Pyöräsuunnistuksen hyödyllisyydestä

Kesän aikana hiihtosuunnistajan täytyy miettiä, miten kehittää kartanlukua kovassa vauhdissa. Siis todella kovassa vauhdissa, jotta se simuloisi talven olosuhteita, kun suksi luistaa ja urat ovat tiheässä. Tavallinen kesäsuunnistus juoksemalla ei riitä. Tai ainakaan minä en pysty juoksemaan sellaista vauhtia niin, että pystyisin vielä lisäksi lukemaan karttaa. Toinen juttu on se, että hisun luonne suhteessa kesäsuunnistukseen on hyvin erilainen: maaston kohteiden sijaan luetaan enemmän uria, joita parhaiten pystyy kesällä harjoittamaan polkujen avulla. Siispä pyöräsuunnistus on mitä oivin ratkaisu nopean kartanluvun kehittämiseen nimenomaan urien lukemisen näkökulmasta. Lisäksi pyöräsuunnistus tuo karttatelineaspektin, jolloin myös hiihtosuunnistuksessa tärkeää "vilkaisutekniikkaa" tulee harjoiteltua.

Ainoa probleema pyöräsuunnistuksen kanssa on maastovaatimukset. Jotta harjoitus olisi verrattavissa hiihtosuunnistukseen, pitää olla polkuja tai ainakin selkeitä kuvionrajoja ja maastonmuotoja, jotta "uran"  paikan voi määrittää tarkasti. Kangasmaasto on ihanteellinen, etenkin kun polkuverkko on laaja ja vaihteleva. Tiedän yhden täydellisen esimerkin Kuusamosta: Petäjälampi! Mutta kiitos kaupungin päättäjien puolet hienosta polkukankaastamme on nyt hakattu, maaperä käännetty ylösalaisin, ja muutenkin koko maisema pilattu, koska golfkenttähanke vei sitten lopulta pidemmän korren kaikista vastalauseista huolimatta. Anteeksi kaikki golfin ystävät tästä vuodatuksesta, mutta kun olisi ollut sellaisiakin paikkoja uudelle kentälle, ettei tällaista mahtavaa ulkoilualuetta olisi tarvinnut tuhota sen tieltä. (Hakkuutyömaa pilasi myös hisukisat samaisella aueella tässä taannoin, kun moto oli käynyt mönkimässä kaikki kovalla työllä ajetut urat pilalle ja vielä repinyt kaiken lumen maasta!) Mutta näin ovat nyt asiat ja valitus pois! Onneksi Petäjälammen pohjoispuolella vielä tällä hetkellä on hyvää polkualuetta hiihtosuunnistajan harjoituksiin, vaikka huhuja on kuulunut tuonkin alueen kaavoittamisesta hirsimökkikyläksi. Sitten jäljelle jää vain Heliharju, jossa polkuverkko on huomattavasti köyhempi ja minulle itselleni se on suunnistusharjoittelua ajatellen aika kökkö maasto, kun satun asumaan alueella. Tunnen siis joka polunmutkan ja risteyksen jo niin hyvin, että siellä suunnistaminen on sama kuin juoksu/pyöräily urheilukentällä kartan kanssa.

Hyviä mäntykankaitahan meillä riittää. Tarvittaisiin vain karttoja alueilta, parin viikon marssileiri vaikkapa Kainuun prikaatille tällaiseen maastoon ja kyllä tulee polkua ja treenimaastoa! Enkä kyllä valittaisi, vaikka sitten kun nämä maastot on saatu valmiiksi, meillä aloitettaisiin myös pyöräsuunnistuksen harjoittaminen täällä Kuusamossa. Pieni laji, kuten hiihtosuunnistus, mutta ansaitsisi kyllä paljon suuremman aseman suunnistajien silmissä, saati sitten koko suomalaisen urheilun. Kuusamossahan on varsin aktiivista pyöräilytoimintaa, ja uskonpa että jos karttateline asennettaisiin kokeilumielessä osaksi omien pyöräilijöidemme kalustoa, heräisi siellä suunnalla pikkuinen kiinnostuksen kipinä. Suunnistus on lajina sellainen, että se sopii harrastettavaksi jalan, pyörällä, suksilla... uimalla sitä ei vielä harrasteta, mutta ajatus olisi mielenkiintoinen! Vedenkestäviä karttamateriaaleja on kehitelty, vielä niiden toimivuus ei ole ihan huippuluokkaa, mutta kehitystä tapahtuu jatkuvasti. Eiköhän uintisuunnistuskin jossain vaiheessa saada suunnistuslajien perheeseen!

Mutta koska tämän jutun pointtina oli pyöräsuunnistuksen hyödyllisyys hiihtosuunnistajalle, ei perusteta vielä uutta lajia. Kokeilin tälle kesälle ensimmäisen kerran, miten kartanluku pyörän satulasta onnistuu. Olin vielä vähän hitaalla vaihteella noin ajatuspuolella, mutta eiköhän asiaintila korjaannu muutaman yrityksen jälkeen. Viime keväänä kävin keskustelua myös maajoukkueen päävalmentajan, Eivind Tonnan kanssa pyöräsuunnistuksen tarpeellisuudesta. Kunnon valmentajamme kertoi oikeastaan olevansa aika yllättynyt, ettei hiihtosuunnistajissa kovinkaan suuri määrä urheilijoista käytä pyöräsuunnistusta kesäharjoittelussa. Maajoukkue on jo tehnyt ihan pyöräsuunnistusleirin, joten kyllä lajin tehoon on uskottava.

Erinomainen harjoitus! Pyöräsuunnistuksen MM-kisoja käydään parhaillaan Unkarissa, ja nyt maanantaina on kuulunut siinä mielessä hienoja uutisia, että kaikki suomalaiset ovat selviytyneet MM-pitkän matkan kisojen finaaliin. Suunnistuslajeissa vielä pärjätään.
Hyvä Suomi!

Loppukesän raportti

Moikkelis vaan!

Nyt on tovi vierähtänyt edellisestä ja aineistoa jälleen hieman kertynyt takataskuun, jotta jotain voisi vaihteen vuoksi kirjoitella. Mitään suurempia tapahtumia ei nyt ole ollut ohjelmassa, joten tämä on enemmän sellainen raportti muutaman viikon harjoituskuvioista, kuten otsikko ilmoittaa. Se voidaan jakaa kolmeen osaan:

1) Perusjauhaminen

2) Talenttiryhmän testileiri Vuokatissa

3) Kesäloman päättyminen ja koulun alkaminen

Ja tälle pohjalle jaksoteltuna teksti on ehkä selkeintä ymmärrettävää, ja pääsen samalla määrittelemään nämä käsitteet.

Perusjauhamisesta... Siitä koostuvat kaikki tavalliset harjoitusviikot, joissa ei ole kilpailutoimintaa, leiritystä tai muita "extreme"-aktiviteetteja. Rullahiihtolenkit, sauvakävelylenkit, pitkät pk-vaellukset, (pk = perkeleen kovaa!!!... tai ehkä peruskestävyys. Pitäisiköhän tässä vaiheessa harjoituskautta koettaa varmistaa kumpi se on?) voimaharjoitukset, pyöräilyt ja muut sellaiset tavalliset treenit. Niitä kestävyysurheilijan harjoittelussa onkin aika paljon. Koillismaan rastipäivien talkooryykelistä selvittyäni aloin taas jauhaa näitä perustreenejä, kun flunssan poikanenkin luovutti ja irrotti otteensa. 

Kuusamon kuntosalipalvelut eivät olleet minun kannaltani mitenkään parhaassa toiminassa, kesäaikataulut kun ovat aina vähän erilaiset. Niinpä voimaharjoittelua sovelsin omalla takapihalla perus tukkijätkän hommissa. Isäukko teki viime syksynä melkoisen savotan ja niitä risuja, rankoja, pöllejä ja välillä melkein tukkeja on nyt tullut jonkin verran raahailtua, pinottua, sahattua... No, mitä kaikkea niillä nyt voikaan tehdä. Tällainen työnteko on oikeastaan ollut paljon motivoivampaa kuin salilla levytangon kanssa reuhaaminen. Mitä keskivartalon core-harjoituksiin tulee, en ole ihan tyytyväinen omaan viitseliäisyyteeni sillä saralla. Rullahiihdoissa ja pöllihommissa on toki sitäkin tullut kuormitettua, muttei tarpeeksi... ei lähellekään! Täytyy ottaa keskikroppa elo-syyskuun erikoisteemaksi lajivoiman lisäksi. 

Peruskestävyyslenkeistä parhaana palana voisi mainita Ruka-Juuma vaelluksen, jonka tein ihan huoltavana lenkkinä kävelyvauhdilla, vain loiviin alamäkiin otin vähän hölkkäaskelia. Se oli mukava reitti kävellä, karhunkierrospolkua pitkin hyvässä säässä kesäpäivänä... no, sääskien ja paarmojen keskellä, mutta kuitenkin. Mukavinta oli, että reittiä pitkin liikkui paljon muutakin väkeä, ja vastaantulijoita oli. Paras ilon pilkahdus tapahtui Konttaisen jälkeen kun vastaan tuli iso rinkkavaellusta tekevä porukka monenikäisiä kulkijoita. Kun tulin samalle suoralle ja minut nähtiin, kuului jonkun nuoren pojan suusta: "Kattokaa suunnistaja!!". Mietin vain, että mistä hän sen tiesi. Olisiko porukka ollut partiolaisia, joista osa olisi harrastanut suunnistusta ja tunnistaminen olisi sitten tapahtunut KEV:n suunnistuspaidan perusteella? Jos näin on niin hieno homma! Seura kaipaa aina näkyvyyttä ja tämä olisi merkki siitä että jonkin verran näkyvyyttä on saavutettu vuosien aikana.

Rullahiihdon osalta parhaiten kehittävältä tuntuvat treenit on aina tehty Rukan maastoissa, kaikille hiihtoa harrastaville kuusamolaisille tutussa maston nousussa. Siellä tulee hyvin jerkkua kätösiin, kun tökkää muutaman kerran tunturin päälle reipasta vauhtia teknisesti hyvin hiihtäen. Jokaisen itseään kunnioittavan hiihtourheilijan treenipaikka!

Tällaista on touhuiltu suurin osa aikaa, mutta viimeinen lomaviikko kului suurimmalta osin Vuokatin urheiluopiston maastoissa. Hiihtosuunnistustoiminta on kokenut kyllä ison kehitysaskeleen kolmen vuoden takaisesta, jolloin minä aloittelin uraani liiton A-ryhmässä. Nykyään liiton haastajaryhmä on kaikille avoin, joten kaikki joilla on halua lajissa kehittyä, pääsevät sinne tekemään motivoivassa ympäristössä, hyvässä porukassa sellaisia asioita, joita hiihtosuunnistajan täytyy tehdä. Haastajaryhmän kyljessä on sitten nuorten talenttiryhmä, joka on käytännössä yhtä kuin nuorten maajoukkue... oikeastaan on parempi sanoa että haastajaryhmä on sen kyljessä. Jokatapauksessa testileirillä kokoontui jälleen suuri määrä nuoria hisustajia, ja meininkiä löytyi koko porukalta. Tällaisista lähtökohdista on hyvä lähteä ponnistamaan kohti kansainvälistä kärkeä: kokoajan on pientä keskinäistä kilpailua joka sparraa hyvin harjoittelemaan ahkerasti, ja valmennuspuolella on liuta hiihtosuunnistuksen huippuosaajia: Arto Lilja talenttien ohjaksissa ja haastajaryhmän vastuumiehenä Anssi Juutilainen, moninkertainen maailmanmestari ja huippuvalmentaja. Tämä yhdistettynä loistaviin olosuhteisiin... Mitä vielä voisi puuttua?

Testileirin testipatterissa on kolme osiota; vaaran nousutesti, lihaskuntotestaus ja juoksutesti. Normaalisti ne mennään juuri tuossa järjestyksessä, mutta koska tämä kesä on ollut aika surkea säiden puolesta, ei liene millään muotoa yllättävää että ensimmäisenä testipäivänä satoi vettä kuin saavista kaataen. Niinpä vaihdettiin ensimmäiselle päivälle testijuoksu. Tyypillistä tuuriani, mutta juuri sille päivälle sattui minun koko kesän ehkä kankein kulku. Juoksu oli kyllä todella tuskainen ja lopputulos ei tyydyttänyt, mutta parani se sentään ensimmäisestä leiristä. Juoksun jälkeen pitkä palautteleva sauvakävely, mutta jalat olivat silti kipeät kun illalla möngittiin vällyjen alle.

Lihaskuntotestaus oli sitten toisen päivän ohjelmassa. Siitä ei paljon voi sanoa, mutta tässä ovat sitten tulokset analysoitavaksi:

maksimi penkkipunnerrus:          75kg

penkki 50%/oma paino, 1min:    36 nostoa

vatsalihakset 5min:                     146 istumaannousua   (TÄHÄN OLEN ERITYISEN PETTYNYT!)

leuan veto:                                 19 vetoa

10 loikkaa:                                 26,00 m

Sellaista. Sille päivälle oli lisäksi pitkä lenkki, jossa työnnettiin ensin tasatyöntöä rullasuksilla Vuokatista Sotkamon läpi Pöllyvaaraan, siellä tehtiin reilun tunnin mittainen sauvakävelytreeni karttatelineen kanssa, joten saatiin ensimmäinen kosketus taitoharjoitteluun. Lopuksi vielä työnnettiin takaisin Vuokattiin ja kun keli oli kosteanlainen... niin. Kylmähän siinä meinasi tulla, vaikka olikin vaitovaatepuoli hoidettu.

