Ruka Nordic avasi jälleen maastohiihdon maailman cupin. Tänään kisattiin sprinttikilpailu, jossa suomalaisista jymy-yllätyksistä ei päästy nauttimaan. Hyvältä vaikutti siitä huolimatta, paljon menestystä kilpailukauteen koko joukkueelle! Molemmissa finaaleissa nähtiin kuitenkin draamaa kärkipäässä. Stina Nilsson kompuroi loppusuoran alussa vahvalta kakkospaikalta viimeiseksi. Miehissä Johannes Hoesflot Klaebo puolestaan hölläsi liian aikaisin ja joutui tyytymään kakkossijaan Alexander Bolshunovin yllättäessä ns. ulkolatua. Luonnollisesti tappio korpesi nuorta norjalaista vietävästi.
Finaali näytti hetkellisesti olevan ohitse jo stadionin nousussa, kun Klaebo karkasi muutaman metrin verran tuttuun tapaan juoksemalla räjähtävästi jyrkän penkan päälle. Bolshunov hiihti viimeisen mutkan ja loppusuoran todella hienosti ja olisi saattanut päästä ohi jopa ilman Klaebon virheellistä tilannearviota. Varsinainen jännitys alkoi kohdallani kuitenkin vasta draamaa sisältäneen ratkaisun jälkeen. Mitäkö tarkoitan? Tämä oli nähdäkseni ensimmäinen todellinen tappio, jonka nuori norjalainen joutui kokemaan kansainvälisellä tasolla hurjan, pari vuotta sitten tapahtuneen läpimurtonsa jälkeen. Toisin sanoen halusin nähdä, miten Klaebo käsittelee pettymyksensä. Ja tässä prosessissa hän täytti odotukset, eli tuotti tavallaan pettymyksen.
Nuorena huipulle nousevat urheilijat ovat todella inspiroivia, heidän tarinansa kiinnostaa. He ovat myös tärkeitä esikuvia, sillä nykyiset juniorit samaistuvat nuoriin tähtiin helpommin kuin kokeneempiin karpaaseihin. Myös penkkiurheilija kokee helposti ylivoimaisen nuoren jollain tavalla yli-inhimilliseksi supertähdeksi. Tänään Klaebo osoitti olevansa ihan tavallinen urheilija. Tällä en tarkoita jäämistä toiseksi. Kakkossija on ihan saatanan kova veto maailman cupissa, ja Klaebon arvoa ei vähennä se, että Bolshunov oli tänään kovempi. Eikä se, että Klaebo teki loppusuoralla selvän virheen ja vaikutti hivenen ylimieliseltä jättäessään voitonvarmana hiihtonsa kesken. Toiminta tämän jälkeen ratkaisi kaiken.
Klaebo istui mainosaidan vieressä lamaantuneen näköisenä, kun huoltaja tuli patistelemaan häntä liikkeelle. Hetken verran toivoin ja uskoin, että kun hän nousi siitä ylös, hän olisi lähtenyt mukaan kunniakierrokselle, käynyt taputtamassa voittajaksi noussutta Bolshunovia olalle, kiittänyt tätä saamastaan opetuksesta ja suunnannut sen jälkeen vaatteiden vaihtoon ja jatkamaan murehtimista. Näin hän olisi osoittanut olevansa todellinen mestari, kypsä urheilija, joka ymmärtää virheensä ja on siitä pettynyt, mutta kykenee kunnioittamaan sitä, joka oli päivän paras, sekä yleisöä, joka on kannustanut häntä ja kaikkia muita pitkän päivän. Samalla hän olisi ylittänyt odotukset, ainakin omani, ja noussut kiistatta kunnioittamieni urheilijoiden listalla kärkipäähän. Toiminta olisi antanut mallin, jota kenen tahansa nuoren urheilijan kelpaisi seurata. Sen sijaan Klaebo lunasti odotukseni, ja painui pois maalialueelta ennen kuin kärkikolmikosta oli ehditty ottaa kuvat lehdistölle, kaivoi puhelimensa esiin ja aloitti vuodatuksen YouTuben livekanavallaan. Palkintojenjakoon hän ilmestyi aurinkolasit päässä ja yrmeä ilme kasvoillaan. Klaebo toimi niinkuin saattaa odottaa kovan pettymyken kokeneelta urheilijalta.
Todellinen suuruus urheilumaailmassa ei ole välttämättä se, joka voittaa eniten ja tyylikkäimmin. Häviäminen on keskimäärin paljon suurempi osa urheilua kuin voittaminen. Kukaan ei voita aina, sillä väistämättä joskus sattuu huonompi päivä, jolloin maailman kokoisesta paikasta löytyy nopeampi, voimakkaampi, räjähtävämpi, kestävämpi tai kylmähermoisempi ihminen. Näin on käynyt Michael Phelpsille, Usain Boltille, Tove Alexanderssonille, Petter Northugille ja kaikille muille. Tänään se tapahtui Klaebolle. Tämä tuskin tulee olemaan myöskään norjalaisen tähden viimeinen tappio. Mutta toivottavasti hän osaa käyttää sitä opetuksena paitsi kilpailullisesti, myös henkisen kasvun kannalta. Suuri urheilija osaa voittaa tyylikkäästi ja pysyä kovassa tuloskunnossa pitkään, usein ja etenkin tärkeinpinä päivinä. Todelliset suuruudet osaavat kuitenkin myös hävitä tyylikkäästi. Todellisen esikuvan ja supertähden tunnistaa kirvelevän tappion hetkellä. Klaebollakin on vielä aikaa kehittyä tällaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti