Terve!
On ollut vähän tekemistä. Monipuolisesti. Koulua, treeniä, reissaamista, hierontaa!! Mutta myös arkista puuhaa kämpillä: ruuan laittoa, tiskaamista, siivoilua (joksus tilapäisessä mielenhäiriössä, jollainen iskee yleensä jos pitäisi lukea tentiin tai tehdä muita kouluun liittyviä hommia), kauppareissuja... Jos ei muuta niin leffojen tuijottelua sängyllä pötkötellessä. Jokatapauksessa, paljon hyviä tekosyitä, miksei blogia ehdi kirjoittaa ;)
Jaan kuulumiset kolmeen osaan, kolmesta eri näkökulmasta on helppo jäsentää pitähkö ajanjakso niin, että itsekin tiedän, mitä on tullut tehtyä.
Treenien suhteen:
Todella onnistunut, jatkuva treenijakso suunnistuksen SM-kisojen jälkeen. En väitä, että treenimäärät olisivat mitenkään tähtitieteellisen suuria, koko kauden aikana harjoituspäiväkirjassa on tasan yksi yli 20 tunnin viikko, mutta olen hiffannut, että yksittäisiä hyviä viikkoja on ihan turha tehdä, jos niiden välissä on 3-4 viikkoa, joiden ajalta hpk kertoo sellaisia tapahtumia kuin: flunssa, motivaatiopula, kiputilat, stressi, ei kulkenut, ei jaksanut, jumissa on... Niinpä olen treenannut hillitymmin, raskaammat viikot ovat pyörineet 15 tunnin ympärillä, kevyemmät 10 tunnin pinnassa, välillä jopa sen alle. Sen sijaan harjoitusten rytmitykseen olen panostanut huomattavasti. Kovia harjoituksia on ollut tasaisesti, kovilla viikoilla ne ovat olleet tosi kovia, kevyemmillä ala-VK alueella. Huoltavia on tehty sopivasti välissä, ja nopeutta ja voimaa ylläpitävinä siellä mukana.
Tästä on seurannut, että viime aikoina kroppa on ottanut harjoittelua vastaan, olen hiljalleen lisännyt määriä, olen pysynyt terveenä - pitkästä aikaa! Pitääkin taas ottaa vitamiinit ja sinkit tähän väliin... Maajoukkue leireili Vuokatissa muutama viikko sitten, samalla viikolla, kun ensilumen latu avattiin. Taas kerran oli mahtavaa treenata porukalla, jopa aina niin karmaiseva rullahiihtosuunnistus oli mukavaa, ja tuntui, että jonkin tasoista kulkuakin oli muutamassa intervallissa, kun hyökkäsimme porukalla Kajaanin keskustaan siihen ainoaan kellonaikaan, kun sielläkin on ruuhkaa... No, muutama verinen polvi sinne tai tänne, kunhan se ei osu omalle kohdalle.
Kävin kiskottelemassa mattotestin Rovaniemellä leirin jälkeisen viikon päätteeksi. Tulokset pistivät mietteliääksi, sillä kynnykset ovat romahtaneet vielä arvioituakin enemmän viime vuoden aikana. Töitä on siis tehtävä vielä paljon, mutta viime kuukausien hyvä meininki lupaa kuitenkin positiivista kehitystä talveen. En haaveile juurikaan EM-kisaedustuksesta vielä tänä talvena, mutta vuoden päästä koti-EM Imatralla on tavoitteissa. Tämän talven kisakauden avaus tapahtuu Ylläksellä 27.11. Maailman cupin sprintissä, Suomen kansallisessa ryhmässä. Jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, helmikuun SM-kisoissa ollaankin jo hyvässä lyönnissä.
Koulun suhteen:
Anatomiaa on opiskeltu, kädet ja jalat tunnetaan nyt lihasten ja luiden osalta, ja vartalon parissa pänttääminen on aloitettu. Hierontaa on harjoiteltu koko ajan, ja asiakashieronnat alkoivat lokakuun toisella viikolla. Aikoja voi varata, jos sattuu olemaan Vuokatin seudulla käyntiä, osoitteesta
http://www.vuokattisport.fi/tilat-ja-palvelut/tilat-ja-palvelut-etusivu/hierontapalvelujen-ajanvaraus. Meikäläinen on siellä myllyttämässä maanantaisin ja keskiviikkoisin. Viihdyn Vuokatissa, ja hierojan opinnot ovat jaksaneet kiinnostaa ja innostaa. Eikä huonosti mene, tenteissä olen pärjännyt hyvin, vaikka lukuaikaa on tullut käytettyä enemmän ladulla ja vaaran maisemissa, kuin kirjojen ääressä.
Asumisen suhteen:
Kämppä on mukavalla paikalla, ja mukavan kokoinen yksin asuttavaksi. Olen tottunut täällä asumiseen aika mukavasti, ja kun saa itse luoda omat rutiinit ja rytmit, onhan se vapauttavaa. Sotkamo on minulle aivan sopiva paikka; ei puutu mitään mitä minä tarvitsen, ja treeniolosuhteet ovat kohdallaan. Täällä on hyvä olla, ja kun vielä lunta ihan kunnolla sataisi, en muuta kaipaisi.