Lopuksi viimeisenä päivänä oli sitten se vaaran testi, joka on meidän hisumiesten kaikkein lajinomaisin testi. Vuokatinvaaran tietä pitkin rullahiihtonousut: 2 x tasatyöntöä, 2 x luikkaria. Kokonaisaikaan tuli sellainen 15 sekunnin parannus, joten jossain mielessä se oli onnistunut veto, olosuhteet olivat hivenen huonommat kuin edellisessä testissä sillä keli oli kylmempi. Leirin loppusummana voisi todeta, että perustaso on entisellään, joissain kohdissa on tullut kehitystä positiiviseen suuntaan, ja mikään ei huonontunut, tai siitä minuutin penkkitestistä en ole nyt ihan varma, mutta muuten.

Vuokatista tulon jälkeen oli palautuslenkki polkupyörällä ja viimeinen lomaviikonloppu vielä hyödynnettiin treenaamalla. Lauantaina kaikki seuran kynnelle kykenevät urheilijat pääsivät ottamaan kaiken mahdollisen hyödyn irti kun Jyrki Uotila Vuokatista kävi pitämässä voimaharjoittelusta, etenkin keskivartalon treenaamisesta kertovan koulutuksen ja demotreenin. Aikalailla kertaavaa asiaa, samat on talenttileireillä käyty läpi, mutta kertaushan on opintojen äiti. Toki borsovilaisten ponnistelu vei tottumattomat jalat taasen vähän jumiin ja kipeiksi. Iltapäivällä pääsin oman valmentajan kanssa juttuihin Rukalla rullahiihtolenkillä, jossa saatiin siiten purettua kuluneen kesän harjoittelu ainakin jotenkin. 

Sunnuntai oli sitten AM-viesti Iissä, suunnistin ankkuriosuutta. En analysoi muiden suorituksia tässä mitenkään, itse tein kohtuullisen puhtaan juoksun, lyhyillä rastiväleillä pieniä ohijuoksuja, yhteiskesto ehkä minuutin luokkaa, mutta muuten ihan hyvää tekemistä ja juoksu kulki yllättävän hyvin edellisen päivän treenin huomioiden. 

Tästä pääsenkin sitten koulujen alkamiseen, eli tänään oli se ensimmäinen koulupäivä lukuvuodesta 2012-2013. Koulun alkaminenn tuo taas tietynlaisia haasteita harjoitteluun, kun ajankäyttöä joutuu miettimään entistä tarkemmin. Pitää yrittää panostaa laatuun määrää enemmän, mutta koska kolmena päivänä viikossa on vapaa aamu, se antaa mahdollisuuden tehdä jonkinlainen aamuharjoitus. Kuntosali, uimahalli... ne ovat koulumatkan varrella, eli täytyy alkaa suunnitella asiaa. Toisaalta nyt vielä jonkin aikaa riittää hyviä kelejä, eli ulkona tehtävä voimaharjoittelu on vuelä mahdollista, joten myös sitä aion pitää ohjelmassa mahdollisimman pitkään. Yleensä liikuntatunteja olen voinut käyttää jonkin verran myös omiin treeneihin, ja pitää neuvotella asia opettajan kanssa tällekin vuodelle. 

Kirjaostokset on tehty, lukujärjestys selvillä ja muutenkin virittäytyminen uuteen työskentelykauteen on käynnissä, huomenna sitä mennään ja täysin tehoin opiskellaan. Mukavaa tässä ensimmäisessä päivässä oli, että sai keskittyä lähinnä kaverien tapaamiseen pitkän loman päälle, ja rentoon fiilistelyyn. Huomenna se on ohi ja aletaan töihin, mutta meillä Kuusamon lukiossa meno on kyllä aika rentoa muutenkin! Hyvä koulu, vaikka urheilulukio ei kyseessä olekaan. 

Tsemppiä tulevaan lukukauteen niin minulle kuin muillekin lukiossa jatkaville, ja aloittaville!