Aikio autoilee viimein!!

Kuten olen joskus alkuvaiheessa blogin kirjoitteluani sanonut, saatan ehkä joskus kirjoittaa muustakin kuin urheilusta. Tämä on nyt sellainen juttu, vaikka ehkä löyhästi voidaan se siihenkin yhdistää.

Sain nimittäin tänään ajokortin, jee! Eli varokaahan nyt liikenteessä sitten. Inssiin lähtöä voisi verrata ihan normaaliin hisukisaan valmistautumiseen. Tavallisesti alan keskittyä jo edellisenä iltana tekemällä pieniä mentaaliharjoitteita ja miettimällä erilaisia tuilanteita kisassa. Sama homma ajokoetta varten, paitsi että se oli vielä helpompaa kun miltei kaikki paikat Kuusamon taajamassa on ajotunneilla jo tullut harjoiteltua.

Jotta keskittyminen olisi sitten kisassa parempaa, täytyy välillä palauttaa aivojakin. Nukuin kohtalaisen hyvät yöunet kaikesta huolimatta, ja sitten aamupäivällä täytyi keskittyä Suomen lakiin, sillä yhteiskuntaopin koe oli ohjelmassa heti aamuseltaan. Välillä kyllä kouraisi pieni jännitys kun muistin iltapäivän ohjelman, mutta se pysyi hallinnassa. 

Yhteiskuntaopin kokeen ja matematiikan kertaustunnin jälkeen suuntasin autokoululle tekemään alkuverryttelyn, elikkä viimeisen ajotunnin. Heti alkuun pienoinen hylkäyksen arvoinen virhe: vilkkua kun pitäisi käyttää ryhmityttäessä toiselle kaistalle risteysajossa. Mutta muutoin kenraaliharjoituskin sujui mallikkaasti ja sain kunnon tatsin päälle ennen starttia. 

Inssissä sujui sitten mitalin arvoisesti, yksi pummi ja yksi pienoinen virhe, mutta läpi kuitenkin kirkkaasti, joten nyt ei tarvitse miettiä kyytejä treenaamaan tai kisoihin. Pitää vain varastaa jostain auto... Mutta samanlainen valmistautuminen kisoihin, jotka muuten pidetään ensi viikonloppuna Saariselällä, ja hyvin menee. Tästä se kausi 2012-13 lähtee liikkeelle, ja alku vaikuttaa lupaavalta!

"Ski orienteering training in Levi"

Similän Henri on koonnut Levin leirin parhaita paloja tälle videolle. Tässä myös suora linkki vielä You Tubeen, jos sattuu ettei yllä oleva kunnolla toimi: "Ski orienteering training in Levi"
Pitää kehittää tätä tulevilla leireillä vielä reilusti pidemmälle.

Rastitreffeillä

Leviltäkään ei vielä suinkaan kotiin saakka päästy, vaan ensin oli edessä vielä toinen reissu. Tällä kertaa Vuokattiin, tuohon niin tuttuun urheilupaikkaan ja ensikesän MM-kisojen päänäyttämöön. Tämän reissun edustusasu oli hivenen erilainen kuin leiriviikoilla ja hotellihuoneessa piti käydä parranajolle. Sellaiseen kun ei Levillä tullut kiinnitettyä huomiota, vaikken olekaan Movemberiin osallistunut.

Leirin päälle hyppäsin Staffan Tunisin autokyytiin, suksien suhteen täytyi tehdä vähän luovia ratkaisuja sillä tila oli hyvinkin kortilla. Kahden parin mahtuminen oli niin tiukalla että niistä piti ottaa siteet pois ja sulloa reppuun. Kuitenkin lopulta pakkaaminen onnistui ja pääsimme lähtemään kohti Vuokattia; minä, Stafu, Oona ja Eivind. 

Vuokattiin menon syynä oli siis rastitreffien iltagaala, jossa jaettiin stipendejä erinäisistä syistä erinäisille urheilijoille, johon joukkoon satuin kuulumaan. Niin että leirin päälle tuli sopivasti muutaman tunnin autossa istuminen, sitten puku päälle ja hieno illallinen Halavatun Pappojen viihdyttäessä parhaansa mukaan savolaismurteisilla hoilailuillaan ja toilailuillaan, ja päätteeksi kirjekuoressa se stipendi.

Sellainen reissu se. Nyt olen jo kotona, valmistautuen kohtaamaan tulevan kouluviikon haasteet kaksiviikkoisen jälkeenjääneisyyden paikkaamiseksi. Voisi sanoa että vihdoinkin...

Hisu-talentit Levillä

Näin on taas leiriryykeli kätelty, Leviltä on päästy terveenä, väsyneenä kuten asiaan kuuluu, ja motivoituneena. Nyt hirvittää edessä oleva henkinen kuormitus, kun koulun koeviikko painaa pian päälle, ja inssi pitäisi saada ajetuksi myös! Mutta ennen niitä asioita vähän selostusta viime viikosta. Olosuhteet olivat mitä parhaat.

Pitkiä lenkkejä oli hyvä heittää vaihtelevissa maisemissa. Misa, minä ja Henri, Tuomas oli kameran takana.

Pyhätunturin viikon päälle yllättävän kevyesti Levin leiri sujui, pahemmin ei kolotellut, energiaa on riittänyt ja motivaatiota löytynyt päivittäin, mitä tietenkin osaltaan vahvisti monipuolinen leiriohjelma. Muutamina kuriositeetteina mainittakoon huoltopäällikkö Mika Tervalan voitelukoulutus ja saman kaverin yhdessä valmentajien Artsin ja Eivindin kanssa organisoima suksentestauskoe. Vaikka suksien voitelu on ollut jo jokusen vuoden ajan opettelussa eikä siksi niin vierasta hommaa, oli Mikan pitämä ytimekäs kurssi ehdottoman hyödyllinen pienten, tähän asti tehtyjen virheiden korjaamiseksi ja huomion kiinnittämiseksi sellaisiin seikkoihin, jotka tuntuvat  äkkiseltään ihan mitättömiltä. Voitelun suhteen saatiin myös vinkkiä Startin asiantuntijoilta, jotka kävivät kertomassa oman merkkinsä voiteista. 

Testauskoe oli jännä tapatuma. Mika löi riviin kuusi paria suksia, ne piti hiihtää läpi, vertailla ja etsiä joukosta huippuparit ja surkeat tapaukset. Kaksi huonointa löytyi kyllä hetkessä, muiden kesken eron tarkka löytäminen olisi ainakin minulta vaatinut vielä muutaman minuutin lisää aikaa, mitä ei suotu. Testauksen päätteeksi saatiin myös makeat naurut kun voitelupäällikkö paljasti ns. "oikean rivin" ja kertoi mitä pohjassa oli. Heikoin suksi oli tupattu koko pituudeltaan pitovoiteeseen, toinen oli jätetty siklaamatta ja harjaamatta. Parhaassa taas oli ihan pulvereita myöten kisavoitelu... ja ihan kaikki eivät näitä toisistaan erottaneet. Kun kunto on kova, ei voide ilmeisesti merkkaa mitään!

Viikon pääpainona oli määrä. Aamulla perjantaina tehty pitkä lenkki oli erityisen onnistunut. (Siitä lenkistä muutama nippelitieto: osallistujat: Jyri, Aleksi, Tuomas, Santeri, herätys kello 6:00, startti 6:30, kesto neljä tuntia, tyyli perinteinen). Hyvällä mallilla on! Hyvä että porukassa on yksi kuuluisa Pellon mies, niin tulee näitä hatusta vedettyjä hullutteluharjoituksia, joista se paras hyötykin joskus lähtee. Lenkki mentiin niinsanottua "hauskaa vauhtia", eli aina fiiliksen mukaan mutta kevyesti. Hyvin toimi, illalla oli todella kevyttä.

Toinen tällainen oli lauantaiaamuinen lenkki, jolloin startattiin hieman myöhemmin, vasta puoli kahdeksan maissa, mutta suunta otettiin Levin huipulle. Alkumatka noustiin hissikuilua, mutta hissiin ei koskettu, vaikka välillä ohi lappoikin alppihiihtäjiä ankkurin vetäminä. Alkuun letkamme oli pidempi, mutta osa porukasta totesi, ettei aika riitä koko vuoren valtaamiseen, ja niin porukka kutistui. Lopulta huipulle moninaisten vaiheiden kautta selvisimme minä, Jyri ja Henri. Jos hiihdolta olisi ehtinyt kuvailemaan enemmän, tässä olisi muutamia valokuvia. Oikeastaan jokunen kuva otettiinkin myös nousun aikana, mutta ne ovat Henrin nokialaisessa... sääli! Sen sijaan huipulta tuli napattua jokunenkin otos.

Leirin päättyi kunnon alamäkeen, oikeaan kardinaalilaskuun Levin huipulta alas pujottelurinnettä myöten. Pellon mies kärsi välinemenetyksenkin, sauva napsahti poikki! Mutta Levin nousu ja lasku olivat useammankin sauvan arvoinen kokemus, joten Jyrin omien sanojen mukaan: "ei harmita"! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hyvä päättää.

Huipulle kuljettivat Peltosen sukset ja Rexin sauvat, jalassa Alpinan monot.

Ja fiilis oli korkealla, kun oltiin korkealla.

PS. Leirille osallistuivat seuraavat kivenkovat kundit:

Aleksi Karppinen, Laitasaaren Veto
Henri Similä, SK Vuoksi
Jyri Uusitalo, Pellon Ponsi
Misa Tuomala, Suunta-Jyväskylä
Santeri Aikio, Kuusamon Erä-Veikot
Tuomas Kotro, SK Vuoksi

Pojista puuttumaan jäivät Lauri Nenonen SK Vuoksi, sekä Juha Martikainen Haapamäen Urheilijat, jotka suorittavat asevelvollisuuttaan "koron, uskonnon ja isänmaan pualesta" maamme uljaissa puolustusvoimissa.

Kauniimpaa sukupuolta edustamassa olivat seuraavat tuimat ja tuliset Suomi-neidot:

Noora Räisänen, Saloisten Reipas
Liisa Sassi-Päkkilä, SK Pohjantähti
Suvi Oikarinen, Ounasvaaran Hiihtoseura
Milla Maijala, Lapin Veikot
Oona Valkonen, Kangasniemen Kalske
Sanna Pusa, Haapamäen Urheilijat
Mirka Suutari, Kouvolan Suunnistajat
Mira Räisänen, Saloisten Reipas

Talenttiryhmän muonituksesta ja valmennuksesta vastasi:

Artsi "Ardenius" á la Lilja

Kiitos koko porukalle hyvästä leiristä!

PPS. Tiedoksi: oikoladun aika viimeisenä aamuna oli 1min 3sec

Viikko Pyhätunturilla

Nyt on tällä pojalla leirikuviot kohdallaan!

Syksylle ja syystalvelle on leiriviikkoja kertynyt jo kolme, neljäs tulee ensiviikolla ja sitten on vielä yksi joulukuun alussa. Tämä viikko on oltu Pyhätunturilla Kuusamon Erä-Veikkojen hiihtojaoston edustus-, Hopeasompa- ja Hiihtäen huipulle-ryhmien leirillä. Tehokasta hiihtoharjoittelua kohtuullisen hyvällä ladulla on tullut tahkottua.

Ensilumen leiri pyhälle on kuulunut Erä-Veikkojen vuotuiseen ohjelmaan jo melko monta vuotta ja paikka oli tuttu niin minulle kuin useimmille muillekin. Leiriohjelma sinänsä oli varsin simppeli: aamuherättely jalkaisin, aamupäivän treeni ja iltapäivän treeni suksilla ja sitten joko omatoiminen tai ohjattu lihashuolto illalla. Tietenkin tällaisen ohjelman hieno puoli on se, että silloin pääsee itse soveltamaan sopivia harjoituksia kulloisellekin päivälle. Tässä minun oma viikkoni tiiviisti:

su                        ap. hv vk 40min. + ver. 

                             ip.  hv pk1 kevyt 1.30h + jk ver. 30min.

ma                       ap. hv pitkä pk 4h (sis. sauvoittaluistelua ja tt ja yhdensauvanhiihtoa)

                             ip.  jk ver. sis. loikkia 40min.

                            

ti                          ap. hv 3x5x10s. novoja + ver. 

                             ip.  hp pk 3x10min. tt pk + ver. 

                            

ke                        ap. parisprintti mk + ver. 

                             ip. hv pitkä 4h (sis. 1h tasuria)

                            

to                         ap. hp 1.30 pk1 kevyt

                             ip.  kvkp. 30min.

                            

 pe                        ap. hv ala-vk 30min + ver.

                             ip. hv 2x5x10s, novoja 1h

No, ohjelma ei oikeastaan koskaan toteudu aivan täysin juuri niin kuin suunniteltu, mutta suurinpiirtein kuitenkin ja kaikki tärkeimmät harjoitukset tulee tehdyiksi. Tälläkin viikolla oikeastaan isoimmat muutokset olvat lähinnä aamu- ja iltapäivätreenien keskinäisessä järjestyksessä sääolojen vuoksi, tai juoksuverryttelyn pidentyminen suunnitellusta. 

Näissä leirihommissa olen huomannut, että koko jutussa tärkeintä on vauhdin sääteleminen. Ei saa mennä liian kovaa, mutta jatkuva hidas junnaaminen on ihan yhtä tuhoisaa. Välillä täytyy otattaa kovempaa, jotta kropasta lähtevät sinne kertyvät kuonat liikkeelle. Sunnuntain 40 minuuttinen vk oli anaerobisen kynnyksen tuntumassa tehty revitys. Siinä ei ollut sellaista välittömästi avaavaa vaikutusta, ehkä pinvastoin, mutta se hyöty uskoakseni siitä oli, että keskiviikon parisprintti oli kerrassaan hurjaa lentoa. Hiihto tuntui rennolta, ja kello tykkäsi. Jos tämä on merkki siitä että treeni on purrut, niin hyvältä vaikuttaa. Täältä tullaan, MM-Latvia!! Sitten torstai oli kevyt päivä, mutta silti perjantaina oli vielä aamusta hieman velttoa, ilmeisesti pitkä 4 tuntia tuntui... Jokatapauksessa, kun paukutin puoli tuntia reipasta wassua vähän kovemmilla kierroksilla ja sitten heitin levolle, niin illalla tuntui taas kuin olisi uudestisyntynyt. Tällainen feenixlintuefekti! 

Niin, lopetin leirin perjantaina jo aamupäivällä, osa jatkaa lauantaihin saakka, ja hyppäsin valmentaja-Kimmon kyytiin ja suuntasin Rovaniemelle. Ja täältä käsin tätä blogia kirjoittelenkin. Illan hiihtolenkki tapahtui Ounasvaaralla, kilpaladulla, joka huomenna täyttyy Suomencupin sprinttikisaajista. Kun lenkki oli ohi, alkoi tosissaan tuntua että olisi pitänyt osallistua siihenkin kisaan! Tiedä vaikka olisi kulkenutkin... No, mennyttä mikä mennyttä, ei leirielämä vielä tähän lopu! Ensi viikko ollaan Levillä hisujengillä, ja määrää sen kun vain kertyy. Kiitos seurakavereille hyvästä leiriviikosta Pyhän maisemista ja etenkin Pirkolle ruokahuollosta ja Keijolle suksihuollosta! Kilometrejä kertyi viikolla noin 250, ja kokonaisuudessaan niitä on talvelle kasassa  noin 500. Jospa Kuusamossakin jo pääsisi sitten ihan kunnolla laduille, kun Levin viikko on ohi. Lunta pitäisi olla ja huhu kuuluu, että Tropiikkihisun urat on jo ajettu, joten hisukisat pidetään... Hyvissä olosuhteissa!

Ja nyt ei kun uusi myllytys päälle!