Katsastukset ovat nyt takana päin, kun Oulun kisat hisutettiin tänä viikonloppuna Sankivaarassa. Ei ollut meno vieläkään ihan terävintä, ja selkä oli taas pahemmassa jamassa kuin Joutsenossa, joten sen kanssa pitää vielä rimpuilla. Siitä huolimatta yllätyn kyllä suuresti jos MM-kisapaikka sattuisi jotenkin lipumaan otteesta. Kaikissa katsastuksissa kuitenkin tietty viisikko on ollut samoissa vauhdeissa, järjestys vain on vaihdellut kisasta toiseen. Valinnat tulevat julki viimeistään maanantaina 28.1. Suunnistusliiton sivuilla.
Lauantaina oli sprinttikisa, jonka rata oli varsin simppeli. Reitinvalintoja ei juuri ollut ja teknisestikään ei rata tarjonnut mitenkään suuria haasteita. Ainoa jännä elementti oli uuden lumikerroksen takia hyvin pehmeä urasto. Ja sprintin erot olivatkin sen mukaiset, itse jäin kisassa viidenneksi, ero kärkeen oli 27 sekuntia. Missään kohtaa ei ollut selkeää ratkaisuväliä ja puhtaasti radan suunnistin. Hiihtovire vain ei ollut riittävä, selkä kun taas oli jumissa. Ilmeisesti lihaksisto ei oikein tykännyt edellisen päivän ratissa istumisesta.
Sunnuntaina oli sitten keskimatkan kisa, ja siinä urasto oli vaihtelevaa ja paikoin haastavaakin, ja nautin suunnistuksesta. Hiihto lähti alkuun hyvin, mutta meno taittui hieman puolen välin paikkeilla pitkillä hiihtoväleillä. Tasaisella wassuttelu ei oikein ollut herkkua. Joka tapauksessa kulki paremmin kuin lauantaina. Koko suorituksen ajan suunnistuksessa vallitsi flow-tila, tai melkein; yhdellä rastivälillä se katkesi ja meno oli hetken heikompaa sujuvuudeltaan. Kuitenkaan en katso tehneeni yhtäkään virhettä kisan aikana, vajaan minuutin ero kärkeen tuli hiihtämällä, taas jumin tuomaa vaivaa. Ja sijoitus oli neljäs. Joka tapauksessa, näillä näytöillä jo odotan Latvian lippuja käteeni helmikuun puolella. Jos ei sitten jokin tauti hyökkää tai kukaan tule ja teilaa. Eli eteen päin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti