Ja parempaa loppuvuotta!

Näin ainakin toivon... Ihan huippumeiningeissä ei 2014 loppunut, vaikka terveenä sentään pysyttiin. Joku ihmeen velttous iski tekemiseen, ja suunnitelmia sotki vielä perinteiseen tyyliin välipäivien kova pakkanen. Tosin tavallisesti nekin pakkaset kestävät viikkotolkulla, eli ei ehkä pitäisi valittaa... Laadukkaiden hisutreenien sijaan pistelin sitten pk-mättöä metsäsuksilla kunnon umpihankia myöten.

Nykyinen vuosi lähti käyntiin vähän vastaavissa merkeissä, ja koko ajan on ollut jollain tapaa tahmeaa. Treenimäärät eivät ole päätähuimaavia, mutta olisiko tekeminen sitten ollut liian yksipuolista, kun herkkyys tuntuu taas hävinneen. Hiihtosuunnistuskausi vaikutti alkuun huolestuttavalta, kun Joutsenon Rieskarastit siirrettiin helmikuulle, ja Bodenista peruttiin kisat, joihin kuului muunmuassa pohjoismainen nuorten maaottelu (eipä meikäläisellä enää sinne asiaa olekaan, tämmöinen vanhus...) 

Niin tapahtui, että Aki-isä järjesti sitten kotopuolessa avoimet SM-kisat. Siis seuranmestaruus, jossa osanottajamäärä kohosi 25:een, ja ulkopaikkakuntalaisia yli puolet eli kysyntää hisukisoille oli. Silloin minullakin oli edes kohtalaista kulkua, vaikkakin virheitä suunnistuspuolella syntyi reilusti. Ainakin osasin hiihtää, mikä taito tuntui hävinneen tänä viikonloppuna Luumäellä järjestetyissä kisoissa.

Lauantaina oli aamupäivällä sprintti ja iltapäivällä vuorostaan keskimatka. Heti sprintin startista alkaen tuntui, kuin en olisi ikinä edes hiihtänyt aiemmin... Suunnistuksen virheettömyydestä huolimatta taivuin kärjelle minuuttitolkulla! Keskimatkalla kroppa sentään toimi jo vähän patemmin, mutta 12. rasti oli jäädä huomaamatta kartasta, ja jouduin palailemaan hyvän matkaa sitä hakemaan. Eroa kärkeen kyseisellä lyhyellä välillä kertyi kaksi minuuttia. Huolellisuus auttaisi... Lisäksi tuli muutamaan otteeseen pientä sekoilua tiukoissa risteyksissä, eli jälkikäteen voi sanoa, ettei ennakointi vielä pelannut.

Sunnuntaina suunnistettiin sitten pitkän matkan kisaa. Hiihto parani jälleen, ja myös urilla mutkittelu sujui paremmin kuin lauantaina. Jälleen tuli pari pientä lapsusta, kun en keskittynyt olennaiseen kriittisessä kohdassa, mutta jospa näistä virheistä opittaisiin. Ensi viikonloppuna haetaan vielä kisatuntumaa Oulusta, ja kahden viikon päästä onkin jo aika aloittaa SM-kausi Padasjoella sprintin merkeissä - jos vain yläkerta ei päätä palauttaa koko eteläistä Suomea juhannuksen sääoloihin ennen sitä, kisapäivinä oltiin jo suurinpiirtein huhtikuun tunnelmissa...

Toivon mukaan koko loppuvuosi olisi niin säiden kuin olotilankin puolesta vähän parempi, kuin yleinen trendi viimevuonna, ja tämän vuoden ensimmäisinä viikkoina.