Joopa joo, tuli päätettyä tuossa muutama viikko takaperin että tänä vuonna satsataan SM-sprinttiin. Mielessä vilisi hurja määrä suunnitelmista, miten järjestetään kaveriporukalla pari sprinttileiriä ja taitoharjoituksia kotopuolessa, ja harjoitteluun hirveä sprinttiin tähtäävä herkistely...
No, lopputuloshan oli että Sotkamossa juoksin Severin kanssa yhden iltarastisprintin (johon saimme kartat vähän sattumalta kylkiäisinä) osana pitkän matkan harjoitusleiriä. Pitkällä ei mihinkään, enempää siitä ei varmaan tarvitse sanoakaan... Ja pitkällä saikin huomata, että SM-sprinttiin on aikaa kaksi viikkoa.
Siinä haudattiin leirisuunnitelmat ja mittavat harjoituskaavailut. Oulussa juostiin Pohjantähti-sprintti viime viikonloppuna, ja sen päälle vielä samassa maastossa Oulu-rastien sprinttiharjoitus simuloimaan mestaruuskisojen karsinta-finaali asetelmaa. Kovin vahvasti en suoriutunut siitä karkelosta, kisa päättyi hylkäykseen pystyleimauksen mentyä mönkään yhdellä rastilla. Iltapäivän harjoitus puolestaan poiki hylsyn kun en leimannut - MAALILEIMAUSTA! Toki leimasimella ei ollut rastilippua osoittamassa sijaintia, eikä maalivaatetta tai muutakaan vastaavaa herättämässä suunnistajan huomiota...
Huono kenraali, hyvä ensi-ilta, sanotaan. No, toivottavasti... Ajattelin vielä viimeistellä mentaalipuolta piirtämällä ilmakuviin ja google streetviewiin pohjautuvan karttaluonnoksen kilpailumaastosta. Parina päivänä käytin muutaman tunnin kyseiseen projektiin, ja turhautumisen määrä oli suuri, kun tajusin Sotkamossa unohtaneeni tietokoneen laturin kotiin, kun akku loppui kartan piirusteluhommissa. Se siitä sitten, ei tehty kuivaharjoittelua...
Sprinttipanostusta jatkoin keskiviikkona viimeistelyharjoituksella Sotkamon keskustassa. Kyseessä oli MM-sprintin finaali vuosimallia 2013, tosin hiukkasen modifioituna. Lopun lyhyet välit täytyi jättää väliin stadionin aitojen ollessa kiinni. Sen sijaan piirsin muutaman oman rastivälin taajaman tekniselle alueelle. Vauhteja en nyt tässä sen tarkemmin ilmoittele (koska en niitä muista), mutta sanotaan nyt vaikka niin, että Måre saa pitää kultamitalinsa. Eihän niitä tietenkään takaisin keräillä muutenkaan, mutta henkisestikään en vielä mestaria nitistänyt.
Tänään koitti sitten H-hetki. Tampereen Epilä, Epilän Esa ja SM-sprintti. Valmistautuminen oli hurja, viimeistely hurjempi. Viimeistelytreeniä seurasivat torstaina jalat-kattoon-ja-taito-kalloon taktiikkaan pohjautuva lepopäivä (joka osittain turmeltui illan matkustuksen, osittain aamupäivän hieronnan käytännönharjoittelun takia), ja perjantaina kevyt juoksentelu lyhyine spurtteineen välietapissa eli Jyväskylässä.
Illalla käytin vielä aikaa kirjaamalla ylös tiedon jyväset kilpailuohjeista, ratamestarin lausunnosta ja maastokuvauksesta. Oletus oli, että karsinta on kohtuullisen helppoa, juostavaa suunnistusta, ja radan loppu on aivan suoraa luukutusta puistossa. Finaali olisi kerrostaloalueella pyörivä, huomattavasti teknisempi hässäkkä, jossa maastoon on lisätty aitoja ja kiellettyjä alueita tuomaan lisähaastetta reitinvalintoihin.
Tänä aamuna saattoi vain todeta että ihan hyvältä tuntuu. Lähtökynnyksellä tein omat rutiiniverryttelyni ja totesin, ettei voi pistää juoksuvauhdissa mitään vireyden piikkiin. Kunto on nyt se, mikä on, ja sillä mennään. A-finaaliinko? Ehkä ei ihan, mutta B-1 on realismia. Tavoite oli siis siinä. Ei mikään huippusuunnistajan tavoite, mutta toisaalta olenkin hiihtosuunnistaja.
Karsinnassa tuli virheitä, niitä kertyi lopulta noin 40 sekuntia, joten jälkikäteen analysoituna A-finaalipaikka olisi sittenkin voinut olla mahdollinen. Se olisi puhtaalla suorituksella ollut siinä ja siinä... Mutta virheitä tuli, ja eroa kärkeen reilu kaksi minuuttia. B1-finaaliin se riitti, joten ei ollut aihetta synkistellä kummemmin, ei muuta kuin tiukka keskittyminen finaaliin!
Finaali oli, kuten ennakoitu, todella paljon teknisempi kuin karsinta. Heti ensimmäiselle rastille reitinvalinnan löytäminen oli työlästä, ja toteutuksenkin kanssa sai olla tarkkana. Onnistuin mielestäni aika hyvin löytämään optimireitit ja toteutuskin meni enimmäkseen hyvin. 2. rastin otto oli kuitenkin kankea, juoksin ohi rastin viereiselle lipulle, ja hetken kesti kartoittaa itseni takaisin oikeaan paikkaan (+10-15"). 5. rastille puolestaan reitinvalinta meni vihkoon. En löytänyt kriittisimpiä aidan rakoja, joten tein ylimääräistä kiertoa muutaman sekunnin edestä. Myös radan loppulenkillä tuli mahdollisesti muutamia sekunteja turpiin reitinvalinnalla. Toteutus kuitenkin sujui hyvin.
Lopputulemana oli B1-finaalin 21. sija. Siihen riitti lyhyt ja ytimekäs sprinttipanostus tänä vuonna. Nyt teoreettisesti mahdollinen A-finaalipaikka jäi kuitenkin kaivelemaan. Ehkäpä ensi vuodeksi tavoitteita on hiukan nostettava... Ja miksipä tahtoisin tyytyä olemaan B-mies? Vaasa kutsuu sprinttisuunnistajia 17.9.2016.
Huomenna kuitenkin SM-viesti kummisedän radoilla. Vielä pitäisi laittaa nastari liikkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti