Tämä viikonloppu oli taas raivokasta taistelua mitaleista, tällä kertaa SM-sellaisista. Lauantaina oli henkilökohtainen kisa; karsinta ja finaali. Sunnuntaina puolestaan hiihdettiin kahden miehen viesti, jossa oli kolme osuutta kullakin suunnistajalla. MM-kisaviikko oli ilmeisesti aika raju reissu, sillä nuorten maajoukkueesta yli puolet oli ollut sairaana viime viikolla tai oli sitä yhä. Minullakin yskä ja köhä palasi heti kun sai jalat Suomen kamaralle. Tavallaan saattoi olla hölmöä startata laisinkaan tänä viikonloppuna, mutta kun kuumetta ei ole ollut ja pahaltakaan ei tuntunut, niin totesin SM-kisojen olevan sen arvoiset.
Sprintin karsinnassa meno ei ollenkaan sujunut. Ei riittämnyt ettei silmä tahtonut löytää kartasta oikeaa paikkaa, vaan lisäksi sukset olivat aina jonkin pienen risun väärällä puolen, hangen sisässä tai sitten sotkeennuin omiin sauvoihini. Ihan raivostuttavaa menoa ja minuutin perään lähtenyt Tuomas Kotro saikin minut kiinni puolivälin paikkeilla. Ei ollut minkään näköistä flow-tilaa karsinnassa.
Eikä homma rullannut finaalissa juuri sen kummemmin! Ensimmäiselle rastille tein väärän reitinvalinnan ja senkin toteutin lopussaan huonosti, ja jo toisella rastilla näin Lauri Nenosen vilahtelevan takana puiden välissä. Finaaliin tuli minun osaltani myös hätäisiä ratkaisuja, joista seurasi esimerkiksi parisataa metriä alamäkilaskua umpimetsässä, suunta oli pelkän aavistuksen varassa. Fyysiseltä vaativuudeltaan finaali oli liki järkyttävä ollakseen sprintti. Nousua kertyi kahdella peräkkäisellä rastivälillä 75 metriä, jotka kaikki noustiin luistelubaanaa, eikä reitinvalintaa ollut. Hiihtokisa siis, ja minun päivän vireystilani ei ollut siihen omiaan. Ja muutenkin jalat olivat vähän kankeat ennestään. No, Lauri loikki ohitseni ongelmitta siinä mäessä, ilmeisesti kaikilla ei ollut samanlaisia vaikeuksia... Maaliin tullessa olin toisena, Lauri kärjessä minuutin erolla. Kotro tuli vielä takaa ohi, joten taskuun jäi pronssia. Täytyy tosin sanoa, että jos sarjan kaikki kärkimiehet olisivat paikalla olleet, ei minun suoristuksellani mitalia olisi herunut. Toisen epäonni on kuitenkin toisen onni, joten tämä oli osittain tuurimitali.
Parisprintissä sujui paremmin niin hiihto kuin suunnistuspuolikin. Teemu oli aloitusosuudella, minä ankkurina. Tämä on vanha, hyväksi todettu järjestely, joten mitä sitä hyvää vaihtamaan. Teemu tuli aloitusosuudelta kolmantena, ensimmäinen lenkki ei vielä saanut kärkeä hajotettua; Pellon Ponsi, SK Vuoksi ja minä lähdimme aivan yhtaikaa, ja heti alkuun siirryin minä kärkipaikalle. Alun suunnistuspätkällä tein pienen eron, hajonta toki vaikutti myös asiaan, mutta kun tultiin loppulenkille, olimme minä ja Vuoksen Tuomas Kotro taas peräkkäin ja vaihdoimme yhtaikaa. Sen jälkeen peli alkoikin muuttua KEV:n ja Vuoksen väliseksi kamppailuksi kirkkaimmasta mitalista.
Kolmannella osuudella Henri Similä jätti aavistuksen Teemua, mutta onnistuin eräässä reitinvalinnassa saavuttamaan Kotron ja pääsin aivan tuntumaan. Teemu ei tainnut edes nähdä minua tuon Vuoksen MM-mitalistin vanavedessä, nimittäin vaihto meni aika tiukalle. Olin jo vaihtoalueen puolivälissä kun Teemu vasta sujahti paikalle, mutta hyvin ehdittiin silti. Vahinko vain, että eroa kertyi silti viidennellä lenkillä kymmenkunta sekuntia, ja pahimmoilleen se tuntui liian pitkältä ajettavaksi kiinni. Kotro jätti minua vähän lisää pitkällä hiihtopätkällä, mutta jollain ihmeen tavalla, liekö sitten hajonnan ansiota, olin kolmanneksi viimeisellä rastilla taas aivan Tuomaksen suksien kannoilla, mutta sitten tein hätäisesti väärän reitinvalinnan ja jäin seitsemän sekunnin päähän. Ja siinä se oli. Maaliin hiihdin siis kultamitalin tuntumassa, mutta hopeaan oli tyytyminen seitsemän sekunnin tappiolla. Tiukkaa taistelua loppuun saakka. Juuri sellaista pitää sprinttiviestissä olla!
Vaikka kisa oli epätavallisen hiihtovoittoinen, en silti halua mitenkään valittaa. On hyvä, että hiihtosuunnistusta on monenlaista, jottei pääse tottumaan liikaa yhteen tyyliin. Seuraava päätähtäimeni on kauden viimeinen SM-kisa, erikoispitkä tasan neljän viikon päästä, mutta väliin mahtuu vielä keskimatkan SM-kisa, jossa tietysti myös mitalia jahdataan. Nyt on kuitenkin aika lukea yhteiskuntaopin kirjoituksiin ja vähän harjoitella myös pitkää matematiikkaa, jotka molemmat pitäisi kunnialla hoitaa tänä keväänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti