Viime tiistaina sitä tuli Kuusamossa maahan jo ihan sievä kerros. Maa oli valkoinen kun suuntasin keskiviikkona kohti Vuokattia ja nuorten talenttiryhmän leiriä. Tällä kertaa kainalossa oli nippu ihan oikeita täyspitkiä hiihtosuksia rullasuksien sijaan. Into oli suuri päästä kokeilemaan, vieläkö hiihtäminen sujuisi viimevuotiseen malliin, vaikka tietenkin oli jo arvattavissa ettei suju!
Ensilumen latu Vuokatissa oli hyvässä kunnossa ja väkeä oli aamuisin kohtuullisesti, joten sinne mahtui oman treeninsä tekemään... juuri ja juuri. Tekniikkaharjoittelu oli hiihtojen pääpainona, kuten aina alkukaudesta. Hirveästi en tehoja ladulla ottanut irti, mutta latuprofiili on sellainen, että luonnollista intervallia meinaa syntyä väkisin (alkuun rata nousee loivasti, juuri pahimmoilleen alkukaudesta siten että innoissaan sitä tulee revitelleeksi vähän turhan kovaa, ja alamäki päästään hyvällä kelillä vauhdilla takaisin, joten palautusaika jää lyhyeksi). Keskiviikon ensimmäisellä hiihtolenkillä tällainen ilmiö korostui.
Torstaina aamulla hiihdettiin ja kuvattiin videolle tekniikoita. Tällainen on äärimmäisen tärkeää, jotta pääsee itse näkemään oman tekemisensä ja tiedostamaan paremmin missä menee mönkään. Liki poikkeuksetta tässä vaiheessa kautta joku asia nimittäin menee mönkään. Päivän suunnistustaidollinen osio oli sauvajuoksusuunnistus, takaa-ajokisana parilähtöinä. Paineen alla suunnistaminen on nimittäin ensiarvoisen tärkeä harjoittelumuoto. Yleensä virhe johtuu juuri muista kilpailijoista, ja on tärekää oppia sietämään sellainen paine ja keskittymään olennaiseen. Mitä fyysiseen puoleen tulee, meno oli aika herkkää, mutta hapenoton puolella oli hieman tukkoista, koska edellisestä otatuksesta on päässyt tovi kulumaan. Virheet jäivät pieniksi, eli harjoituksen aikana keskittyminen pysyi olennaisessa.
 |
| Maajoukkuepuku jälleen päällä, uudet sukset liukkaina... Uudella innolla! |
Perjantaina hiihdettiin jälleen, mutta lenkki suoritettiin hiihtoputkessa, sillä ulkona oli vesisade ja kosteassa kelissä hiihtäminen on terveydelle riski tuollaisessa tilenteessa, kun kuivia varusteita tarvitaan jatkuvasti. Lisäksi märällä hiihtäminen herkästi jumittaa, koska luisto on heikko. Putkessa maisemat ovat tietenkin aika monotoniset, mutta tavallaan oli ihan mukava käydä välillä pikku pakkasessakin. Ja sukset pelasivat hyvin koko leirin ajan. PELTOSELLE positiivista palautetta!!! Iltapäivällä vietettiin aikaa sauvarinteessä Vuokatin vaaralla, mutta treeni hoitui ihan peruskestävyysteholla. 6x12 minuuttia ylös. Hieman alkoi väsy iskeä lopussa, mutta onneksi urheiluopiston keittiössä kelpaa tankata.
Lauantain hiihtokelit taas olivat vastakohta perjantaihin: aurinko paistoi, kirpakka syysilma ja latu aavistuksen jäinen... Siinä sitä olisi hiihtänyt enemmänkin, mutta piti vähän jarrutella, ettei ihan mene junnaavaksi. Päälle vähän sauvakävelyä ja huomasi kyllä että oli hyvä jo lopettaa; jalat meinasivat olla vähän tönköt siinä vaiheessa. Iltapäivällä taas käytiin vielä ottamassa kontaktia kesäkarttaan ja suunnistettiin Vuokatin maailmancup finaalin keskimatkan rata. Olipa muuten paras suunnistusrata, jonka olen käynyt eläissäni, ainakaan parempaa ei tule heti mieleen. Opettavainen reissu, kun tiesi etukäteen, miten maailman huiput olivat menneet (viittaan siis tapahtumaan josta kirjoitin aiemmin myös blogin) ja saatttoi vertailla omia toteutuksiaan niihin. Fyysisyyttä ei ainakaan puuttunut, sen saattoi todeta maalissa, vaikka meno olikin rauhallista.
Tänään sunnuntaina olisi ollut tarjolla leirikisa, vähän sprinttihiihtoa ja sauvajuoksusuunnistusta, mutta se todettiin oman henkilökohtaisen valmentajan kanssa turhan kovaksi kun ensi viikko on vielä tarkoitus tehdä kunnolla treeniä. Lomaa ei käytetä lusmuiluun, kun muutama viikko aiemmin meni vähän liian kevyenä. Loppuviikosta toivottavasti päästään piipahtamaan vielä Saariselällä, jossa on pidempi ensilumenlatu ja vähemmän väkeä, niin saisi uuden suksikaluston tutuksi ja kaiken hyödyn syysloman vapaa-ajasta irti. Ehkä paras juttu Vuokatin leirissä oli, että siellä saattoi keskittyä itse asiaan, eli harjoitteluun ja palautumiseen. Ei koulujuttuja, ei kotijuttuja, ei mitään esteitä millekään... jäljelle jää vain urheilu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti