Luin tässä taannoin twitterin kautta löytämästäni
iltasanomien jutusta (linkki yllä) erittäin pysäyttävää tekstiä nuorten
liikkumisesta. Suomea uhkaa liikuntapommi! Kaikki tuntuvat tiedostavan sen
tosiasian, että liikaa aikaa vietetään tietokoneen ja muiden ruutujen ääressä
ja liian vähän ulkona omaa fyysistä kuntoa hoitamassa. Tilanne on äitynyt jo
nyt aika huonoksi.
Aiemmin ruudun tuijottelu on ollut lasten ja nuorten
kotonaan harrastamaa vapaa-ajan vietettä, joka on korvannut pihapelit ja
-leikit. Viimeisten parin vuoden aikana on ihmiskunta suuressa viisaudessaan
kehittänyt taskukokoiset tietokoneet: älypuhelimet ja tabletit, joiden avulla
ruutu voidaan ottaa mukaan työmatkoille, ruokapöytään, kouluun, ja muihin
rientoihin. Ei ole enää montakaan paikkaa, jossa ei oltaisi tekemisissä netin
ja somen, tai vähintään jonkin videopelin kanssa.
Nyt älylaitehurmos on menossa jo siihen, että koulujen
opetuskin pitäisi sähköistää. Olisi kuitenkin syytä muistaa pari perusasiaa.
Ruutujen tuijottelu on terveysriski, ja se passivoi meitä. Videopelit tappavat
mielikuvituksen ja sitä kautta leikin, joka on lapsen motoristen taitojen
kehittymisen edellytys. Lisäksi suurin osa lapsista oppii lukemisen ja
laskemisen perusteet huomattavasti paremmin perinteisin menetelmin kuin uusien,
hienojen aplikaatioiden avulla. Kun vielä muistetaan, että nuorisomme viettää
jo pelkästään kotona liikaa aikaa ruutujen ääressä, ei voi olla oikein lisätä
määrään oppituntien sähköistämisestä syntyviä tunteja.
Samaan aikaan kun mediassa vaahdotaan
sote-uudistuksista, valtionvelasta ja sopeutuksista, Suomessa kypsyy
katastrofi, joka toivottavasti olisi vielä ehkäistävissä. Tässä muutama
Urheilusanomien esittämä faktatieto: Vain joka kymmenes 15-vuotias suomalainen
nuori liikkuu edes sen verran, mitä terveyssuositukset MINIMISSÄÄN kehottavat.
Joka viides koulun aloittava 7-vuotias on jo ylipainoinen. Palveluksensa
aloittavien varusmiesten keskimääräinen kunto on surkein 40 vuoteen.
Hyvät naiset ja herrat, tämän sakin pitäisi olla
parinkymmenen vuoden päästä yhteiskunnan tukipilari, veronmaksajat, jotka
kannattelevat valtion taloutta ja elintasoa. Miten se onnistuu, jos koko
sukupolvi on lihonut toimintakyvyttömäksi ja makaakin työnteon sijaan
hoitokodeissa isovanhempiensa ja vanhempiensa kanssa? Kuka hoitaa, ja kuka
maksaa hoidot?
Vaikka kuulostaakin ristiriitaiselta kehottaa
tällaisen jutun jälkeen lukemaan jotain netistä, niin kehotan silti lukemaan
Urheilusanomien artikkelin liikuntapommista (ainakin mikäli tämä referointi ei
vielä vakuuttanut), ja sen jälkeen pohtimaan, mitä voisimme itse kukainenkin
tehdä jatkossa toisin tilanteen parantamiseksi. Lasten peruskunnon parantaminen
tulee nyt nostaa myös politiikan keskiöön, ja lupaankin oman ääneni
eduskuntavaaleissa sellaiselle ehdokkaalle, joka ottaa tämän asian
sydämelleen.