinkään virheeseen paperisodassa. 

Kisa itsessään meni ihan kelvollisesti, vaikka mikään huippuveto se ei ollut. Eipä sellaista ollut kyllä odotettavissakaan, olihan se vasta ensimmäinen startti eikä silloin vielä osaa hiihtää oikein. Vauhdinjako oli jotakuinkin hyvä, mutta viimeiselle kierrokselle notkahti joten hieman pitää vielä miettiä. Hiihtoon pitää yrittää saada vähän enemmän frekvenssiä, jotta vauhtiakin tulisi sen myötä lisää. Se on ollut ongelmana ennenkin, varsinkin alkuvuodesta. Tiedänpä mihin keskittyä tulevina viikkoina. 



Sijoitukseksi tuli sitten 36. ja aikaa kertyi 25.27,2 siis kärkeen 2.14,0. Voittaja oli Joonas Sarkkinen, toisena Topias Tyni. Tai no, mitäs tässä luettelemaan, tuloslista löytyy täältä. 

Tälle iltaa kävin vielä hiihtelemässä perinteisellä tunnin lenkin, sillä huomenna on 15km pertsaa samassa paikassa. Saas nähdä kuinka käy... Perinteisen kisoja on tullut aika vähän hiihdeltyä viimevuosina.

tiistai 4. joulukuuta 2012

HISU viestiliiga avattu!

Hisuliiga avattiin Saariselällä parisprinttikisassa, jossa oli suuri määrä osanottajia, miesten sarjassa yli 30 paria starttasi kisaan mukavassa kymmenen asteen pakkasessa. Kuusamon Erä-Veikkojen sinipunaista väriä viestissä kuljetimme minä ja Teemu "Tauski" Tauriainen lähtönumerolla neljä, elikkä eturivin kuumassa ryhmässä. Kuka lie pienissään arponut lähtölistaan moisen yksityiskohdan... Mutta en valita, eturivistä on helppo päästä iskuetäisyydelle. Kisa on nähtävissä myös GPS-seurannassa osoitteessa http://www.tulospalvelu.fi/gps/20121204hisuliigaH21/

Ja hyvinhän se lähtikin käyntiin, Tauski kuljetti viestiä ensimmäisellä osuudella mallikkaasti ja ensimmäiseen vaihtoon tultiin minuutin erolla kärkeen, josta lähdin sitten omalle kakkososuudelleni. Suunnistustaidollisesti molemmat suorittivat ensimmäisen lenkin hyvällä tasolla, omakohtaisesti ei tuntunut hiihto vieläkään kovin vahvalta, mutta se korjaantuu kyllä kun vuoden vaihde alkaa olla käsillä. 
Kolmannelle osuudelle lähti taas Teemu ja tällä kertaa tuli vähän virhettäkin. Nimittäin heti alkuun Teemulla vähän karkasi ajatus ja tuli aika paha koukku, jonka seurauksena tipahdettiin siitä mukavasta paikasta kymppisakin tietämillä. Aloin jo vähän hermostua SK Vuoksi 2:n vaihtaessa ja kun ei Kuusamon värejä alkanut kuulua. Sieltä kuitenkin kohta kurvattiin, harmillisen paljon perässä mutta matkaan ankkuriosuudelle lähdin sitten teurastusmielellä. Pitkälle ykkösvälille tein aika rajun ratkaisun ja kiersin oikealta hiihtopaanaa myöten. Ei tainnut olla ihan optimiratkaisu, ja wassu ei ihan herkkua ollut. Mutta virheitä ei tullut... vielä. 4-5 välillä oli sitten se paikka, jossa Aikion pojalta olisi kysytty enemmän kanttia, mutta en uskaltanut lähteä oikomaan, vaan kiersin ja siinä iski Tuomalan Misa jo näköetäisyydelle ja sitten toiseksiviimeiselle rastille pitkän välin lopussa kun ajatus katkesi ja tein koukun, niin Tuomala ja Suunta-2000 ankkuri syöksähtivät ohi ja siinä se sitten oli. Loppusijoitus taisi sitten olla 14:s.






No, ei kumminkaan huono, vaikka tyytyväisyyteen ei vielä anna aihetta. Sen sijaan jollakulla Pellon Ponnen edustajalla ei ollut aihetta väittää niinkään, kun tuli ottaneeksi hylsyn. Seuraavassa linkissä on sitten kaverin tekemä valitusvideo, varsin kuuluisaan Perikato-leffan klippiin sovitettu raivonpurkaus. Eli siis videon tekijä on Jyri Uusitalo.


Semmoinen on meininki täällä tällä hetkellä. Avannossa pulahtaminen meinasi piristää niin paljon ettei oikein meinaa nukuttaa, mutta täytynee kuitenkin yrittää nyt alkaa palautuminen. Huomiselle taas luvassa päälle 20 astetta, pakkasta siis...

maanantai 3. joulukuuta 2012

Kauden paras... ja pahin!

No niin!
Nyt on hisukausi avattu, Saariselän mukavissa, lumisissa ja viileähköissä olosuhteissa lauantaina 1.12. keskimatkan ja sunnuntaina pitkän matkan kisoilla. Viileähkö lienee sopiva sana kuvaamaan sitä pakkaskeliä, joka lauantaina vallitsi. Kisat pidettiin, mutta pakkanen kiristyi koko ajan ja viimeisten lähtöjen aikaan sitä taisi olla reilusti jo päälle 20 asteen. Onneksi unohdin kisatrikoot kotio ja "jouduin" hiihtämän lämmittelyasu päällä.

Lauantain keskimatka sujui mallikkaasti kauden ensimmäiseksi startiksi, vaikka fyysisesti kulku ei ollut tietenkään kohdallaan ja pakkanen tahmensi menoa entisestään. Suunnistaminen onnistui kuitenkin puolestaan hyvin, vaikka pieniä reitinvalintavipoja ja yksi ohihiihto tulikin. Rata ja koukerot löytyvät reittihärvelistä kun sarjaksi valitsee H20. Maaliviiva ylittyi siten, että sijoitukseksi tuli kakkonen. Kotron Tuomas voitti, kolmas oli Jyri Uusitalo. Ensimmäisestä startista jäi hyvä mieli.

Toinen startti oli sitten ihan jotain muuta. Vaikka pakkasen lauhduttua fyysinen vire oli heti parempi ja suksi luisti vähintäänkin kohtalaisesti, ei osannut Aikion poika sitä hyödyntää. Ensimmäiselle rastille tuli otettua luultavasti puoli minuuttia hitaampi reitinvalinta ja sitten vielä pummattua pari kolme minuuttia itse rastia kun yhden uran ohi hiihtelin vhingossa sitä mitenkään huomaamatta. Kakkoselta vasta sain itseni kiinni, siellä oli sitten mukava kääntää sukset ympäri ja lähteä takomaan menetettyjä minuutteja kiinni. Sen jälkeen sujui pitkään ongelmitta, kunnes saavuttiin rastille seitsemän. Siellä luin karttaa hieman nopsaan tilanteeseen nähden ja sen jälkeen loppu olikin legendaa. Pummi on taas nähtävissä reittihärvelissä. Kaikkiaan eroa kärkeen tuli virheiden jälkeen liki 9 miuuttia. Viimeksi näin huonosti meni Ukrainassa MM-keskimatkalla, joka oli viime kauden huonoin suoritus, ja toivottavasti ei ikinä enää... Siihen pyritään, mutta mustia hetkiä kai toisinaan kuuluu urheilu-uralle.

Huomenna on parisprinttiviesti, Teemun kanssa suunnistellaan menemään. Suksien voitelulle täytynee kohta lähteä, ettei siitä jää kiinni. Mutta nyt ensin saunaan. Viikonlopusta sen verran, että ainakin tuli tehtyä kauden toistaiseksi paras suoritus...